ja vielä vähän kuvia

Syksy on ihanaa aikaa kuvata. Valo on nätti, samoin värit.

 

Kuvattavista kohteista ei sensijaan aina voi sanoa samaa :) Ensin Dukki-tykinkuula kyttää, sitten se lentää.

 

Montakohan tällaista kuvaa mummelista jo on?

 

 

Ja Torvinen juoksee, taas

 

joskus puudelikin osuu kuvausetäisyydelle

 

Lauantaina käytiin juoksuttamassa pentuja. Meno ei oleellisesti ollut muuttunut siitä kun tyypit pentulaatikosta lähti. Pilvi vei ja Hemmo vikisi. Aika saman kokoisia sankarit ovat, joskin Hemmo on raamikkaampi. Toinen on niin tyttö ja toinen niin poika :)

 

 

 

 

Hemmon äidistä ei taida olla suurta epäselvyyttä :P

 

 

 

Vaikkei siskokaan kuulokkeidensa kanssa juuri huonommaksi jää

Syksy <3

Pilvi oli tänään mukana hengailemassa aksakoulutuksessa ja tokotreeneissä. Se on raukka varmaan ihan väsynyt kun maanantaina kotiutuu :P

Ja Varkauden suunnalta tuli taas uutisia; Pila oli saanut ensimmäisen LUVA:n kakkosista nollavoitolla ja Dukkiksen poika Nasu oli noussut kakkosiin :))

Tokotreeneissä oli Torviselle vaikea paikka - paikkamakuussa kissanruokaa vedettiin ihan nenän edestä ohi lasten hiekkaleikkiautolla. Ja Kikin mielestä se oli suorastaan helppo rasti! Kukaan ei tuohon varmaan alkuun uskonut (en miekään) ja treenikaverit vinoilivat heti kun näkivät kuka paikkisriviin tulee:D  Tottahan Kiki yritti heti ampaista ruuat hotkimaan kun vapautus tuli, mutta kesti kuitenkin! Siellä tosin todettiin, että jos koira on vaikkapa allerginen, kandee olla varovainen, ettei koira pääse hotkimaan kissojen eväitä. Tähän oli hyvä todeta että joo tosiaan kannattaa varoa, Kikille on tullut kerran kunnon vatsanpurut moisesta *KLIK*

No, se ilo ruuan hotkimattomuudesta katosi hyvin pian kun paikkiksen aikaan Elsa oli karannut takakontista (miun oma auto on huollossa ja ajelen vanhalla misukalla) ja syönyt paketin nakkeja ja pussillisen lihapullia.

Oikeasti en taas voinut muuta kuin nauraa. Joku on joskus sanonut että pyrri pitää nöyränä.

Kulje mun kanssa

Pilvi (Kivasti kulje mun kanssa) saapui eilen junan tuomana meille hoitoon. Täällä odotti ensilumi ja ilmeisen tuttu synnyinkoti. Tietty koiratkin olivat tuttuja ja jälleennäkeminen oli ainakin Pilvin puolelta hyvin lämmin. Harmi kun en saanut kuvaa siitä kun miun koirat mököttää sohvalla ja Pilvi yrittää olla ystävä..

mutta lenkiltä napattu kuva kertoo fiilikset kyllä!

Nauroin ehkä tovin jos toisenkin tälle onnistuneelle yhteiskuvalle, josta se harmaa tyyppi ehti livistää..

VAPAA!

Päräytettiin heti lenkille Mapen ja Helmin kanssa, Mapen mielestä Pilvi oli väärän värinen ja Pilvin mietti samaa Helmistä. Hyvin lauma alun ihmettelyjen jälkeen tuli juttuun.

Tänään lenkkeiltiin iha omalla laumalla ja illalla otin Pilvin alkeiskurssin teoriakerralle mukaan kera puudelin. Puudeli oli se varsinainen demokoira, joka esitteli namikupille irtoamisen ja asetteli tohkeissaan takatassujaan tyynylle demonstoiden takajalkatemppua/laatikkometodia. Puudeli oli niin otettu kun niin paljon porukkaa oli saapunut tätä spektaakkelia seuraamaan!

