tehdääs pieni postaus pikkuräkystä kun en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään tuonne sen "sivulle".
Mape (Tottakai Uniikki olen) on Kikin puolisisko (sama emä) ja Elsan lapsenlapsi (Pakki on sen iskä) ja se asuu tuossa naapurissa Katrin luona.
Alunperin haaveilin (hyvin alustavasti ennen kun totuuden tiesin) Elsan pennun käyttämistä joskus Kikille, mutta Kiki D-lonkkineen ei täytä kriteereitäni agility- eikä jalostuskoirasta. Sitten tuli suunnitelma B, eli Mape.
Eiköhän kaikki kasvattajat toivo, että niitä parhaita puolia jalostukseen valituista koirista yhdistyisi mahdollisimman paljon tulevaan pentueeseen. Elämän lottoarvonta sitten näyttää kuinka käy.
Salaa toivoin, että Pakki periyttäisi Elsamaista asennettaan ja että Aune tietynlaista periksiantamattomuutta, varmuutta ja avoimuutta, mitä Kikissäkin on.
Varmaan riippuu päivästä kokeeko Katri tuossa arvonnassa voittaneensa vai hävinneensä ;)
Tulokseksi tuli Mape, pikkuräky, katiskanpaino, hullu-Mape, helvetin karvapallo..
Martta perkele.
10 kiloa ja 45senttiä elämäniloa..ja vähän muutakin!
Söpöys ei pentulaatikossakaan hämännyt liikaa kun Mapsku pisteli menemään sisarusten kustannuksella. Uuteen kotiinsa se sopeutui hyvin, mutta 10-viikkoisena murtunut varvas (ja myöhemmin huomatut murtuneet välkämmenen luut) aiheuttivat moneksi kuukautta surua ja harmia. Pentu itse oli onneksi paljon ihmisiä rennompi asian suhteen.
Syksyn tullen onneksi viimein Mape pääsi viimein elelemään normaalia elämää ja Katri makuun siitä mitä on elellä pyrrin kanssa. Tai tarjoili Mape esimakua jo kipsi jalassakin..
Esim. kiskomalla Katrilta housut jalasta keskellä rivarin pihaa..Kuvan tapahtumat olivat vasta esimakua, mutta siinä vaiheessa kuvaajalta petti jo niin pokka, ettei tätä tullut ikuistettua!
ja ehtihän sitä keväällä purra kyykin..samaan tassuun tottakai!
Ja onhan Torvin sisko torveltanut muutakin. Sille voi yhtäkkiä tulla mieleen kesken sohvalla löhöämisen, että nyt täytyy tehdä
jotain. Voi olla että tuloksena on putkiluu jossain, vaikkapa Katrin työkassissa tai vessanpöntössä. On ihan normaalia kuljettaa putkiluu vessaan, avata kuonolla vessanpöntön kansi, tiputtaa luu sinne ja katsoa pää kallellaan putkiluun uiskentelua pöntössä. Ööö..Kuuleeko se ääniä tai jotain?
Mape on toki ilahduttanut myös paskassa pyörimisellä, karkailuilla, tavaroiden pilkkomisella, tyynyjen pöläyttelyillä ym. Se on ovela pieni kettu, joka ei käytä tilaisuuksia käyttämättä. Mutta legendaarisimpia lienevät nämä muutamat:
Kävelet rauhassa kaupungilla hyvin käyttäytyvien koiriesi kanssa kunnes.. huomaat mustan rakkisi nanosekunnissa nappaavan hampurilaisen ohikulkijan kädestä *plop* meni jo!
Tai
"Miksi sen nimi on hullu-Mape?"
Ja ennen kun ehdit vastata, Mape vastaa ihan itse, hyppää ilmaan ja varastaa sinulta pipon päästä, tapporavistaa ja yrittää nielaista sen.
Makuuhuoneeseen ei saa tulla. Kuitenkin herätyskellon ääntä aamulla saattaa säestää lattiaan osuvasta hännästä lähtevä ääni "tum tum tum" ja pikku-Mape vilahtaa sängyn alta "jee, on aamu!", antaa suukon ja poistuu silmänräpäyksessä portin yli toiselle puolelle "ainiintäälläeisaaolla" ja pomppii jo tyytyväisenä toisella puolella porttia.
Rakki on taas murtautunut takakontista etupenkille. Kurvaat autolla kaupan pihaan ja avaat oven pahaa aavistamatta. Siinä samassa sekunnissa se rakki karkaa autosta ja juoksee sinisen hurtta-takin helmat lepattaen suoraan kauppaan sisälle. Juokset perässä naama punaisena ja näät hölmistyneet asiakkaat "oliko se koira?!". Kuulet rakin räkyttävän matkallaan jollekin ja pyydystät sen kiinni jossain lihatiskin kohdilla. Poistut paikalta ja vaihdat kauppaa.
Mutta perikö se vanhemmiltaan mitä toivottiin? Kyllä ja Ei.
Mapsku on hieman pidättyväinen, eikä Aunen kaltainen kyläluuta.
Mutta asennetta se peri. Elsamaista asennetta ja sitten kieltämättä paljon muutakin. Se on samalla iloinen ja tosissaan, tosikko ja ilkikurinen samassa koirassa. Se ei ole koira, jota voisi kutsua erityisen helpoksi (vrt. Elsa joka ei ikinä keksi mitään kummallisuuksia tai tuhmuuksia), se on ovela ja ehtivä, pohjimmiltaan ihan kiltti ja hetkittäin jopa pehmeä.. Mutta kuten Kiki, kun kierrokset nousee, on painetta jo huomattavasti vaikeampi saada läpi. Kuka toivoikaan sitä periksiantamattomuutta? Mutta toisaalta, Mapen kanssa on ollut helppo liikkua eri paikoissa, se ei pelkää mitään ääniä, alustoja eikä paikkoja. Ja harrastuksissa se taas on ollut helppo; sen motivaatio ei lopu kesken, se rakastaa taistella ja on ahne siihen lisäksi!
Siinä on sekä Kikiä että Elsaa, oveluus ja ongelmanratkaisukyky ovat Kikin kanssa eläneenä varsin tuttuja juttuja, tekemisen asenne taas tuo mieleen Elsi-mummon. Mape on höyhenen kevyt ja kovasti vikkelä jaloistaan ja rakastaa juoksemista ja pitää (liikaa) omasta äänestään.
Sen elämänasenteesta voisi moni ottaa oppia; "
jee kivaa!" "
mitä mukavaa nyt tehdään?" "
vähän siistiä hei!" ovat Mapskun asenne elämään.
Kuulostaa aika pyrriltä, eikö?
Mapsku on aksannut päälajinaan, mutta myös tokoillut, hakuillut ja jäljestänyt. Ehkäpä se käy myös näyttelyissä jossain vaiheessa ja niin, jos hyvin käy, se on myös seuraavan Kivasti-pentueen emä joskus tulevaisuudessa (2015/2016)
Tässäpä täysin ennalta suunnittelematonta aksaa "otetaan pieni video" by katri ja mape.