tiistai 30. kesäkuuta 2015

Russia with love - koiranäyttelyssä Venäjällä.

Käytiin heittämässä reissu itänaapurissa. Koskapa en itse juuri löytänyt tietoa Venäjän näyttelyhommista, teen tähän blogipostauksen oheen pienen ohjeistuksen, josko siitä jollekin olisi hyötyä.

Lähtökohdat menivät jotensakin näin; oltiin mietitty Päivin kanssa jotain näyttelyreissua, mutta koiriemme valionarvot menevät sopivasti ristiin. Mutta kas, venäjän valiotitteliä ei vielä löydy! No, sopiva KV näyttely bongattiin kesäkuun lopusta ja mukaan innostui vielä naapuri holskunsa kanssa. Eikä siihen edes paljoa vaadittu =)

http://www.zoocourier.ru/show.shtml

Eikun työkaverin avustuksella selvittämään ilmojuttuja ja majoitusta. Ei ihan hirveän yksinkertaista! Ilmot onnistui sähköpostilla, mutta kas, kirjepostilla piti lähettää lupaus siitä, että ilmoittautumisen maksaa paikanpäällä. Jokaisesta koirasta jokaiselle päivälle erikseen =) No, ilmeisesti sekin onnistui kun kaksi koiraa kolmesta löytyi aikataululuettelosta, jossa julkaistiin omistajan nimi noin 1,5 viikkoa ennen näyttelyä. Vaan missä oli Elsa? Hieman selattuani bongasin Elsan ryhmän 2 pyreneittenkoirista (koiran nimeä ei julkistettu, mutta rekkari ja omistaja). Haittaaxe?

Ja eikun taas mailia.. Laitoin varalta vielä ystävällisen työkaverini kääntämään mailin venäjäksi. Note to self - laita ilmon mukaan aina rotunumero!

Majoitus järjestyi melko läheltä (n.8km) työkaverin taas avustamana. Vuokrattiin samointein huoneisto kun sellainen sattui kohdalle. Välitysfirmojen kautta on hankalaa välillä tuo majoituksen löytäminen kun koirat tarvitsee mukaan, mutta tällä kertaa onnistuttiin aika hyvin (booking.com)!

Viisumi tuli ajallaan ja matkajännitys alkoi kohoamaan. Eikä liioin sen takia, että kaikki päivittelivät ajatustamme matkustaa Pietariin omalla autolla. Ihme asiaan kyllä puuttuivat.. Olihan meidän matkaporukalla kuitenkin yhteensä kaksi Venäjänkeikkaa takana ennestään, yksi vuonna 1995 ja toinen viikko sitten tankkausmatkan assarina ja venäjää puhuvia matkassa 0. Venäjän sujuvaa liikennettäkin on pelkästään kehuttu.. ;)

Matkaan otettiin luotettava reissukumppanini Focus. Sillä on tähän mennessä taitettu reissut niin Viroon, Norjaan kuin Ruotsiinkin ja mitä ei focukseen mahdu, sitä ei tarvita. (Ehkä todellinen syy focuksen valintaan tilavuuden lisäksi oli se, että se nyt oli vanhin ja joutavin auto menemään Venäjän liikenteeseen ruttautumaan :D)

Lähdettiin reissuun perjantaina n. klo 11, ja perinteisesti olin järjestänyt elämäni vähän kiireiseksi ja luvannut olla Liperissä töissä edeltävän 24h. Onneksi Liperissä oli rauhaisaa ja jos ihmillä oli hätä, ne eivät ainakaan soittaneet 112:seen sinä yönä vaan lanssikuskia leikkinyt allekirjoitanut sai rauhassa olla valmiudessa yön :P

Ajeltiin ensin Simpeleelle syömään ja vähän tankkaamaan ja sitten kohti tullia. Matkalla soitettiin vielä venäjällä koirien kanssa reissunneelle kaverille ja ehdittiin saada pieni ahdistus aikaiseksi sillä, että näyttelyjärjestäjä saattaa vaatia leptospiroosilääkityksen vaikka se ei ole maahan pääsyn vaatimus. No hupsista, tollaiseen tietoon emme törmänneet missään eikä sitä nyt kaikilla ollut!

