se on pienestä kii..

.. oikeammin puolesta pisteestä!

 

 

                      

 

Kisattiin tokoa Ruotsissa, Luulajassa tarkemmin ottaen. Matkassa Reino + Suski ja Focus + Maija.

Elsan valitoituminen jäi puolesta pisteestä kii ja fiiliksen voitte varmaan arvata. Toisaalta.. En kokeen jälkeen uskonut että pisteitä edes noin paljoa olisi, mutta pitikö sen silti jäädä kii puolesta pisteestä? Saatiin ruudusta armopisteitä, mutta toisaalta menetettiin metallista pisteitä syyttä suotta. Ei osunut koira esteeseen ei. Sensijaan ruudun olisi kyllä pitänyt olla nolla (liikaa käskyjä). Paikkamakuun Elsa nollasi tapaturmaisesti, nurmikkokentällä oli paljon ötököitä ja Elsa oli noussut raapimaan. Muutoin perjantain koe meni kohtuullisesti, koiran fiilis tuntui vähän nahkealta. Tai enemmänkin kuin vähän jos totta puhutaan.. Seuraamisessa koomailin itse (ruotsinkielinen käskytys!), noudot E teki just ihan niin kun osaa ja ruudussa meni sitten yli takanauhan (ja niin paljon kun ollaan treenattu sitä ettei jäisi eteen ;). Seurakaverit valioituivat, onnea vielä heille <3

 

Sain itseni patistettua lauantain kokeeseen, vaikka nukkumaan päästiin pe iltakokeen jälkeen vasta puolilta öin ja koe alkoi jo 9.00. Mietin miten koira jaksaa tehdä tuolla palautumisella toisen kokonaisen EVL:n putkeen (ja kehässä tosiaan kesti, valehtelematta suoritusaika oli 20min!), mutta huoli oli sinänsä turha. Elsi oli paljon paremmalla fiiliksellä hommassa ja myrkytettynä ötököiden varalta. Tapaturmaiset nollat luoksarista ja ruudusta saivat muuten pelkkiä 8-10 pistemääriä sisältäneen rivistön näyttämään tyhmältä. En tiedä mitä ihmettä luoksarissa tapahtui, mutta koira hiipi perään! Ruudussa sitten ei bongannut merkkiä, lähti vasta toisella käskyllä ja sittenkin ohi merkin takana olevaa hyppyestettä kohti. Käskin pysähtyä, mutta pysähtyi merkkisäteen ulkopuolelle. Käskin uudelleen merkille, ei tehnyt mitään. Esim käsky "tule" ja sitten stop olis voinut pelastaa tilanteen, mutta eipä tullut mieleen! Sitten piti jo käskeä ruutuun ja tietty täydellinen ruutu.. En ollut edes varma oliko koira ulkona säteeltä vai ei. No, ei voi mitään. Normalistihan sanon merkillä ja ruudussa koiralle "seis"-käskyn vain siksi, että se pitää sanoa, ei siksi että sitä tarvitsisi sanoa. Koira osaa pysähtyä itse.

 

Tällä kertaa siis meille matkaan vain kokemusta, mutta hauska reissu meillä muutoin oli! Kieltämättä pettymys on suuri, etenkin kun se loppujen lopuksi jäi noin helvetin pienestä kii. Toisaalta perjantain koe ei ollut ollenkaan mukava kisata, koira oli nahkea jne. eikä me ihan oikeasti oltaisi valioarvoa tuon kokeen perusteella edes ansaittu, mut sitähän ei myöhemmin kukaan tiedä ;) Lauantaina sentäs saatiin fiilis korjattua.

