Sivut

keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Pentulähetys saapui eilen =)

 Meillä on pentuja :)

Ei tullut sitä viittä, mutta sama totuttu rytmi säilyi.. 

Ensimmäinen pentue oli 4+1, syntyi 5.4. joka on Kallan syntymäpäivä myös (vuotta myöhemmin). 

Toinen pentue 1+4, syntyi 18.3., joka on Ollin syntymäpäivä.

Kolmas pentue oli sitten taas vuorostaan urosvoittoinen, 4+1 ja syntymäpäivä veljeni synttäri 29.3.

Neljäs pentue vuorostaan narttuvoittoinen (mutta vain neljä :D) 1+3 ja synttärit kummipoikani Lennin syntymäpäivän kanssa samassa, Lennihän on pentujen mummon Martan oma ihminen =) Kätevää kun ei ole liikaa synttäreitä muistettavana :D 

Mutta joo, pentuja siis syntyi 4kpl, käytiin se röntgenillä katsomassa viime perjantaina. 

Lämmöt laskivat ma iltana, ollen klo 22.20 36,8c

Yö meni vielä rauhallisesti, läähätteli vähän. Aamulla läähätys voimistui ja levottomuus lisääntyi.

klo 11. lämmöt 37,0 eli nousussa jo ja soittelin Katrin ja Veeran meille.

klo 14. 37,6, voimakasta läähättelyä

klo 14.20 polttoja ja ensimmäiset ponnistukset

klo 14.57 vedet

klo 15.08 lisää vettä

klo 15.20 fawn narttu 290g

klo 16.00 musta narttu valkeat sukat takajaloissa ja täplä rinnassa 286g

klo 16.05 musta narttu, pienet valkoiset sukat takajaoissa 258g

klo 16.40 fawn uros 309g



Fawnitkin voivat olla kovin erisävyisiä :)


Synnytys meni nopsaa ja sujuvasti ja Miina on hyvä emo. Kaikille pennuille on jo koti, valitettavasti hyviä koteja olisi ollut tupla- ellei triplamäärä pentumäärää kohti. Toivottavasti ilman pentua jääville löytyy oma pyrri <3


keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Pentuja tulossa :)

 

Miina pikkutyttönä 


Kaikesta sähläyksestä huolimatta Miina on kuin onkin tiine :) Ei ne proget aina kaikkea kerro. Olisi ollut mielenkiintoista tietää paljonko proge oli tuolloin perjantaina (keskiviikkona se oli 9,54ng/ml ja astutus onnistui perjantaina, joten voi puhua jo oikeasti myöhäisistä hetkistä). Ultrassa näkyi ainakin 3 pentua, katsotaan mikä on lopullinen määrä. Jos saa veikata niin veikkaan viittä, niin on tehneet 5 pentua suvun muutkin nartut :D mutta pääasia että pentuja on tulossa <3 pentujen odotetaan syntyvän viikolla 44

lisätietoja voi kysyä sähköpostilla heidi.utriainen@gmail.com

torstai 3. syyskuuta 2020

Mikäpä herättäisi blogin paremmin kuin toive pennuista?

 Hei vaan!

Päivitykset ovat siirtyneet jo ajat sitten uutisten ostalta FB:hen (Kivasti - Berger des Pyrenees) ja muiden juttujen osalta instaan @teamkivasti , mutta herätellään tätä blogia vähän pentujutuilla ja muilla kuulumisilla:)

Meidän lauma on tässä välissä kasvanut reilustikin.  Viime lokakuussa meille syntyi tytär, Siiri, ja nyt hän on jo 10kk ja kävelee täyttä häkää. Mihin katosi vauvani?! Minä olin tuossa jo 5 viikkoa töissä kunnes jäin tämän viikon alussa ansaitulle kesälomalle. Olli on ollut Siirin kanssa kotona, nyt lomaillaan hetki porukalla ja sitten palaamme molemmat enemmän ja vähemmän töihin, vaikka minä olenkin hoitovapaalla vuoden loppuun. Hoitotyön hyviä puolia on ainakin se, että keikkoja riittää :D


Elsa on asunut jo useamman vuoden Dukkiksen seurana minun vanhemmilla ja meidän koiraosasto kasvoi talvella vähän eri suuntaan kun itse asian olin suunnitellut :D Olli halusi itselleen metsästyskoiran ja minä agilitykoiran ja olenkin sanonut että siksi meillä on kompromissicockeri. Käyttöcockeri Tossu (Ladysplit's Lalia) on ollut oikein hauska tapaus! Paimenkoiriin tottuneena on vähän outoa kun toinen on niin suoraviivainen (en toki haluaisi sanoa että yksinkertainen..). Sillä on vain hyviä päiviä, sen maailmassa on vain mukavia ihmisiä ja kivoja koiria, sen elämään ei oikeastaan mahdu mitään negatiivista, saati mitään huolia, se uskoo vakaasti kaikista hyvää. Tossu oppii nopeasti ja toistaa sen jälkeen oppimaansa asiaa, mitäpä sitä soveltamaan. Se uskoo vakaasti asian olevan niin kuin hälle on kerrottu eikä se käytä turhaa aikaa miettimiseen voisiko asiassa olla kuitenkin jokin toinen puoli, sävy tai vivahde. Toki onhan paimenkoiriin tottuneena ollut myös totuttelemista siihen miten mielenkiintoinen voi olla taivaalla lentävä räkätti, varpunen tai pulu..