Sensijaan koiralla pitää olla:
-rabies-rokote alle vuoden vanha
-max 5pv vanha ell. terveystodistus
-passi

ja itselle/autolle
-Viisumi
-pikkulaput (mitkä lie?), autoselvityspaperit x2
-alkuperäinen rekisteritodistus
-kunnossa oleva varapyörä, jauhesammutin ja heijastinliivi

Leptospiroosilääkityksestä löytyi sitten MiliaM-travelsin sivuilta (josta muistelin katsoneeni) ettei sitä tosiaan vaadita, huh. Siellä tosin sanottiin myös, että ell. todistusta ei tarvita, mutta meidän eläinlääkärit olivat toista mieltä. No tulipa haettua samalla kun pentu rokotettiin! (12-viikkoinen Kalla painaa 5,4kg ja on isompi kuin puudeli).

Tullissa selviytyminen jännitti eniten. Suomen tullista selvittiin vain passintarkastuksella, Venäjän tullissa piti ensin vähän jonottaa, sitten ajaa puomien sisälle katoksen alle, mennä (kuski ensin) näyttämään luukkuun passi, täytetty pikkulappu (2-osainen) ja auton alkuperäinen rekisteriote (jota ei kohta enää automaattisesti tarvitse jos aikoo pysytellä tämän maan rajojen sisällä). Sitten muut autoon ja kuski toiseen kammariin, jossa vuorollasi menet huoneeseen, jossa ottaa vastaan tympääntyneen näköinen ja jatkuvasti huokaileva tullivirkailija. Täällä tarvitset esitäytetyn autoselvityskaavakkeen x2, auton rekisteriotteen ja oman passisi. Jos et ole auton omistaja, tarvitset myös valtakirjan. Katso siis että sinulla on auton paperissa, passissa ja pikkulapussa leima!

Tämän jälkeen tullisetä tulee ja tarkistaa autosi tai on tarkistamatta. Yleensä ainakin takakontti pitää avata. Meidän kohdalla ukkeli oli "woooouu.." ja huitoi laittamaan luukun äkkiä kiinni :P
Sitten pääset liikkeelle ja sinut ehkä pysäytetään vielä kerran passintarkastukseen. Sitten eikun Bon Voyage!

Koirista saimme ohjeeksi, että ne rekisteröidään Suomen tullissa tai ollaan rekisteröimättä. Jos koirat ratsataan, ne ratsataan joka tapauksessa ja jos kaikki on kunnossa, lopputulos on silti sama, mutta vähemmällä paperityöllä. En tiedä voiko tällaista ohjetta laittaa julki mutta lukekaa rivien välistä :)


Liikenne E18:lla oli kieltämättä aikamoista alkuun.. Autoja tuli ohi melkein miltä vain puolelta, välillä tiellä oli rinnakkain 4 autoa, joista 1-2 oli rekkoja. No, eikun sekaan! Aika tärkeäähän on pysyä jollakin tapaa mukana liikenteen rytmissä. Suurimman osan matkaa oikealla meni joku ylimääräinen kaista, jossa olisi voinut kuvitella lukevan "nössöt" tai "turistit" ja sinne edellämenijä väisti jos takanatulija halusi ajaa kovempaa. Tämän näit noin kahden sentin päässä takapuskurista hiillostamisena, jos et muuten ;) Eli tie oli normali kaksikaistainen, mutta molempien kaistojen kulkusuunnassa oikealla reunalla oli ns. nössökaista, jossa oli koko ajan sellaisia jarrumaalauksia/tärinäviivoja, joten siinä ei siis ollut ilmeisestikään tarkoitus viihtyä. Yhtäkkiä saattoi tulla silta ja nössökaista loppua tai joku oli pysähtynyt korjaamaan rengasrikkoa siihen..