 

Olosuhteet kisata olivat hyvät. Iiiiiso, hyväkuntoinen nurmikenttä (jossa oli kyllä paljon ötököitä), hyvä ilma, mukavat ihmiset ja laaja rotukirjo. Sensijaan aika lailla parempi taso on Suomessa, ihan jo meidän kyläkisoissa! Tuomarilinja oli myös aivan..noh.. sanotaan kauniisti että löysä! Kympin sai kympin arvoisella suorituksella ja kympin sai myös meikäläisittäin ysin arvoisella suorituksella, ei siinä mitään, mutta suurin ero oli siinä, millä suorituksella sai vielä pisteitä! Ei ollu niin justiinsa oliko loppuperusasento vino vai ei, jos koira oli muutoin suorittanut hyvin, räikeitä vartaloapuja (jopa ohjaavaa käsiapua vaikkapa hypyllä) käytettiin ilman suurempaa sanktiota, yksi leikitti koiransa tunnarikapulalla, toinen kehässä hihnalla, yksi tukisti koiraansa karvoista ja yhden koira haukkui Elit-luokassakin joka seuraamisen perusasennossa. Yksi ohjasi koiraansa ohjattuun noutoon ottamalla askeleen sivulle (ehdoton 0 suomessa!) ja käskyjä sai käyttää 3-4 ylimääräistä ja silti tuli vielä pisteitä. Ihan selkeä virhe (esim. väärä tunnari, ruudusta ulkona jne) oli nolla sielläkin, mutta tuohon väliin sopi kyllä monenmoista :P Mutta mikäpä siinä, linja oli sama kaikille!

 

Elit-luokassa kisasi toisena päivänä yksi kelpie ja 2 bc:tä, toisenä päivänä vain yksi bc. Sitten löytyi esim. flätti, (käy-)kultsu, pari sakemannia, mali, berni, isovillakoira ja molempina päivinä voiton hienoilla pisteillä vienyt pumi. Vähän toista kuin meillä! Toisenalaista oli myös kisakulttuuri; siellä hengailtiin kisapaikalla kisojen loppuun asti (kaikki kehät pyöri yhtäaikaa) ja palkinnot jaettiin kaikille ihan lopuksi (vähän niinkuin MEJÄssä). Arvostelulomakkeessa oli myös pieni selite pistevähennyksille tai vain kommentti "NICE!" tms.

Siellä porukka odotellessa joi limpparia ja paisteli hamppareita, koirat hengaili mukana eikä kenenkään koirat rähisseet. Kisapaikka oli yhdistyksen klubitalo, ei ois pöllömpää jos meilläki ois tommonen :P Parakkejahan ne oli,mutta yöpymismahdollisuudet ja kaikki löytyi sieltä! Me tosin yövyttiin Luulajan puolella (tuo paikka oli 20km ulkopuolella) ihan siistissä hostellissa Kronanin alueella. Hyvin meni kahdella uroksella (mali ja bc) sekä Elsalla samassa huoneessa. Uskotteko?! Ainut joka ajoittain kivahteli, oli tietty Elsa, mut pojat otti nöyrinä iskut vastaan :)

 

Erona Suomeen oli noin kisaamista ajatellen ja näin kahden kokeen perusteella myös huomattavasti pidempi seuraamiskaavio ja paljon "käännös -seis" - "paikallaan täyskäännös ja liikkeelle mars"-tyyppisiä juttuja. Ohjatun noudon kapulat olivat tavallisia, suht pieniä noutokapuloita ja metallikapuloiden laipat olivat pyöreät ja ikäänkuin kiekot. Metallikapuloita oli vain kahta kokoa ja pienempi olisi ollut liian pieni jopa Elsalle. Eipä silti, ei siellä kyselty minkä kokoisen haluaa.

