Sivut

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

pupiii!

Kisattiin viikonloppuna Joensuussa. Tarjolla olisi ollut myös pyrrierkkari, mutta eipä tuota valintaa tarvinnut kauaa miettiä. Eikä Pecoult tykänny Elsasta viimekskään (Elsalla on kaksi EH:ta, toinen juuri Pecoultilta), oliskohan tilanne muuttunu viidessä vuodessa?

7 rataa oli ohjelmassa ja meillä tavoitteena se tupla. Lauantain radat oli kivoja, ainoana miinuksena typerät ja hankalat viennit keinulle. Radat oli laskettu 3,1m/s etenemälle joten melkein kun olis ykkösissä ollu kun tuloslistalta katteli Elsankin nollaradan miinusaikaa -14 jotain =) Rata oli kyllä sujuva ja etenemäksi saatiin 4,55m/s, joka on meille kyllä paremmin kuin hyvin! Ekalta radalta saatiin vitonen keinun ohituksesta, siihen tultiin hankalasta kulmasta suoraan A:lta. Sitten tuo nolla ja sitten aivan kamala räpellysnolla, mutta tyylipisteitä ei kuulemma ollu jaossa, joten tuplahan se! Viimeisellä radalla otettiin kielto heti kakkoselle kun epäonnisesti kokeilin ihmisnuolta. Se pitänee ottaa treeniin..

Sunnuntaina oli kadoksissa koko asenne, eka rata oli vaikea, mutta tehtävissä. Olin ehtinyt sanoa kaverille, et väsyneenä Elsasta tulee vähän raskas ohjattava ja niin, omin luvin putkeen oli elsan suunnitelma! Toisella radalla koomasin jo heti kolmannella esteellä ja menin A:n väärää puolta. Ei sit ihan kyetty aloittaa keppejä.. Kolmannelle radalle päätin yrittää löytää asenteen ja jotain löytyikin. Keppivirhe tuotti tulokseksi vitosen. Elsa aloitti kepit oikein, mutta tuli toiseksi viimeisestä välistä ulos. Eikun alusta. Kepit loppui kohti seinää, ei pitäisi olla selitys kolmosluokan koiralle, mutta näinpä kävi!

Nyt siis olisi mahdollisuus lähteä sekä SM-kisoihin, että karsintoihin. Kyl me ainakin Kirkkonummelle taidetaan lähteä!

Maanantaina pakattiin auto täyteen naisia ja hurautettiin Kotkaan katselemaan Aunen ja Pakin + Goun pentuja. Ikää pyrrinpoikasilla oli 5 viikkoa ja meno sen mukaista! Lauma pikkuturreja syöksyi suoraan syliin kun tultiin ja kuten tavallista, oma suosikki löytyi pian :) Ehkä ajelemme uudestaan vielä katsomaan niitä, mutta viimeistään kun ovat luovutusikäisiä ;) Geenitestit isyydestä tulevat tässä viikon sisällä ja sitten ratkeaa monenko mummo Elsa on. No, yhden ainakin, itse veikkaan, että myös "iso karhu aka papa bear" on Pakin, sen verran paljon tuttua sekä mustassa että siinä oli! Kaikenkaikkiaan tosi tasaisen oloinen pentue, tasaisen söpöjä ja reippaita :P

sekalaisia ällösöpöpentukuvia sekalaisessa järjestyksessä

Fawn tyttö ja brindle tyttö, eli "pikku-torvi" (joka on kyllä niin mini-gou!)


fawn tyttö eli "sämpylä" :D tästä ketunpoikasesta tulee varmaan aika nätti :)

töpö poika eli "papa bear"

hännällinen poika oli aika veikeä kaveri! 

sama tyyppi :)

mustaa tyttöä väsytti..