Matka tullista majapaikalle "Lahteen" oli n. 2h ja kokonaisaika majapaikkaan kotoa n. 4,5h. Ihan jees matka kun ajattelee toista mahdollisuutta, eli järjestettyä bussimatkaa Helsingin kautta. Öö, mulla on lyhyempi matka Pietariin kuin Helsinkiin :P

Olin katsonut kuvista et majoitus on "ihan ok", joku venäläisittäin sisustettu asunto. Mutta hitto, sehän oli kunnon hieno huoneisto 11.kerroksessa ilmeisen hyvällä asuinalueella! Iso tie meni vierestä ja se vähän kuului, mutta toisaalta sinne oli hyvin helppo löytää, parkkipaikka oli vieressä ja kauppa nurkan takana, auki 24/7. Kysyttiin varalle eläinlääkärikin, sekin olisi löytynyt 500m päästä ja oli auki niinikään 24/7. Loistavaa!

just ja just mahduttin Elsan kans tohon meidän makkariin..

Lauantaina lähdettiin hyvissä ajoin näyttelypaikalle. Jännitystä aamuun saatiin ajamalla harhaan heti kättelyssä, moottoritielle, josta ei käännöksiä tullut ihan just eikä kohta ja tankki näytti sen verran tyhjältä, ettei huvittanut hirveästi ylimääräistä ajaa.. No, päästiin kääntymään ja käännyttiin lopulta oikein ja päästiin näyttelypaikalle.


Näyttely oli Garden City-ostoskeskuksen ohessa
Näyttelyssä ensin piti jonottaa noin kilometrin mittaisessa jonossa, jossa tarkastettiin koirien sirut ja annettiin numerolapun pohja. Sitten meidät ohjattiin seuraavaan jonoon, jossa suoritettiin maksu ja numero kirjoitettiin lappuun. Tätä toimitusta vartioi (varmaan ihan syystäkin) vartija. Toinen jono oli vastaava, mutta ilman maksumahdolisuutta. Saatiin maksettua molempien päivien näyttelyt ja lähdettiin etsimään kehää. Alustavasti oli ilmoitettu kellonajat tunnin tarkkuudella, kehien yhteydestä löytyi tarkempi aikataulu. Löydettiin myös eläinlääkäri, jolta saatiin leima passiin. Ketään ei kiinnostanut annetaanko lääke, mutta sen nyt pitäisi olla jokaisen persnahassa, että se annetaan, PISTE. Näyttelyn eläinlääkärinlöytämisjännäilyn voi toki välttää madottamalla koiransa sen 28vrk säännön mukaan.

näyttelypaikan naapuritalo :D

BIS of non-FCI breeds

ei täällä mitään talkkia ole käytetty! (eikä mitään muitakaan turkkiaineita..)

Ensimmäisenä kehään asteli pk.holsku Sindi (Azuricoyotes Niva Sindragosa) Päivin esittämänä ja samaan aikaan myös joku beussi. Kehäsihteeri vinkkas Päiville, et otetaan teidät ja tuomari katsoi hampaat. Sitten tuomari käveli käsiään levitellen tuomaripöydälle ja kas, beussin piti olla kehässä ja hampaiden katsomisen jälkeen tuomarikin tajusi, ettei nyt taida olla beussi tämä.. No, arvosteli loppuun ja jäätiin odottelemaan tulosta. Sitä ei siis kerrottu, vaan arvostelu ja ulos kehästä. Seuraavana joidenkin koirien jälkeen Elsa. Tuomari totesi että näitä ei juuri näe. Kysyin sitten että onko nähnyt monta ennen, vastasi että kolme. Samaan syssyyn kysyin että missä ja kuulemma belgiassa, saksassa ja puolassa. Melkein lipsahti "have you seen any before" mut onneksi kuitenkin "many before" :P

Tällä välin kehäsihteeri tuli jakamaan ekojen koirien lappuja kera diplomien ja ruusukkeiden. Sindi oli ROP ja sai sertin ja ekan cacibin. Vielä sai hetken jännäillä ennen kun Elsan lappu tuli ja olihan se hieno saada CACIB- ja CAC-laput diplomin kera, koska mummelista tuli paitsi Venäjän, myös KANSAINVÄLINEN MUOTOVALIO!!