 

Hauska kokemus joka tapauksessa, voin suositella kyllä kokeilemaan! Ei se niiiiin paha rasti ollut kuin oisi voinut luulla :P Elsa oli jälleen loistavaa matkaseuraa ja on se vaan niin mahti koira!<3

 

Seuraava Ruotsinreissu häämöttää jo, joskaan valionarvoa tuskin on sieltäkään luvassa. Kaksi näyttelyä olis Elsalle ohjelmassa, molempina päivinä jotkut nobody-ruotsalaiset tuomarit ja heti ensimmäinen kysely ruotsalaiselle tutulle FB:ssä paljasti että ainakin 4 muuta narttua on kehissä myös. Kaksi valiota ja kaksi junnua, AINAKIN. No, toisaalta, eihän siellä tarvitse olla kuin yksi parempi :P Tässä välissä pyörähdetään kehissä myös Suomessa (kuka haluaa tunnustaa tuovansa sen seitsemännen lyhytkarvan Joensuuhun lauantaina?) ja kisataan aksaa niinikään Joensuussa. Ohjelmaa siis tiedossa!

 

 Palaamisiin!

 

                      

 

Kuvakimara

Suurempia kuulumisia ei ole kirjoitella joten laitetaan kuvia. Tuittuli kävi taas näyttelyissä pari viikkoa sitten, pitäisi lisäillä arvosteluja joskus. Tuloksena molempina päivinä Eri, Sa, NUO/2 ja toisena päivänä PN3 ohi nuortenluokan ykköseksi sijoitetun. Näyttelyt on just vähä tommosia :P Arvostelussa luki jotakuinkin "sijoitettiin luokkavoittajaa paremmin paras narttu-kehässä parempien liikkeiden vuoksi". Siltikin vaikka aina sivulauseessa näyttelyitä ihmettelen, ilmoitin Elsan Joensuun näyttelyyn. Setäkoira on molempina päivinä kehissä myös. Ja Hattara kera kasvattajansa. Loppujen lopuksihan tässä kävi myös niin että ollaan ikäänkuin menossa Ruotsiinkin näyttelyyn Elsan kanssa.. Vaikka siellä tuskin suurempaa menestystä on luvassa, siellä on vähintään 4 muuta lyhytkarvanarttua. Loma (kun se aikanaan alkaa, 3 viikkoa vielä!) tietää siis reissailua ensin Ruotsiin, sitten Barcelonaan ja hei, sitten heti sieltä loppuhuipentumana Kiteelle ;)

Kiteellä siis on aksaleiri, mukaan lähtee mustat. Miulla oli vakaa aate, että Tuittu osaa silloin jo vaikka mitä. Hahaha.. Kehittääkö kerta - pari viikkoon nuorta koiraa? No eipä ainakaan liikaa! Suoraan sanottuna koko kesä on mennyt ihan töitä tehdessä. Teen pelkkää yövuoroa ja kahdeksaan  viikkoon pisin vapaa on 3pv (ennen se oli lyhin vapaa). Näin meillä. Mikä lienee kroonisen univelan määrä kun loma alkaa? Hattara siis ei ole juuri edennyt. Tai oikeasti on, mutta ei se näy videoilta :P Keinua ollaan nyt päästy aimo harppaus eteenpäin, kepit on vaiheessa (pitäisi saada sellainen parin viikon kuuri kumpaakin), kontakteja ei olla tehty ja no, vahvistettu on sitä, mikä on heikointa, eli irtoamista. Muutaman viikon takaa pieni pätkä Hattara-aksaa täällä. Äänet pois :D

Tänään oli taas vuorossa osteopaatti Jerry Ketolan käsittely. Tällä kertaa sekä miulle että Elsalle. Elsa sai kehuja jälleen, että on hyvässä kunnossa ikäisekseen. Hieman jäi olo, ettei allekirjoittanut voi sanoa itsestään samaa :P Ei vais, 10v on edellisestä osteopaatin käynnistä ja kremppaa on sen jälkeen kertynyt. Yläselkä on nyt avattu, henki kulkee taas paremmin eikä oikeaan käteenkään enää säteile kipu jatkuvana. Ehkä lantiokin on aavistuksen suoremmassa ja pääkin kääntyy taas molempiin suuntiin. Kuinka kiva =) Syksyllä ehkä sitten taas.

Sitten koiranpuolikkaan a.k.a Demonin kuulumisia. Virpi oli käynyt Demonin kanssa lampaksia katselemassa ja matkalta tarttui mukaan myös muutama hieno kuva. Demonilla on nyt ikää jotakuinkin 6kk ja pienihän se edelleen on. No, ei hätää, luustoa löytyy ja eiköhän siitä ihan urokseksi tunnistettava tule :) Edelleen luonne on kuulemma ihan super, Demoni suhtautuu kaikkeen ja kaikkiin avoimen iloisesti eikä mitään arkuuksia senkummemmin paikkoihin, asioihin tai ääniin ole tähän mennessä ilmennyt. Hienoa! :)

kuva:Aino Pikkusaari

Kuva:Aino Pikkusaari

 Etenkin 54-senttisen Ange-veljen rinnalla Demon on aika kääpiö ;)

Kuva: Aino Pikkusaari

mummikoiralla on (taas) asiaa!

Kamera tuli otettua sateiselle lenkille mukaan päivänä eräänä. Kuvasatoa yllä ja alla.

pilkullisella ja raidallisella menee lujaa..

Team TOrvelo kera pilkkuvahvistuksen

 Loput kuvat TÄÄLLÄ

 Martta marsunpoika asustaa naapurissa ja on aika valloittava otus <3 Vielä tovi lastahoitoa ja toivottavasti sitten pääsisi riehumaan vapaasti. Riehuisihan Martta nytkin, mutta...

voiko pentu olla enää juuri söpömpi!

Palaillaanhan taas!

Punkki on pahaa!

Torvi oli taas askallerrellut. Tulin kotiin kaupungilta tiistaina enkä ollu yövuoron jälkeen käyny viel lenkillä. Junioriosasto oli sit päättäny herkutella miun yöpöydältä löytyvillä rasvoilla. Koirat, jotka saa lähes joka päivä jotain öljyä (lohiöljy, pellavansiemenöljy,rypsiöljy)..

No, sekä käsirasva et etenkin bebanthen olivat kokeneet kovia. Jälkimmäinen oli jyrsitty sellaisiksi tunnistamattomiksi metalliklönteiksi, ensimmäistä oli vaan vähän maisteltu (ja ilmeisesti todettu, ettei saksanpähkinävoide sisäisesti ollut niin hyvää).

No, neljännen yön jälkeen eilen olen menossa nukkumaan ja tulen vessasta pesemästä hampaita. Lattialla on pieniä vaaleita veritippoja + useampi viiru tummempaa verta ja yksi pieni hyytymäklöntti. Vaaleat tipat jatkuvat keittiöön saakka ja kaiken keskellä on, kukapa muukaan kuin Torvi, suupielet verensekaista vaahtoa valuaen. Pieni hyperventilaatio ensialkuun ja samalla soitto Katrille, mielessähän ei tietenkään pyörinyt muuta kun et nyt se bebanthen-tuubi on aiheuttanu vähintään perforaation tolle ruokatorveen tai mahalaukkuun ja kohta pitää lähtee viel vierailemaan tohtorissa.
Torvi kulki kuolaten ja selkä köyryssä ja oli selkeästi kovin vaisu ja huonovointinen. Ei lainkaan oma itsensä. Muutaman kirosanan saatoin päästää suustani..

Samalla sitten niitä siivoilin ja huomasin sattumalta, että paperissa on verihyytymän lisäksi myös liiskaantunut, jättikokoinen punkki!

Nyt varmaan jo uskaltaa todeta, että veri oli punkista peräisin, samoin sitten Torvisen pahoinvointi. Näin kaikella järjellä ajateltuna. Tartteeko oikeasti yrittää syödä ihan kaikki, myös lattialla lojuva jättipunkki?! Tarina ei kerro kenestä tuo punkki on peräisin, yök. Laitoin eilen kellon soimaan jo puoliltapäivin ja kun totesin Torvin olevan kunnossa, jatkoin uniani. Illalla sillä oli ihan entinen ja tuttu meno päällä.

Team TOrvelo muistuttaa siis lukijoilleen, jotta punkki on pahaa!

Rakkaani Torvi, milloin lakkaat huolestuttamasta minuu näillä tempauksillasi?

Reissussa

Viikonloppu vietettiin tokon SM-kisoissa. Elsa oli pihalla kuin lumiukko, se on kahden viimeisen juoksun jälkeen esittänyt vähän valeraskausoireita ja nyt kyllä riitti, leikkaus on edessä ensi talvena. Minen kattele mitään piipittävää ja pesäpaikkoja jatkuvasti tsekkailevaa koiraa kotona.
Sinänsä tuo ei arkeen vaikuta, se ei hoivaile mitään pentuja tms, kysymys toki kuuluu miksi sellaisen kanssa piti sitten lähteä kokeeseen.. Voi olla, että Elsan turkista tulee kamala höttö leikkauksen jälkeen, mutta sen riskin nyt otan.

Elsa siis ei ollut pätkääkään oma itsensä tokokisoissa. Se oli omissa haavemaailmoissaan lähinnä. Sana "pihalla" kuvaa sitä oikein hyvin! Eikä se ikinä ole ollut noin pihalla! Toki hellettä oli kentällä yli 30astetta ja oltiin vasta 95. koirakko ja lähdetty matkaan klo 05.00.
Nollattiin monta liikettä ja niistä mistä pisteitä saatiin, saatiin ihan meille normaaleja pisteitä. Paikkis oli kyllä paras, meni toisella käskyllä maahan, hieman vinoon. Oli kerran nuuskinut ja kerran siirtänyt tassua-> 0p :D Lisäksi miulle keltainen kortti, koska valmistelevassa osuudessa taputin koiraa rintaan ja kerran vähän sitä siitä kohotin. Viereinen koirakko sai keltaisen, koska koira hyppäsi kerran ohjaajaa vasten liikkeen oltua ohi. Tiukkaa!

Ohjatussa kaksi käskyä merkille (liikkui ensimmäisellä vähän matkaa ja NUUSKI maata!), sitten tulin siirtäneeksi jalkaa (en tiedä miksi?!?) ja sen vuoksi nolla. Tuskin tuosta vitosta paljoa enempää olisi muutenkaan tullut.

Luoksarissa toisella käskyllä maahan ja oli noussut seisomaan (nuuskinut). Sit viel läpijuoksu. Great!

Sit pieni kurinpalautus Elsi Pyrriselle, seurautin sitä ja jätti perusasentoja tekemättä. Toruin niistä ja alkoi terästäytyä. Seuraamisesta seiska, joka on paljon paremmin kuin ajattelin :) Nimittäin oli varmaan ainakin 5min seuraaminen..

Ruutu odotetusti nolla, se on ollut viime aikoina murheenkryyni nro 1. Ei löydy ei..

Metsku taisi olla 9,5 ja idari 7. Ihan hyvät vaihdot, seuraaminen vähän laamaa.

Tunnari 8 ja kaukoissa nousi usein vasta toisella, tässä häiriö näkyi kun viereiseltä kentältä kuului käskyjä. Eli siitä 0p. Istumisesta 10.

kuva:katja ojansivu

 Torvi sensijaan oli oma hupaisa itsensä. Saatiin kakkostulos, mutta Torvi teki niin kuin se osaa ja hyvällä fiiliksellä, mikä oli parasta! Se ei myöskään reagoinut mitenkään oikeastaan häiriöihin, jotka olivat alo/avokehissä oikeastaan suuremmat kuin voi/evl-kehissä.

Seuraaminen:9
Liikkeestä maahan: 9 (oli hieno, pojahti innoissaan vinoon istumaan)
Luoksari: 7, valui..
Liikkestä seiso: 0, (stoppasi mut liikkui miun perään..)
Nouto: 5 (juoksi kapulalle ja tuli pois, haki toisella käskyllä, vino pa)
Kaukot:9,5 (hienot!!)
Hyppy: 10
Paikkis: 10
pisteitä 153, jotain

Hienoa oli kuitenkin meidän joukkueen sijoittuminen sijalle 7/70! Mahtavuutta!! Samoin se, että Maija ja Focus kisasivat sunnuntain finaalissa!

Paikkista jouduttiin odottelemaan tovi jos toinenkin. Tuomari piti tauon alo/avo-välissä ja kun miun laskemana oli puoli tuntia kulunut, ilmoitettiin, että avopaikkikset alkaa puolen tunnin kuluttua. Tällaiset tauot ois niin pitäny olla ilmoitettuna! Samoin tauot ylipäätään, meidän valmistautuessa ilmoitettiin ennen yksilöitä, että otetaan vielä 2 koiraa ja tuomari pitää tauon. Aika kiva niille, jotka siinä olivat jo valmistautumassa...Iso miinus siis aikataulutuksen puutteesta noissa kisoissa! Muuten sujui kyllä ihan sujuvasti ja hyvin :) No, mutta siis kävin ilmoittamassa, ettei päästä omaan paikkisryhmään kun Elsan paikkikset alkoi jo painaa päälle. Sovin, että tuun johonkin myöhempään ja se oli ok.

Menin sitten tarjoutumaan paikalle Elsan paikallaolojen jälkeen ja päästiin heti seuraavaan ryhmään viimeiseksi koirakoksi. Kiki makasi rauhallisena ja hyvin, ei siinä mitään. Ohjaaja vaan meinasi "pikkasen" mokata koko homman! Kehtaako tätä ees julkisesti kertoa :D Laitoin hihnan ton treenitaskun takataskuun ja kun sitä paikkiksen jälkeen sieltä kaivoin, tippui taskusta narulelu puoliksi ulos! NOLOA! Tietenkin tuomarin puoleinen tasku ja näin. Ei mulla tosiaan oo tapana mennä lelu taskussa kehään ja Torvin kaa se on vähintään riskialtista kun se saattaa noita taskuja käydä apinan raivolla penkomaan. Hätäpäissäni sit kävin tunkee sitä leluu takas, käännähdin ja menin kyykkyyn. Torvinen innostui tietty miun kyykkyynmenosta ja tökkäs minuu kuonollaan suoraan silmään. Siis ihan suoraan! Silmämuna painui varmaan senttikaupalla kohti takaraivoa ja silmää piti pitää peitettynä ja käydä suunnilleen parkumaan. Siinä sit mietin 6 koiran arvostelun ajan et tuijottaako tuomari minuu siks et on nähny sen miun lelun vai siks et pidän silmääni.. No, arvosanaksi saatiin 10, joten ei huolta. Silmällä alkoi nähdä kunnolla vasta sunnuntaiaamuna..

Kohelletaan sopivasti yhdessä, joten taidetaan sopia Torvin kanssa ihan hyvin toisillemme..

Kuva: Katja Ojansivu

Sillä välin kun me oltiin Pieksämäellä, reissasi Hattara maailmalla kasvattaja-Jonnan kanssa. Suuntana oli tällä kertaa Viro ja ehtihän Hattara pyörähtää tossa toukokuun lopussa myös Latviassa. Latviasta saaliina oli ainakin toisena päivänä VSP ja molempina päivinä ROP-jun ja Junnu-Sertit. Virossa Tuittu oli viime viikonloppuna sit ekaa kertaa oikein ROP ja toisena päivänä PN2. Molempina päivinä ROP-jun ja junnu-Sertit. Junnukehässä yli kahdestasadasta junnukoirasta 12 parhaan joukkoon, mut siitä ei sit pidemmälle. Hattara on siis Viron ja Latvian juniorimuotovalio oikein nyt.

Hattarainen hienona:

FI JV-12, EE&LV JMVA Executive Sabotage "Tuittu" (kuva??)

 ja Hattarainen edellisviikolla vapaalla (kaikkien puudelistien kauhuksi ;)

kuva:Milena Nevanto