...kunnes esille otettii rappuharja, joka sai kokea mustan pyrrinpennun temperamentin!
sämpylähän se siinä :)

"sporttityttö" eli pikku-torvi oli kyllä liikkuvaisin ja ketterin!

karhu!

karhu

 pennut pääsi yksi kerrallaan kuvattavaksi etupihalle. Moinen ei kyllä tyyppejä juuri haitannut!

karhu, taas!

musta tyttö

mini-Gou 

sämpylä, joka oli ollut ruoka-aikaan kotona :)

tää toimelias pikkupoika oli kyl miun suosikki :)
Pakkohan nuo on vielä päästä näkemään! Onko kellään mielipidettä/arvausta ketkä ois Pakin, ketkä Goun? kurkatkaa Elsan ekoja pentuja vähän vanhempina ja toiset pennut eri ikäisinä. Sellaisen vinkin annan, että musta on varmasti pakin ja pentueessa on varmasti molempien urosten jälkeläisä. Pakin pentuja mustan lisäksi voivat olla JOKO brindle/brindlet tai fawn, ei molemmat. Sensijaan kaikki paitsi musta voivat olla Goun.

Pari kuvaa myös Pakista, joka saapui katsomaan jälkikasvuaan.





sunnuntai 19. toukokuuta 2013

tarinaa elävästä elämästä - tapaus Torvi!


Tarinaa (torvi-)koiranomistamisen tähtihetkistä ja siitä miksi kasvattajalle soitettiin eilen puhelu "vieläkö tämän voisi palauttaa ja vaihtaa uuteen pentuun.." (damn, edelleen olivat kaikki varattuja, mutta ovatko enää kohta.. ;)

Aloitettaan viime viikosta. Säikähdin kovasti perjantaiaamuna Torvisen käytöstä, yhtäkkiä se tuli aamulenkillä miun luo, istui, uikutti ja vapisi. Pyysin sen seisomaan niin seisoi hieman takajalat alla. No tietenkin heti taivuttelemaan lonkat ja kipulääke naamaan. En saanut kyllä mitään selkeää reaktiota esille. Siinä taivutellessa Kiki päätti yhtäkkiä livetä paikalta jahtaamaan Elsaa taas, mutta jäi kuitenkin aavistuksen vaisuksi. Arvatkaa tuliko uni ja montako kertaa hautasin jo tuon koiran sinä aamuna? Mitä muuta tulee mieleen kuin lonkkakipu kun ottaa huomioon tiedossa olevat D-lonkat? No eipä kyllä yhtään mitään muuta. Ei ainakaan..Noh, palataan asiaan tuonnempana.

Alkuviikko sujui kohtuullisen hyvin, mutta totesin Jussille, ettei Torvi ole kunnossa, eihän miulla oo moneen päivään menny siihen ees hermot! Tuo raivostuttavan ihana torvieläin kyllä saa savun kohoamaan miun korvista lähes päivittäin jollain tempauksellaan! Mutta ei tämän viikon alussa. Lenkeillä se oli suht ok, mutta jäätyään jälkeen se ei kiihdytellyt tuhatta ja sataa ohi kuten normaalisti vaan hölkkäsi meidät kiinni. Ei siis normaalia Kikiä. Muutoin oisi voinut mennä juoksujenkin piikkiin ellen olisi todistanut tuota kipukohtausta.

Keskiviikkona miulla oli aamuvuoro (jee..) ja kello oli soimassa 5.20. Herään kuitenkin 4.50 tuohon jokaisen koiranomistajan unelmaääneen ja huomaan Kikin oksentavan sängyn viereen lattialle. Unenpöpperössä meni tovi jos toinenkin tajuta mitä pahanhajuinen kasa heinän lisäksi sisälsi. Jotain värikästä ja kiiltävää?! Kurkatkaa rohkeasti tämä kuva, trust me, se ei ole mitään kovin ällöttävää ;)

Tyyppi oli sitten herkutellut ja syönyt tuon pakkauksineen päivineen ja ihan isona palana!

Oliko Kiki penkonut roskista vai mitä? No, koiran käytös muuttui kuitenkin selkeästi, se oli oma torvimainen itsensä, heti aamuvuoron päätteksi se koetteli miun hermoja nappaamalla avainnauhan (+avaimet siis) miun kädestä ja tapporavistellessaan sitä se onnistui heittämään nipun sohvan alle. Thänks!
On tainnut olla joskus ennenkin puhetta siitä, miten Kikin pitää saada jotain suuhunsa aina kun mie tuun kotiin.. Talvella pääsee paljon helpommalla kun vain antaa sille sen lapasen, näin se ei ehkä ryhdy repimään vaatteita päältä..

No, keskiviikosta päästii lauantaiaamuun ja uskoin itsekin että tuo kipukohtaus ja vaisuus johtui tuosta foliopussista tyypin mahassa, niin selkeästi koiran käytös kuitenkin muuttui.
Koirat jäivät pe-la yöksi keskenään kotiin kun Jussi lähti reissuun ja mie töihin. Lähdin pikkasen kiireellä ja en sitten ollut kovin huolellinen.. Kodinhoitohuoneen portti oli jäänyt ilmeisesti jotenkin auki (ei se OIKEASTI saa sitä muutoin avattua!) ja.. No siellähän oli pidetty whiskas-kestit (kissanruuat löytyy yhdestä kaapista ja Torvihan osaa ne avata, portti vaan on yleensä kii). Arviolta kymmenen  pussia oli auki revittynä lattialla. No, siivosin jäljet ja menin nukkumaan. Viereen kömpi tuttuun tapaan -kukapa muukaan kuin Torvi.

Meni muutama sekunti tajutessa, kuka/mikä on kammottavan hajun lähde. Tarkempi tarkastelu osoitti paskakuorrutuksen raidallisen korvakarvoissa ja eikun aamupesulle.. Ilmeisesti tämä on päässyt tapahtumaan jo edellisillan lenkillä, koska mitään pskaksi luokiteltavaa ei kodin lattialta löytynyt..

..vielä.

Kello soi puoli kolmelta tähän koiran omistajan unelmapäivään ja heti kun havahdun, nenääni tulvii aivan kammottava haju. Whiskassit oli yllättäneet Torvisen ja ulostautuneet makkarin lattialle! Tai jos totta puhutaan niin lattialla olleen päiväpeiton päälle! Päästin läähättävän raitakoiran takapihalle ja astuin keittiössä märkään länttiin. Tuittu!!! No, kylpyhuoneesta löytyi hattaran isompi läjä. Tässä vaiheessa alkoi hermo olla sen verta tiukalla, että turvallisuussyistä päätin olla lähtemättä kovinkaan pitkälle lenkille ennen Suomen peliä...

No, peli oli ja meni ja lähdin koirakolmikon kanssa lenkille. Sieltä palattuani ajattelin nopsasti imuroida ennen töihinlähtöä. Imuroin kaikessa rauhassa, kunnes jossain hetkessä tajusin, että olkkarissa näkyy vain yksi musta koira. Missä Torvi ja Tuittu? Kodinhoitohuoneessa niitä ei näkynyt, parivaljakko olikin ollut ovela ja mennyt pimeään kylppäriin pitämään whiskaskestejä vol2! Tuossa hetkessä en enää tiennyt itkeäkö vai nauraa kun siivosin folionpaloja lattialta... Torvi p**kele!

Eipä siinä sitten muuta, rekrytoin Katrin käymään koiria katsomassa vielä ennen kun menee nukkumaan ja niin, tosiaan kissanruuat saivat uuden sijoituksen kodinhoitohuoneessa hieman ylempänä..


..To be continued...







sunnuntai 12. toukokuuta 2013

askartelin ihan itte!

Meinaan ton bannerikuvan! Eikä menny ees hermot :) Joku vois neuvoa kädetöntä myös miten noista sivupalkeista saa alasvetovalikot? Tai oikeastaan tulla mielummin neuvomaan ihan tänne, koska en kuitenkaan osaa :) Noita on liikaa ja lisää ois kuitenkin kiva saada. Kaikilla koneilla ja selaimilla nuo ei näy yhtenä rivinä vaan hyppäävät kahdelle. Pääsääntöisesti taitavat kuitenkin näkyä ok.