Rooney (Willow Creek Rooney) sai varasertin ja oltiin aika pettyneitä. Ois ollu niin kiva jos kaikille ois tullu menestystä! Jäätiin ryhmiin kun nyt ei ollu muutakaan tekemistä. Meidät pistettiin Elsan kanssa juoksemaan ekana isoon kehään (joo, toooosi kiva, voiko joku kertoo milloin pitää mennä..) ja siinä odotellessa joku täti tuli kysymään "oliko sulla se schipperke". Olin vaa et jooo, tavallaan, miehän sen esitin. Sitten tää tyyppi sanoo, et kaks ensimmäistä koiraa ovat jo venäjän valioita, joten Rooneyn titteli vahvistetaan myös! Miten huippu juttu!! Suomessahan varasertillä ei tee oikein mitään.

Siitäpä sitten kämpille (tankattiin auto ;) ja skumpan juontiin!

Sunnuntaina tuloksellisesti aivan samanlainen päivä, Elsa ja Sindi ROP ja Rooneylle varaserti. Vähän se meinaa olla niin et Venäjällä voittaa venäläiset (ja typätyt), joka kannattaa huomioida jos on kilpakumppaneita ja/tai venäläinen tuomari. Ennen lauantain isoa kehää voittaja-schipperken omistaja jutteli ja naureskeli ryhmätuomarin (joka oli myös rotutuomari) kanssa ja oho - voittohan siitä heltisi :D Toiset schipperkeomistajat sanoivat sunnuntaina, että toivoisivat Rooneyn voittavan, mutta niin ei valitettavasti tapahdu, koska ollaan Venäjällä. Suomessa tuo varmaan kääntyisi juuri päinvastoin - ei ainakaan se kaveri, vaikka sillä ois hyvä koira - mitä siitä nyt ajateltaisi!

Rooneyn kehän jälkeen lähdettin kotimatkalle. Venäjän tullissa ensin jonoon, sitten X määrä autoja katoksen alle (liikennevalo-ohjauksessa) ja sit kuski autopapereiden kanssa koppiin. Sieltä leima ja autoon odottelemaan vuoroa ajaa puomin eteen, missä sitten noustiin näyttämään passit, saatiin leimat ja virkailija otti pikkulapun, jota kuulemma pitää varjella kuin kalleinta aarretta. Tullivirkailija kurkkasi vielä takakontin ennen kun avasi puomin. Sitten ajettiin tax-free ostoksille ja Suomen tulliin, josta selvittiin vaan passin näyttämisellä. Sinänsä harmi ettei koirien papereista olla kiinnostuneita ja homma on aika helppoa. No, ehkä Suomeen päin tullessa ei niin tarkkoja olla suomalaisista autoista?

Kotona oltiin joskus 20.30, joten ihan ok aikaan. Ja maanantaina sitten aamulla kutsui taas Liperin paloasema. Nyt lupaan vähän rauhoittua!