Pilvi oli mukana hengailemassa, lopuksi se hengaili irti moikaten kohteliaasti kaikki läsnäolevat. Liukkaat koulun lattiat ja rappuset eivät tuottaneet minkäänlaisia ongelmia ja tulipa samalla harjoiteltua häkissäoloakin puudelin avustamana.

Pilvi on sujahtanut laumaan varsin kivuttomasti. Se on sisällä kiltti ja nöyrä ja tietää paikkansa. Kissa koki suureksi tarpeekseen muistutella siitä vähän väliä, mutta nyt elo on jo rauhoittunut senkin osalta.

Joskos viikonloppuna ehtisi treffaanaan Hemmoakin!

Pilvillä on ikää nyt lähes 6kk.

Pilvi ja ensilumi

iloinen häntä :P

ja toinen vielä iloisemman hännän kantaja, tuo valkokirjava sekarotuinen piski ;) No, eipä tuo pesua ja trimmiä kaipaava puudelikaan miltään muotovaliolta näytä..

sunnuntaina oli kesä, maanantaina tuli syksy ja tiistaina talvi

Palataan reilu viikko taaksepäin ja kisoihin. Tehtiin Elsin kanssa tuplanolla, muttei kylläkään piirinmstaruuspäivänä, silloin tehtiin kahden kiellon kymppi ja hylky :P Vähän kankealta tuntui koira, vaikka agiradalle se kellottikin 4,43m/s etenemän. Kyllä se vaan agiystävä alkaa tulla jo vähän vanhaksi.. Tosin, seuraavalla viikolla se ontui taas sitä jalkaa mistä kynsi irtosi. Käytän Elsin taas osteopaatilla ja kisaan yhdet - kahdet kisat tänä vuonna ja luulen, että sen kisaura alkaa olla siinä. Paljon ollaan saavutettu ja se on ollut paras kisakaveri ikinä <3 8-vuotias pienehkö maksi antaa vaan nuoremmilleen jo vähän liikaa tasoitusta, vaikka sen pää ja asenne veisi, asettaa fysiikka jo rajoja.

Tuittukin sitten lopulta starttasi parin hylyn verran. Tokikin sen piti tehdä kaksi kertaa lentokeinu, ettei nyt ainakaan keinun kanssa helpolla päästäisi ;) Naapuriseuran keinu laskeutui ilmeisesti hitaammin. Onneksi tästä ei vaikuta jääneen mitään ongelmia! Kepitkin osattiin toisella radalla (toisella sinne ei päästy tuon lentokeinun korjaamisen vuoksi) ja vauhti..No, siinä näkyy olevan kisatilanteessa paljonkin petrattavaa! Vaikka puudeli oli kuin kotonaan kisapaikalla, näkyi homma radalla vähän varovaisuutena. Eihän se raukka ole käynyt edes möllikisoissa kuin kerran joskus yli vuosi sitten :D

Seuraavia kisoja katsellaan marraskuulle. Siinä voi ollakin ohjaajalla tekemistä kun koiralauma on pari viikkoa hoidossa edeltävästi kun lauman ihmisjäsenet suuntaavat reppureissulle Thaimaahan. Alustavasti suuntana on Krabi, takaisintullessa ollaan 3 yötä Bangkokissa. Siinä välissä seikkaillaan jossain :) Onneksi elukkalaumalle löytyy hoitajat niin noinkin pitkä reissu mahdollistuu. Tuittu ja Elsa menevät Liperiin, Kiki Katrille (onnea vaan ;) ja Kepu Uimaharjuun. Vastavuoroisesti Mape tulee meille marraskuun lopussa ja kun hoitokoirien makuun päästään niin Pilvi reissaa tänään Espoosta kohti Jojensuuta. Mukavaa nähdä pientä sinistä!

