Sivut

tiistai 30. joulukuuta 2014

Vuodenvaihde



Niin se vaan vuosi 2014 alkaa olla ohi. Toivokaamme vuodelle 2015 terveyttä ja iloa :)

Vuodelle 2014 en tainnut asettaa mitään kummempia tavoitteita (paitsi puudelin kisauran aloituksen) ja tämä vuosi olikin harrastusrintamalla hiljaisin ikinä.
Tokokisoja ei käyty, näyttelyissä käytiin pari kertaa ja aksassa kisattiin muutamat startit. Tuittu valioitui näyttelyistä heti alkuvuonna ja pääsi eroon turkistaan. Ettehän ole unohtaneet tätä kuvaa? :D


Merkittävin onnellinen tapahtuma oli tietenkin huhtikuun alussa syntyneet pennut. Niillä on parin päivän päästä ikää jo 9kk ja kaikilla kuuluu menevän hyvin :) Toisia olen nähnyt useammin, toisia harvemmin, mutta jokaisesta tykkään hurjasti <3 Jokainen on aloittanut harrastamaan jotakin ja omistajat ovat olleet kovasti tyytyväisiä ja sehän se on tärkeintä.
Etelän porukan kanssa on tarkoitus treffailla tammikuussa :)

Kivasti Koukussa "Ässä" melkein 9kk (kuva Aino Ahlfors)
Loppuvuodesta muistiin jää reissu Thaimaahan, Tuitun nousu kakkosiin, Elsan hyppyvalioituminen ja tietenkin koirien tappelu ja se fakta, ettei Kikiä enää ole. Kun muistelen vuotta taaksepäin, tässä on jo oikeastaan lueteltuna ne vuoden merkittävimmät kohdat, vuosi taisi olla hiljainen kaikenkaikkiaan.

Elsan aiemmista pennuista Pila (Tottakai peukaloliisa) nousi agissa kakkosiin ja kolmosiin, Roikki (Tottakai se on severi suhonen) kisasi hienosti tokossa (TK1, pisteet 180, 190 ja 197), haki yhden LUVA:n maksi2:sta ja suoritti BH:n ja Sulo (Tottakai se on sulo vilen) teki pyrrihistoriaa HK1 koularin myötä. Pakki (Tottakai Puuha-pete) kävi maailmanvoittajassa saamassa vara-cacibin ja Pakin poika Taavi (Tottakai Uskomaton olen) pyörähti kehissä kolmen sertin, yhden cacibin ja titteleiden JMV-14 ja V-14 arvoisesti. Koda (Tottaki se on sven tuuva) ja Roikki pyörähtivät niinikään näyttelykehissä ja Koda myös jalostustarkatuksessa.

Mitäs me tehdään ensi vuonna?
Toivottavasti lauman lukumäärä ei tästä ainakaan vähene! Lisääntyä se saa, jos jotain sopivaa sattuu kohdalle. Antaa nyt kuitenkin ajan vielä kulua.

Asuntokin saisi vaihtua, katsotaan kuinka käy. Tuntuu, että jokaikinen mökki maksaa 250 000..ja jos ei maksa, on työmatkaa joku 40km tai tönö pitäisi lähinnä purkaa..

Kisahommat? Tuittu aikoo nousta kolmosiin ja aloittaa nollien keruun kesälle 2016. Sitä kun ei vielä tiedetä onko Tuitulle jotain muitakin suunnitelmia tälle vuotta :)
Elsa voisi tavoitella paria EVL-kisaa, olisihan se hauska kisata uusillakin säännöillä!

Näyttelyhommista vastaa tänä vuonna Dukkis (hahah), Lupaan rehata sen kehään ainakin kerran.. Elsalle oli suunnitteilla näyttelyitä, mutta voi olla, ettei rouva scarface ole enää näyttelykoira.
Ehkä Mape ja Elsan pennut aloittavat näyttelyuransa :)

Tammikuulle on luvassa oman seuran TT-koulutusta, Pro Perroa ja Elinaa. Helmikuussa elää myös toive Elinan treenistä ja ellei juoksut sotke kuvioita niin kisoistakin.


Kyösti kävi joulunvietossa Liperissä. Valo ei suosinut valokuvaajaa, mutta tämä kuva kyllä kertoo kyseisestä koirasta ihan riittävästi!
Tiedättekö sanonnan "kuin norsu posliinikaupassa"?
Hyvä. Kyösti näyttää millaista on kun se norsu saa lisäksi hepulin. (eli kuvitelkaa tuo sisätiloihin..)
https://www.youtube.com/watch?v=AaeLBkMygr8#t=45

Oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja iloa vuoteen 2015!



lauantai 27. joulukuuta 2014

Mitä kuuluu nyt?