Nyt olis edessä valionarvojen hakemiset. Onneksi miulle vinkattiin tällaisesta linkistä!:
http://travel.miliam.ee/index.php?page=155

Kaikenkaikkiaan reissu oli onnistunut ja tuloksellisestikin toki sellainen mitä haettiin. Ihmiten ystävällisyys yllätti, johtuiko sitten yhteisestä koiraharrastuksesta vai onko suomeen matkustavat jotenkin keskimääräistä enemmän mulkeroita (jokainen asiakaspalvelussa työskennellyt tai idässä asuva voi valitettavasti todeta tämän). Tosi avuliaita ja ystävällisiä ihmisiä vaan tavattiin ja loppujen lopuksi koko matka oli kaikista ennakko-oletuksista huolimatta helppo ja simppeli. Ei tommoiseen reissuun mitään bussireissua tarvita! Ehkä kesällä pitää lähteä käymään Pietarissa uudemman kerran tai viimeistään syksyllä. Ehkä miusta myös tulee halvan bensan hyödyntäjä :)

Näyttelytitteli sinne ja tänne ihan oikeasti, mutta ottaen huomioon puoli vuotta sitten tapahtuneen niin on tämä aikamoista!

C.I.E*, FI&EE&SE&RU MVA, FI TVA, FI AVA, FI AVA-H, V-07, JV-07, BH
Bagheera de la Patonniere




torstai 25. kesäkuuta 2015

Pentupainia :)

Kalla ja uusi ystävä, Eeviksen Toma (Coshagh Cuchulainn)

Sopivan räyhäkästä pentuseuraa!




Parin viikon takainen söpistelykuva shelttipennun kanssa "ollan ystäviä jookos" on päivittynyt tällaiseen versioon :P




ja sitten kesäpuudeli. Myönnettäköön, että on se joskus näyttänyt ehkä nätimmältäkin :D


ja kesämummeli :)
Aika rientää niin nopeasti. Elsan esikoiset täyttävät parin päivän päästä jo 6v. Saako jo onnitella? saa! Onnea siis jo näin etukäteen Pakki, Aulis,Pila ja Sumo!

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Otetaanpa muutama kuva koiranpennuista..


 Otetaan kiva rakennekuva Kallasta. Helppo homma!

Minä kuvaan ja Anniina assisteeraa.

Team TOrvelo Kivasti presents: "kuinka otetaan rakennekuva 11-viikkoisesta pyrrinpoikasesta"

ööööö....

Riena tulee avuksi:



No vaihdetaan Anniina kameran toiselle puolelle ja minä pennun kanssa.

Noniin! Ensin pidetään kiinni..


 ...ja sitten päästetään irti ja katsotaan äkkiä lopputulos..

Melkein!

No ei se kameraan katso ainakaan..

 Jos sitä pitää hännästä kiinni, auttaako se?!
 Saattaa auttaakin!


 Tämän parempaan emme pystyneet, joten Tottakai Callaween Caanehin "Kalla" 11 viikkoa ja 4,65kg.



No, kuinka otetaan rakennekuva 12-viikkoisesta sheltinpennusta?

Otetaan sheltti ja nami ja sanotaan "seiso" (Riena)


"SMILE!"


Tälleen!

HÄHÄÄÄ!


torstai 18. kesäkuuta 2015

Pikku-Kallan viikot 2 ja 3

Voihan blogin päivittämisen vaikeus!

En ole kuvannut Kallaa ja sekös varmasti myöhemmin harmittaa. Pennut kasvaa niin kovaa vauhtia =/ Siispä eilen oli pakko ottaa kamera esille ja käydä ottamassa muutama kuva. Ehkä täytyy toistaa vähän paremmalla lopputuloksella tämä joku päivä ;)

Kallalla on nyt ikää 10vkoa ja 4pv. Painoa viime sunnuntaina eli 10vkon iässä oli 4,46kg, 9 viikon iässä 3,86kg, kumpikin iltaruuan jälkeen punnittuna. Kalla on kasvattanut pelkkiä jalkoja ja on hassun mallinen tällä hetkellä. Ehkä se runko kasvaa sitten myöhemmin! Kokoluokkaa puudeli se alkaa olla, eli n. 30cm.





Tahtoisin tuon pallon..