Samaisissa kisoissa Dukkiksen poika Nasu sai toisen luvansa agiradan voitolla ja Elsin pentu Pila nousi nollavoitolla kakkosiin. Kakkosissa harmittava viimeisen riman vitonen! Katsotaan miten parin käy tulevana viikonloppuna :) Pilasta muutenkin uutisia, se kävi eilen turistina eläinklinikalla kun Kirsin toista koiraa hoidettiin. Samalla siitä otettiin uusi selän sivukuva, kun aiemmin nikamien tarkkaa lukumäärää ei ole katsottu. Sillähän oli epäilys että voisi olla jopa ylimääräinen lannenikama. Onneksi näin ei ole, nikamia on juuri oikea määrä, eli 7 ja lisäkommenttina "erinomaisen siisti 5-vuotiaan koiran selkä!" Loistavaa!!

Mitäs muuta sitten.. No, Elsa on ilmoitettu Norjaan näyttelyyn ja sinne lähdetään reilun viikon päästä ja allekirjoittanut hannasi yövuorokoomassa rally-kisoista. Ei vaan kyennyt. Mulla oli pyytämättä viikon vapaa töistä, ja sen jälkeen alkoi mukava työputki, tiistaina 14,5h töitä, keskiviikkona 11,5h töitä ja torstaina alkoi 4 yötä (yövuoro on 10h). Eli 66h töitä reiluun kuuteen vuorokauteen. Voin kertoa, ettei tullut rallya juuri reenattua ja koiratkin piti viedä mammalle hoitoon alkuviikoksi.
Radalla ei kyllä olisi ollut mitään sellaista mitä ei oltais osattu.. Paitsi ehkä se typerä hihnan kanssa suoriutuminen.

Ja sitten itse otsikkoon. Sunnuntaina nautiskelimme vielä nätistä syysssäästä, maanantaina vihmoi vettä ja lämpötila laski +5 tienoille ja tiistaina tulikin sitten taivaantäydeltä räntää ja loskaa. Toisinsanoen tänne saatiin ensilumi syyskuun 23.pv!

Kännykkäkuvassa eiliseltä lenkiltä Elsa, Tuittu, Kiki, labbikset Hoppu ja Huti sekä bc:t Frodo ja Focus.

Sähköt oli koko Joensuun kylältä poissa 2h ajan ja tiellä hieman haastavaa selvitä kesärenkailla. Jumpassakin oli tunnelmavalaistus ja edeltävästi ei kyllä tankkauksesta päässyt liikaa huolehtimaan kun sähkölaitteet eivät toimineet eikä liioin kaupasta saanut ostettua mitään :D siispä rahkan voimalla pariin jumppaan. Jaksaa, jaksaa..

Sit vielä pari kuvaa siltä ajalta kun oli vielä kesä..

Dukki-setä ja the kieli..

mummeli kera korvien

Torvi ja the joy of running

"musta" puudeli :P

ja "onnistunut" yhteiskuva siltä hetkeltä kun kuvassa oikealla oleva raidallinen unohtaa mitä tarkoittikaan sana "odota" ja muut ikäänkuin seuraavat esimerkkiä..

Martta

tehdääs pieni postaus pikkuräkystä kun en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään tuonne sen "sivulle".

Mape (Tottakai Uniikki olen) on Kikin puolisisko (sama emä) ja Elsan lapsenlapsi (Pakki on sen iskä) ja se asuu tuossa naapurissa Katrin luona.

Alunperin haaveilin (hyvin alustavasti ennen kun totuuden tiesin) Elsan pennun käyttämistä joskus Kikille, mutta  Kiki D-lonkkineen ei täytä kriteereitäni agility- eikä jalostuskoirasta. Sitten tuli suunnitelma B, eli Mape.

Eiköhän kaikki kasvattajat toivo, että niitä parhaita puolia jalostukseen valituista koirista yhdistyisi mahdollisimman paljon tulevaan pentueeseen. Elämän lottoarvonta sitten näyttää kuinka käy.
Salaa toivoin, että Pakki periyttäisi Elsamaista asennettaan ja että Aune tietynlaista periksiantamattomuutta, varmuutta ja avoimuutta, mitä Kikissäkin on.

Varmaan riippuu päivästä kokeeko Katri tuossa arvonnassa voittaneensa vai hävinneensä ;)

Tulokseksi tuli Mape, pikkuräky, katiskanpaino, hullu-Mape, helvetin karvapallo..Martta perkele.
10 kiloa ja 45senttiä elämäniloa..ja vähän muutakin!

Söpöys ei pentulaatikossakaan hämännyt liikaa kun Mapsku pisteli menemään sisarusten kustannuksella. Uuteen kotiinsa se sopeutui hyvin, mutta 10-viikkoisena murtunut varvas (ja myöhemmin huomatut murtuneet välkämmenen luut) aiheuttivat moneksi kuukautta surua ja harmia. Pentu itse oli onneksi paljon ihmisiä rennompi asian suhteen.

Syksyn tullen onneksi viimein Mape pääsi viimein elelemään normaalia elämää ja Katri makuun siitä mitä on elellä pyrrin kanssa. Tai tarjoili Mape esimakua jo kipsi jalassakin..
Esim. kiskomalla Katrilta housut jalasta keskellä rivarin pihaa..Kuvan tapahtumat olivat vasta esimakua, mutta siinä vaiheessa kuvaajalta petti jo niin pokka, ettei tätä tullut ikuistettua!

ja ehtihän sitä keväällä purra kyykin..samaan tassuun tottakai!

Ja onhan Torvin sisko torveltanut muutakin. Sille voi yhtäkkiä tulla mieleen kesken sohvalla löhöämisen, että nyt täytyy tehdä jotain. Voi olla että tuloksena on putkiluu jossain, vaikkapa Katrin työkassissa tai vessanpöntössä. On ihan normaalia kuljettaa putkiluu vessaan, avata kuonolla vessanpöntön kansi, tiputtaa luu sinne ja katsoa pää kallellaan putkiluun uiskentelua pöntössä. Ööö..Kuuleeko se ääniä tai jotain?

Mape on toki ilahduttanut myös paskassa pyörimisellä, karkailuilla, tavaroiden pilkkomisella, tyynyjen pöläyttelyillä ym. Se on ovela pieni kettu, joka ei käytä tilaisuuksia käyttämättä. Mutta legendaarisimpia lienevät nämä muutamat:

Kävelet rauhassa kaupungilla hyvin käyttäytyvien koiriesi kanssa kunnes.. huomaat mustan rakkisi nanosekunnissa nappaavan hampurilaisen ohikulkijan kädestä *plop* meni jo!

Tai

"Miksi sen nimi on hullu-Mape?"
Ja ennen kun ehdit vastata, Mape vastaa ihan itse, hyppää ilmaan ja varastaa sinulta pipon päästä, tapporavistaa ja yrittää nielaista sen.

Makuuhuoneeseen ei saa tulla. Kuitenkin herätyskellon ääntä aamulla saattaa säestää lattiaan osuvasta hännästä lähtevä ääni "tum tum tum" ja pikku-Mape vilahtaa sängyn alta "jee, on aamu!", antaa suukon ja poistuu silmänräpäyksessä portin yli toiselle puolelle "ainiintäälläeisaaolla" ja pomppii jo tyytyväisenä toisella puolella porttia.

Rakki on taas murtautunut takakontista etupenkille. Kurvaat autolla kaupan pihaan ja avaat oven pahaa aavistamatta. Siinä samassa sekunnissa se rakki karkaa autosta ja juoksee sinisen hurtta-takin helmat lepattaen suoraan kauppaan sisälle. Juokset perässä naama punaisena ja näät hölmistyneet asiakkaat "oliko se koira?!". Kuulet rakin räkyttävän matkallaan jollekin ja pyydystät sen kiinni jossain lihatiskin kohdilla. Poistut paikalta ja vaihdat kauppaa.

Mutta perikö se vanhemmiltaan mitä toivottiin? Kyllä ja Ei.
Mapsku on hieman pidättyväinen, eikä Aunen kaltainen kyläluuta.
Mutta asennetta se peri. Elsamaista asennetta ja sitten kieltämättä paljon muutakin. Se on samalla iloinen ja tosissaan, tosikko ja ilkikurinen samassa koirassa. Se ei ole koira, jota voisi kutsua erityisen helpoksi (vrt. Elsa joka ei ikinä keksi mitään kummallisuuksia tai tuhmuuksia), se on ovela ja ehtivä, pohjimmiltaan ihan kiltti ja hetkittäin jopa pehmeä.. Mutta kuten Kiki, kun kierrokset nousee, on painetta jo huomattavasti vaikeampi saada läpi. Kuka toivoikaan sitä periksiantamattomuutta? Mutta toisaalta, Mapen kanssa on ollut helppo liikkua eri paikoissa, se ei pelkää mitään ääniä, alustoja eikä paikkoja. Ja harrastuksissa se taas on ollut helppo; sen motivaatio ei lopu kesken, se rakastaa taistella ja on ahne siihen lisäksi!

Siinä on sekä Kikiä että Elsaa, oveluus ja ongelmanratkaisukyky ovat Kikin kanssa eläneenä varsin tuttuja juttuja, tekemisen asenne taas tuo mieleen Elsi-mummon. Mape on höyhenen kevyt ja kovasti vikkelä jaloistaan ja rakastaa juoksemista ja pitää (liikaa) omasta äänestään.
Sen elämänasenteesta voisi moni ottaa oppia; "jee kivaa!" "mitä mukavaa nyt tehdään?" "vähän siistiä hei!" ovat Mapskun asenne elämään.

Kuulostaa aika pyrriltä, eikö?

Mapsku on aksannut päälajinaan, mutta myös tokoillut, hakuillut ja jäljestänyt. Ehkäpä se käy myös näyttelyissä jossain vaiheessa ja niin, jos hyvin käy, se on myös seuraavan Kivasti-pentueen emä joskus tulevaisuudessa (2015/2016)


Tässäpä täysin ennalta suunnittelematonta aksaa "otetaan pieni video" by katri ja mape.

Tottakai-päivät

Perinteiset Tottakai-päivät olivat taas ohjelmassa Haminan Lintukodossa. Tällä kertaa mukaan valikoitui Torvisen sisarukset Kiki ja Mape. Ohjelmassa oli mm. hakua.

Perjantaina lopettelin neljä yötä, nukuin neljä tuntia ja lähdettiin Riikan kanssa ajamaan kohti Haminaa. No, juuri tuon enempää ei tietty tullu nukuttua seuraavanakaan yönä ja vielä järkevämpi idea oli lähteä juoksulenkille ennen aamupalaa klo 8! No, 5km hölkkäiltiin reippaina Riikan ja Jennin kans ja koirien kans. Mape sai suihkukomennuksen pyörittyään paskassa..

Molemmat pyrrit pääsivät hakutreeneihin Kiki myös tottistelemaan BH-treeneihin. Mape teki kaksi haamua ja valmiin, Torvinen haamuja ja valmiin myös. Ekoilla ukoilla välipalkaten Kiin ilmaisua siihen saakka kun mie tuun, viimeisellä (valmis) palkka n.10 haukun jälkeen. Kikin kaa ois tätä kiva treenailla enemmänkin, joskin syystä tai toisesta oon kesällä tosi laiska treenaamaan yhtään mitään! Koirilla on kuuma, itsellä on kuuma, on ötököitä yms. syksyn tullen ollaan aktivoiduttu vaikka kuinka! Jopa niin paljon et harkinnassa on jopa BH:ta ja tokokokeita ja Elsa on ilmoitettu sekä rally-tokokisoihin (hehehh..) että ulkomaille näyttelyyn. Tulevana viikonloppuna kisataan aksaa ja tänään lähdetään Kuopioon katsomaan lampaita.

En voi sille mitään et tuo rallytoko aiheuttaa lähinnä vähän huvittuneita tunteita. Vaikeammissa luokissa on jo oikeasti vaikeita juttuja ohjelmassa, tää ALO on vähän.. No en tiedä mitä sanoisi! Joo, totuus on kyllä se, etten vielä tiedä, olen lukenut kyltit ja treenannut Elsan kanssa kerran paria liikettä joita joutuu opettamaan. Tästä se lähtee!

Ja uutisia sen verran, että Dukkiksen pentu Nasu (Zerberan Li Shang) on aloittanut aksakisauransa ja plakkarissa on jo pari hypärinollaa :)

Mutta niihin Tottakai-päiviin. Oli taas mukava nähdä tuttuja, joita näkee lähes ainoastaan tuolla! Elsan lapsosista mukana olivat Sumo (eka pentue), Sulo ja Nuttu (toisesta) ja Hemmo kolmannesta. Velho kävi näytillä n. 15min ajan, oli ihana nähdä! Lisäksi oli lapsenlapset Taavi ja tietty Mape.

Ja sitten kuvia:

Paikalla oli paljon söpöjä pentuja :) Tässä Focan ja Hepun pennut Easy (Tottakai aina oon hottis) ja Pyry (Tottakai aina oon Armas)

Torvinen treenaa henkilöryhmää. Keskittymiskieli :P

ja leikkii (kerrankin kun Elsa ei ole poliisina paikalla) siskonsa hullu-Mapen kanssa.

Hullu-Mape ihan ite!

Mapskulle tuli hiki..

Pallohiiri Nuttu (EEV-12,EEJV-12 Tottakai se on suhina lempi) :)

ja Elsin lapsenlapsi Taavi (JMV-14 Tottakai Uskomaton olen)

Sulo (HK1 Tottakai Se on sulo vilen) ylpeänä lelustaan:

Tara (Tottakai Lunatar) tokotreeneissä:

ja Purnu (Tottakai Olen oivapoika) hakuhommissa

ja sitten pikkupojat Hemmo:

ja Velho

Lisää kuvia

Yövyttiin samassa huoneessa Riikan ja Hemmon kanssa. Kikillä on tuo ihana taipumus aukoa ovia, niin piti sitten keksiä viritelmä. Olin hyvin tyytyväinen itseeni!
Mape ei osaa availla ovia ja Hemmo on sellainen kilttiyden ilmentymä ettei varmasti edes harkitse! Tosin, kävin hakemassa Mapea hakutreeneihin niin autohäkin ovi oli auki. No, ajattelin te varmaan oon unohtanu sen jotenki huonosti. Kiki treenas myöhemmin ja just ku oltiin palattu keskilinjalle viimeisen ukon jälkeen, joku sanoo "kattokaa, tuolta tulee joku koira". Kappas, Mape!

No, oven suhteen suunnitelma toimi niin, että metallihäkkiin laitetaan kiinni hihna. Sitten hihnan avulla häkki vedetään ovenraosta kiinni oveen ja hihna köytetään ulkopuolella kiinni sohvan jalkaan.
Näin:

Ai että oli hyvä!

Perinteisesti istuttiin iltaa myöhäänkin kumpanakin päivänä. Lauantaina ensin nuotiopaikalla ja sitten pienemmällä porukalla (kun muut jo nukkui) niin sisällä päärakennuksessa. Keskustelu ajautui astetta vakavampiin ajankohtaisiin aiheisiin siinä aamuyön tunteina, kunnes klo 03.05 joku katsoo ulos ja sanoo tyhjentävän lauseen "Heidi, Kiki on ulkona"..

Älä jätä hihnaa näkyviin! Kaksi senttiäkin on liikaa!