Ikävä on kulkee mukana koko ajan, siitä ei pääse mihinkään. Kotona on tyhjää, Torvi oli niin paljon enemmän läsnä kuin nämä kaksi muuta, se oli rasittavuuteen saakka joka paikassa, osallistui kaikkeen ja ylipäätään näkyi ja kuului. Entä Elsa ja Tuittu? Niiltä voi kysellä kuulumisia tuolta sohvannurkasta, siellä ne asuu :P Okei, elämä on nyt todella helppoa, on vain kaksi kilttiä mustaa koiraa, mutta kyllä jotain olennaista puuttuu. Missä kaikki jännitys ja haaste?

Eihän täällä oikeasti ole paraneminen sujunut kuin Strömssöössä, todellakaan. Posken pistohaavahan Elsalta tulehtui melkolailla heti huuhteluista huolimatta. Sitten alkoi myös iso haava vuotaa märkää ja iso ihokaistale meni nekroosiin ja se jouduttiin poistamaan. Kun sitten vielä kotona saksin siltä kuollutta kudosta haavalta, josta kallo jo näkyi, tuntui ettei Elsakaan tästä selviä..

Antibiootti vaihdettiin siis 6pv;n kohdalla ja 9pv:n kohdalla bakteeriviljelyvastaus kertoi, ettei senkummemmin amoksisilliini + klavulaanihappo kuin kefaleksiinikaan tehoa. Eli 1,5 vkoa vääriä antibiootteja, ei ihme, että tulehtui. Voisin sanoa muutaman sanasen turhista antibioottikuureista (ja niiden myötä resessiivisistä bakteereista), mutta en viitsi.

Haavoja on siis hoidettu pian kaksi viikkoa avona. Aluksi hoidot n. 4x pv, sitten olen harventanut ne kahteen. Suihkutus suihkussa + desinfiointiainetaitoksella haavan pohjan pyyhkiminen + Vetramil-voidetta päälle. Onhan Elsa aika hurjan näköinen kun kallo paistoi haavanpohjalta noin kahden euron kokoiselta alueelta. Sitä itseään haava ei ole haitannut ja se on ollut koko ajan tosi hyväkuntoinen ja virkeä. Onneksi.

Joulu sujui tuttuun tapaan töissä. Vein koirat Liperiin jo maanantaina ja näin niitä seuraavan kerran perjantaina. Oli erityisen ihana yllättyä positiivisesti kun ei ole useampaan päivään Elsaa nähnyt - haava on paitsi kaventunut, myös madaltunut! Uskallan olla toiveikas ja epäillä, että reilun viikon päästä meillä ei ole enää haavaa, jota edes hoitaa. On vain arvet muistona tapahtuneesta.


Tuolta haava näyttää nyt, kuva ei kerro ihan koko totuutta vaan se on oikeasti jopa paremman näköinen. Jokainen voi miettiä miltä tuo näytti silloin 1,5 viikkoa sitten..Kallo ei enää näy, vaan tuo on ihonalaiskudosta.

Olen luvannut tehdä kollaasin kuvista jos/kun Elsa paranee.

Kikin lähtö on vaikuttanut eniten Tuittuun. Tuittu on ollut paljon leikkisämpi ja energisempi niin lenkillä kuin sisällä. Hassu reaktio, Tuitulla ei itsellään ollut mitään ongelmia Kikin kanssa, mutta tiedä näistä sitten.

Harmittaa Kikin puolesta myös se, että tästä väistämättä tulee käsitys että Kiki olisi ollut jotenkin aggressiivinen koira. Sitähän se ei todellakaan ollut. Eihän se koskaan kenenkään muun kanssa tapellut kuin Elsan, ei ikinä. Ja viimeistä kertaa lukuunottamatta Elsa oli aina se, joka kävi päälle. Tosin tappeluun tarvitaan aina kaksi..

Miun pieni Kettu, on niin hirveä ikävä <3

Ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan.



maanantai 15. joulukuuta 2014

Olit paras pieni torvi

Viime keskiviikkona yövuoron jälkeen lähdin koirien kanssa aamulenkille. Monen sattuman summana pyrrit ottivat ihan kunnolla yhteen. Sain ne hetkeksi irti, mutta en tappelua loppumaan. Lopulta Kiki sai Elsasta sellaisen otteen päästä, etten enää saanut sitä irti. Makasin sen päällä polvillaan ja huusin apua. Naapurin setä tuli sitten avuksi ja saatiin koirat lopulta irti.
Muutaman kerran Elsa ja Kiva ovat tapelleet aiemminkin, muttei koskaan näin..




Tässä vaiheessa selväksi tuli, että Kiki lähtee. Olin oikeasti aika shokissa ja järkyttynyt, nyt tiedän mitä on kun koirat tappelevat tappaakseen. Se epätoivo kun et pysty enempään ja tilanne vain jatkuu. Voit vain huutaa apua ja toivoa, että joku kuulee.. 

Mietin, että etsin Kikille uuden kodin. Sitten todellisuus iski tajuntaan.
Miten löydän kodin nivelrikkoiselle 4v koiralle, joka on luonteeltaan terävä, kekseliäs, dominoiva ja älykäs. Sitä ei voi laittaa lapsiperheeseen, eikä narttujen kaveriksi. Sitä ei voi antaa harrastuskoiraksi, eikä takuita ole, että se pystyy lenkkeilemään niin paljon fyysisesti kuin sen henkinen puoli vaatii ja se on aktiivinen koira. Miten takaan, ettei sitä rasiteta liikaa ja että sen kivut huomataan? Se myös vahtii, jos sen kanssa ei ole hereillä. Entä sen taito avata kaikki ovet, laatikot ja kaapit? Kiki on haastava koira, mutta olen sen haasteiden kanssa pärjännyt. Mihin uskaltaisin sen antaa?  

Toisaalta tuntui, että Kiki ansaitsisi kuitenkin mahdollisuuden.. Se on pohjimmiltaan aivan ihana koira, avoin, rohkea ja reipas. Sellainen pieni suurisydäminen seikkailija, joka tekee kaiken täysillä, koirapersoona vailla vertaa.

Mutta, totuuden nimissä en tiedä mihin sen olisin uskaltanut antaa, että voin nukkua yöni rauhassa. Suurimpana asiana oli toki sen lonkkien tilanne. Miten paljon sillä on kipuja? Jos nämä pörhistelyt johtuivatkin niistä? Luultavasti niitä oli enemmän kuin uskoinkaan. Ihan säännöllisesti se ei saanut kipulääkettä koskaan, mutta epäsäännöllisesti ja etenkin rankempien lenkkien jälkeen, koska majoittautui sohvalle ja oli selkeästi vaivalloisen näköinen noustessaan. 

Päätös oli tehtävä. Mietin, että jätän sen seuraavaan viikkoon, mutta haluanko laskea tunteja, laskea viimeisiä ruokailuja, viimeisiä lenkkejä, viimeisiä leikkejä, viimeisiä hetkiä koiraystävän kanssa kun tiedän lopputuloksen kuitenkin. Tiesin, etten pysty siihen. Juttelin Katrin, Jussin, äidin ja kasvattaja-Seijan kanssa ja tein päätöksen.

Kun Kiki ummisti silmänsä viimeisen kerran, kuiskasin sille "olit paras pieni Torvi, ja rakastan sinua niin kovin"

Itkettää, itkettää ihan hirveästi. 

Minun pieni Kiki,Oma Torvi. On niin hirveä ikävä <3


maanantai 8. joulukuuta 2014

Sertiä pukkaa!

Lupaan kyllä joku päivä päivittää loput reissujututkin!
Tuntuu, että kolmivuorotyöhön siirryttyä on entistä vähemmän aikaa. Tottahan se ei ihan ole, se on kiinni ajankäytöstä, mutta siinä missä yötyö toi mukanaan pitkiä vapaita, saa kolmivuorotyöläinen nautiskella pari-kolme vapaata kerrallaan ja nehän ovat tunnetusti täynnä puuhaa. Toisaalta on ollut kuitenkin ihan kiva näin. Johan tuota yötyötä tuli tehtyä yli neljä vuotta!

Itsenäisyyspäivänä kisattiin perinteisesti kotihallissa. Tuitulle kolme rataa lauantaina ja Elsalle kolme sunnuntaina.
Ekalla radalla Tuittu tuntu taas vähän tahmealta vaikka se oli intoa pinkeänä kisapaikalla. Videolla se ei onneksi näytä ihan niin hitaalta miltä tuntui. No, ohjaaja voi katsoa peiliin niin kisafiiliksen kun ohjauksenkin suhteen, viimeinen keppiväli jäi pujottelematta oman hätiköinnin vuoksi ja ei korjattu vaan jatkettiin eteenpäin muuten puhtaasti. Toisella radalla sama virhe, kuka kehuikaan puudelia hieman liian aikaisin edellisellä radalla ;) No, otettiin kepit nyt uusiks, innostin ja haukutin sen ja pujotteli hienosti. Keinu oli ekaa kertaa nyt kisaradalla kolmanneksi viimeisellä esteellä ja kehuin niin, et luuli varmaan saavansa palkkaa ja ohitti viimeisen esteen. Väliäkö tuolla. Vauhti oli ihan jees ja saatiin onnistuneet kepit :)
Kolmas rata sitten päästiin virheittä maaliin, voitettiin ja SERTiä pukkasi. Seuraavaksi pikkupuudeli kisaa kakkosluokassa :)
Tuittu kisasi siis ykkösluokassa 8 starttia, niistä 4 nollaa (3 samalta tuomarilta) ja 4 hylkyä.
Nyt pitää kyllä etenkin keppi- ja kontaktiosaamista parantaa ennen kun seuraavan kerran kisataan. Onhan tässä pari kuukautta aikaa.




Pila (Tottakai Peukaloliisa Elsan ekasta pentueesta) kisasi kakkosissa ja päivä loppui nopeammin kuin muilla, kolmesta radasta tarvitsi juosta vain kaksi kun SERTiä jo pukkasi Pilallekin kahden nollavoiton myötä. Tämä pari nähdään siis seuraavaksi sitten kolmosissa. Hienoa!
http://youtu.be/FpasJINm_zo

Sunnuntaina oli sitten Elsan vuoro. Aloitettiin hyppiksellä ja kisafiilis piti kaivamalla kaivaa jostain vaikka tiesin että todennäköisesti kisaan viimeistä kertaa Elsan kanssa. Elsa ei ole enää viimeisten pentujen jälkeen toipunut ihan ennalleen (no ihmekö tuo, onhan koira jo yli 8v) ja sen hyppytekniikka on huonontunut entisestään, joten päätös sinänsä oli helppo, vaikkakin kovin haikea.

No, rata oli aika haastava ja rimat 55-65cm. Eihän me noita kuusvitosia olla treenattu yli vuoteen.. No, sehän ei toki ole tuomarin vika! Hieman kohmeisesti suoriuduttin kuitenkin nollalla maaliin. Tuloslistasta näki, jotta ei ne muutkaan oo tainnu kuusvitosia treenata, sen verran paljon rimoja kolisi alas, jotta niin siellä vaan ykköspallilla komeili Elsi Pyrrisen nimi ja saatiin se mitä ollaan niin kauan haettu - HYPPYSERTI! En ole ylpeä radasta, me ollaan tehty monta paljon parempaa, hienompaa ja nopeampaa hyppyrataa, mutta tällä kertaa näin. Elsi on nyt myös FI AVA-H Elsi Pyrrinen! Toiselta radalta tekaistiin jo vähän parempi nolla (sij.3) ja viimeisellä radalla tehtiin ihan rehellinen HYL.

Jeti oli myös vierailulla Joensuussa, olipa mukava nähdä pikkupoikaa! Se on reipas ja avoin, mutta toisaalta kuitenkin pikkuisen mammanpoika :P Tällä hetkellä korkeutta on 43cm ja ikää siis 8kk. Korvia löytyy ja kieltämättä äidistä ei tässäkään tapauksessa ole suurta epäselvyyttä..

Kuva on viime viikolta kun Jeti aloitti agialkeet (kuva pöllitty Tiinan FB;stä). Ilmeestä päätellen on ollut kivaa :)


Viikonlopun tuloksista vielä pitää mainita Elsan lapsenlapsi Taavin (Tottakai Uskomaton olen) menestys messarissa. Pikkupoika oli ROP ja näinollen sertiä pukkasi sinnekin ja cacibia ja voittaja-titteliä. Hienoa :)

Tähän päättyy kisavuosi 2014 ja samalla yhden koira(ko)n pitkä ja paljon ikimuistoisia hetkiä tarjoillut kisaura. Elsa on ollut mitä parhain kisa- ja treenikaveri. Ollaan koettu ja reissattu paljon yhdessä, kisattu kisoja ympäri Suomen. Välillä voitettu, välillä pärjätty vähän huonommin, mutta koira on takuulla aina antanut kaikkensa. Rakkaudesta lajiin - ja palloihin :) Olen niin onnellinen, että miulla on ollut mahdollisuus treenata ja kisata Elsan kaltaisen koiran kanssa. Jatkamme mummelin kanssa muiden puuhien parissa.
Nyt on aika sulkea Elsan kisakirja viimeisen kerran ja antaa pikkupuudelille mahdollisuus ottaa ykköskoiran viitta kantaakseen :)

FI AVA, FI AVA-H, FI&EE&SE MVA, FI TVA, V-07, JV-07, BH Bagheera de la Patonniere

<3