Viime viikonloppu oltiin SM-kisoissa Oulussa Katrin ja Helmin kanssa. JOA:n joukkueet hylkääntyivät ennemmin tai myöhemmin kaikki, mutta yksilötasolla saatiin eri radoilla ihan kelpo suorituksia :) Jotenkin ei silti tullut olo, että olispa kiva olla kisaamassa.. Vaikka päätin silti ensi vuonna olla! Kalla oli reipas matkalainen ja matkustuskokemusta ainakin tuli riittävästi. SM-kisoissa se oli suorastaan käsittämättömän reipas! Ei sitä haitannut ihmiset, koirat, kuulutukset eikä muutkaan äänet ja häkissään se nukkui ilmeisen kiltisti. Hieno pentu :)
Maksien joukkuefinaalin väsähtänein katsoja

Näin paljon haittasi pentua pyöriä tuolla kahden radan välissä :)



Oltiin yötä Kempeleen moottorimajalla, aika back to 70's paikka! :D siellä oli kuulkaa yksi suihku ja siellä muovimatto lattiasta kattoon ja jotenkin hyllyllä olleesta Linna-shampoon tuoksusta tuli lapsuuden mökkireissut mieleen. Minkäänlaista remonttia ei oltu tehty sitten rakentamisen ja äänieristys..No sitä ei varsinaisesti edes ollut :D Mutta hinta oli edullinen ja lakanat puhtaat. Väsyneet kisaajat olivat vallan tyytyväisiä!


Eurokylttien alta löytyisi varmasti hinnat markkoina 

Mitäs Kalla on muuta puuhannut parin viikon aikana.. No, vierailulistalla on ollut SM-kisojen lisäksi pari kyläpaikkaa, hevostalli (hepat oli jänniä!), mummola, kesämökki ja sit Kalla oli päivän Hemmon ja Unskin seuraneitinä Riikan luona ja oli käynyt Riikan työpaikalla hengailemassa. Ja ollaan me käyty kerran aksahallillakin tekemässä pari putkea. Siitä se lähtee :) Vähän ollaan opeteltu jotain temppuja (istu, maahan, kosketuskeppi), mutta on tuo namista luopuminen vielä vähän vaiheessa.. Kalla leikkii edelleen tosi hyvin ja sitä olen yrittänyt vahvistaa.

Tuittu leikkii yleensä ihan mielellään Kallan kanssa ja Elsa saa olla aika rauhassa. Kun hepuli iskee, taitaa vanhempi lauma ajatella lähinnä pennun olevan Callaween Caamein...



Mitäpäs muuta.. Mapsku kävi kisaaamassa pari viikkoa sitten parin vitosen ja hylyn arvoisesti ja tässäpä radat:


SM-kisareissulla matkan varrelle sattui ihana voikukkapelto! Sinne vapautettin dalmaatti juoksemaan (vapautettiin Kallakin, mut eihän siitä näkyny mitään) ja tässä muutama otos:



lauantai 6. kesäkuuta 2015

Kallan ensimmäinen viikko



Kallan viikko on sujunut hyvin. Kun pari kertaa menettää eväänsä mummelikoiralle, alkaa oma ruoka kelvata ihan eri tavalla. Viimeiset päivät on syöty kuppi tyhjäksi ilman että nenä nousee kertaakaan, hyvä!
Mitäs me ollaan puuhattu. No, aika paljon kaikkea. Ollaan käyty kaksi kertaa kaupungilla, ensimmäisellä kerralla enimmäkseen sylistä käsin, toisella kerralla reippaasti itse kävellen. Ollaan leikitty Riena-sheltin kanssa, opeteltu vähän temppujen alkeita, ehdollistuttu naksuun, omaan nimeen, pennun lähes tärkeimpään käskyyn "tee pissi", harjoiteltu toki leikkimistäkin ja opeteltu nukkuaan yöt. Ainiin ja käyty kylässä (3 eri paikkaa), aksahallilla, kuntosalilla (kuntosalin omistaja pyysi! :D ) ja matkustettu autolla yksin ja yhdessä. Yksinolo sujuu vaihtelevasti yksin ja paremmin muiden kanssa. Pääpaino on vielä arjen jutuilla ja sosiaalistamisella, mutta lelulla ja namilla palkkautumista tehdään ohessa. Yksi temppu (kosketuskeppi) on jo hallussa ja istumista pentu tarjoaa myös joka väliin.
Pyrrin kanssa ei voi liikaa painottaa sosiaalistamisen tärkeyttä ihan oikeasti! Reipaskin pentu pitää sosiaalistaa, arki on niin paljon helpompaa koiran kanssa, joka reippaana kulkee eri paikoissa, puhumattakaan siitä miten kova stressi tilanteiden jännittäminen on itse koiralle!