Sen lisäksi Tuittulan tontille on saapunut lauma kanoja (tai liian moni niistä oli sitten kuitenkin kukkoja) ja niiden touhuja voi seurailla instasta tietenkin! @tuittulassa

No mutta sitten pentujuttuihin.


Jahkattiin ja jahkattiin astutetaanko Miina vai ei. Monesti päätettiin että ei ja yhtä monesti tultiin toiseen lopputulokseen. No, sen lopullisen tuloksen varmaan arvaatte :D Astutus tosin onnistui vain kerran, joten vähän extrajännitystä osui jo alkuvaiheeseen. Vai mitä sanoisitte kun ensimmäinen proge on juoksupäivänä 8 jo 9,54ng/ml? Ja kun astutus onnistuu tuosta kahden päivän päästä.....😅 Voi sitä säädön määrää viikko sitten keskiviikkona, ei voi kun sanoa kiitos jokaiselle asiaan osallistujalle, etenkin Veeralle ja Sirkulle, joka lähti Reinon kanssa ajelemaan samoin tein. Ultraan menenemme viikolla 39, pitäkää peukkuja!




Tässä jahkatessa ehtivät edellisen postauksen pikkupennut jo 2,5 vuoden ikään, mikä on omissa ajatuksissani aika lailla minimi jalostuskäytölle. Mieluusti odottelisi pidempäänkin. Tuntuu hassulta katsoa noita kuvia ja todeta, että tuo yksi vaalea karvapallero on nyt toivottavasti tulevien pentujen isä!

Miinalla on C-lonkat, joten halusin ehdottomasti A-lonkkaisen uroksen, vaikka Miinan sisaruksissa muut ovatkin lonkiltaan terveitä. Reinon sisarusparvessa yhdellä on B-lonkat ja kahdella LTV1, muutoin tulosrivi on priimaa. Lisäksi luoteeltaan Reino täydentää Miinaa loistavasti :)
Yhdistelmän todellinen sukusiitosprosentti (T.I.-koiran taustat lisättynä) on 6:lla polvella 2,44% ja 8:lla polvella laskettuna 3,1%, joten pyrrimittakaavassa varsin maltillinen, eikä tyypillistä suurta hyppäystä tule sukupolvien määrän kasvaessa vaan vielä 10:lla sukupolvella ss% jää n. viiteen. 

Päivitin tuon pentusivun ja yhdistelmästä voi lukea enemmän sieltä. 

Miinassa on aavistus liikaa (omaan makuun) ohjaajapehmeyttä, mutta toivon Reinon tasapainottavan sitä. Miinasta myös uupuu terävyys, jota pyrtsissä saisi kuitenkin olla ja Reinolta sitäkin löytyy. Miinassa on sitten aimo annos sosiaalisuutta  ja iloisuutta (Reino on pidättyväisempi ja hivenen tosikompi) ja kummaltakin löytyy hyvät ominaisuudet harrastaa, terve ja liioittelematon paimenkoiran rakenne ja hieno liike. Etenkin Miinalla on myös erinomainen kropankäyttö ja hyppytekniikka.

Liike liitetään usein vain näyttelyihin (eikä minun kasvatus sille harrastukselle pohjaudu, mutta voin ylpeänä mainita, että siitäkin huolimatta viime vuoden erikoisnäyttelyn PU2-PU4-koirat olivat kasvattejani kolmesta eri pentueesta), mutta oikeasti on niin hieno katsoa koiraa, jolle liikkuminen on vaivatonta ja helppoa. Itse miellän hyvän rakenteen enemmän osaksi terveyttä (joka on minulle tärkeä asia) kuin varsinaiseksi ulkonäköseikaksi (en sano, ettei tämä olisi minulle tärkeää, mutta näistä on kaikista helpoin joustaa). Toki toivon,
 uskon ja haluan kasvattieni olevan tunnistettavissa pyrtseiksi, mutta sellaiset ulkonäköasiat, kuten ylimääräiset hapsut naamassa (jep....) tai väri tai sen sävy (etenkin näin geenitestien aikakautena) ovat minulle aivan yksi lysti. Niihin on kuitenkin helppo saada muutosta nopeasti, mutta tyhjästä on paha nyhjästä jos toimintakyky pettää tai pää ei kestä muuttuvia tilanteita/lapsia/aikuisia/halleja/autoja/kaupunkeja/väärän värisiä vaatteita/sateenvarjoja tai ylipäätään normaalia elämää. 

Kun lukee pyrtsin historiaa niin siellä usein toistuvat mm. adjektiivit vilkas,neuvokas,toimelias, rohkea,viisas, viekas, pidättyväinen. Sen historia lammaspaimenena vuoriston karuissa oloissa on vaatinut kaikkea noita (ja paljon muutakin) ja onhan pyrtsiä käytetty ensimmäisessä maailmansodassa viestikoiranakin. 

Miinan sisko Hikka odottelee pentujaan piakkoin syntyväksi ja omistaja Pia oli kirjoittanut hyvin omista toiveistaan pyrtsien/koirien suhteen. Hyvin kirjoitettu ja viisaita sanoja. En pystyisi itse kuvailemaan noin hyvin vaikka haluaisin. Siksi tyydyn komppailemaan vain ja linkittämään tekstin :D https://littlebrainhiccups.blogspot.com/2020/08/vatsa-kasvaa-ja-jaarittelua.html