Molemmat pyrrit alottivat juoksunsa kerrankin lähes yhtäaikaa. Elsan juoksun alkua tuskin huomasin ajoissa, koska se riiasi naapurin Ottoa-koiraa jo aivan "liian" aikaisin ja Elsan mielestä Cotton de Pyrenees ois ollu kiva mix. Normaalisti Elsa siis tiuskii pallittomalle naapurilleen eikä Otolla ole asiaa Elsaa moikkaamaan. Tuitun juoksuja edelleen odotellaan..


Siispä ei Elsin kanssa päästy kisaamaankaan ja Joensuun 4 starttia jäivät starttaamatta. Heiluin siellä parin startin verran kuitenkin kamerani kanssa ja kuvia löytyy täältä. Edelleen on noi säädöt uuden kameran kanssa vähän hakusessa. En olekaan muistanut hehkuttaa, että olen nykyään Canon EOS7D:n onnellinen omistaja :) Ongelmana on se, että kameran näytöltä kuva näyttää ihan hyvältä, mutta kun sen siirtää koneelle, se on ylivalottunut. Mistä sitä muuten kuvaa kattoo ja säätöjä viilaa jos ei siitä näytöstä =/ Mutta on tolla vaan huomattavasti kivampi kuvata, vaikka kyllähän setti 7D + sigma 70-200/1.8 painaa melko paljon..

Tässä yksi suosikkikuvistani, kaunis Helmi :)

Kuvausolosuhteet huomioonottaen (halli oli pimeä!)
tää on ihan jes, Jytinä-Panda lentää!
Kuvanmuokkaustaitoinen saisi tästä ihan hienon!
Ilmoitin sitten Elsan Kuopion kisoihin viikon päästä. Yövuoron jälkeen kisaaminen ei ole varsinaisesti parasta, mitä tiedän, mutta jo on kaikkeen totuttu kun kohta tulee 3v yötyötä täyteen :P Sitten seuraavana viikonloppuna on Joensuussa 7 starttia ja sitten katsellaan mikä on tilanne.

Saatiin eilen osteopaatti Jerry Ketola vierailulle Joensuuhun ja hoitoon pääsi Elsa. Vasemmalla puolella niin etu- kuin takajalassa oli jumeja, muutama myös selässä. Ei pahoja onneksi :) Elsa kyllä nautti käsittelystä täysin! Kesällä sitten taas uudestaan.

Olen tainnut unohtaa mainita, että Dukki-setäkin on aloittanut agilityn. Dukkis ja mamma ovat osallistuneet meidän seuran "agilityä löysin rantein"-kurssille ja mamman olettamus (agilityä kirein hermoin) on osoittautunut totaalisen vääräksi ja kahden ensimmäisen kerran (jotka menivät ihan hyvin, ei sillä) jälkeen setäkoira on ollut suorastaan liekeissä! Hallinta on sitten ollut hieman kadoksissa kun raitapaita on pomppinut puomia edestakas ja aina tilaisuuden tullen karannut putkeen niskatukka hulmuten. Mutta hauskaa, että Dukkiskin on päässyt agilityn makuun! Onhan se muutamia kertoja miun kans treenannu, mutta ei niin montaa kertaa et ois tajunnu kunnolla lajin ideaa ja hauskuutta.

Laitetaan loppuun vielä video Hattaran ihkaensimmäisistä mölleistä, toivottavasti linkki toimii! Vähän se ihmetteli erinäköisiä hyppyjä, mutta muuten sillä oli ihan superhyvä fiilis tuolla kisapaikalla. Hattara <3
https://www.facebook.com/photo.php?v=10151531628483046&l=9191026694385231055

loppuun vielä kuva Kepun valmiista terassista. Tikapuut tosin puuttuu tästä kuvasta vielä