Kalla on ihan reipas pentu. Sillä on oikein hyvä taistelutahto ja nyt se alkaa saamaan vähän ruokahaluakin! Mitenkään pehmeältä se ei vaikuta (ainakaan vielä). Toiset koirat ovat vielä vähän jänniä (paitsi ei omat), mutta ihmiset ovat ok. Huomiota se hakee kyllä, mutta ei "ui liiveihin". Kaupungilla ja hallilla se oli superreipas! Ajattelin et aksahallilla tutustutaan eka sylistä käsin, mutta mitä vielä, siellä pistettiin loppuajaksi ihan leikiksi, vaikka kahdella kentällä tehtiin aksaa. Hieno pentu!

Tänään oli pyrrien erkkari. Siellä piti Hemmon olla, mutta harmittavasti Riikka sairastui. Jeti sensijaan oli kehissä toisaalla, tuloksena ERI ja arvostelu tällainen:

"Vielä hieman tottumatt. esiintyvä nuori uros. Kauniit mittasuhteet, vielä kevyehkö runko. Hyvät pään mittasuhteet, hieman pyöreä kallo-osa, kauniisti asettuneet korvat, hieman vaaleat pyöreähköt silmät. Sopusuhtaiset kulmaukset. Hieman niukka lantio, turhan korkealla kannettu häntä. Hyvät sivu- ja edestakaiset liikkeet."
ERI JUK1 Tuomari Pirjo Aaltonen
Erkkarissa tuomari oli ollut kovin tarkka koiran hampaista. Tarkka saa olla ja virheet noteerata (en sano etteikö siitä saisi rokottaa), mutta ihanko oikeasti hampaat ovat tämä rodun isoin merkille pantava asia? Hohhoi.. Miten nyt äkkiseltään keksisin monta paljon merkittävämpääkin..Lisäksi yhdellekin koiralle saatin merkintä hammaspuutoksesta, vaikka sellaista ei todellakaan ole.

Pienesti kehässä kopelointia väistänyt Jeti on tottumaton esiintyjä (mutta maininta kuitenkin korkealla kannetusta hännästä :D), mutta toiset tuomarit ovat valmiita antamaan hyvin paljon, jopa ihan liikaa anteeksi kehäkäytöstä. No, sellaista se on.

Elsan pentu Koda oli avoimen luokan ykkönen ERI:llä ja Mapen puolisisko Maisa oli Rop. Hyvä hyvä :) Muita Elsan pentuja ei ollut, lapsenlapsi Taavi sai myös ERI:n.

Kodan arvostelu oli jotakuinkin tällainen:
4 vuotta. Hyvän kokoinen. Selkä ?. Hieman pitkä runko. Hyvä luusto. Korrektit kulmaukset. Seistessä hieman ulkokierteiset takajalat. Täysi purenta. Hyvä kuono. Erinomainen pigmentti. Hyvä kaulan kiinnitys. Korvien kanto symmetrinen. Vahva otsapenger. Kaunis ilme. Säännölliset liikkeet. Kiertyvä häntä. Hyvä luonne.


Sitten vähän pentukuvasaastetta: