Katja haastoi kera kysymysten:
1. Miten kehittäisit oman rotusi jalostusta, jos saisit päättää siitä aivan yksin?
Hehe, kuinkahan korkeaksi saisi blogin kävijämäärän vaan vastaamalla tähän kunnolla ;) En taida kokeilla.. mutta vihjaista vois kuitenkin tuonne terveys- ja luonnepuolelle. Jos nyt vaikka
alkuun saatais edes perusasiat kuntoon; koiria tutkittaisiin (edes ne perustutkimukset) ja testattaisiin
enemmän. En tarkoita, että vikaa pitää etsimällä etsiä, mutta ehkä ne,
jotka haluavat, ymmärtävät kyllä pointin :)
2. Miten monta koiranpantaa kotoasi löytyy?
hahah! villi veikkaus on 20 +++ ainakin...
3. Ketä agilityohjaajaa ihailet eniten? Miksi?
Yleisesti esimerkkinä voisin mainita Silvia Trkmanin (ja ehkä suomalaisista esim.
Janita Leinosen). Kova työ ja treeni, kehittäminen, omaan tekemiseen
uskominen ja oivaltaminen on tuottanut menestystä, eikä takuulla
ilmaiseksi. Eräänlaisia uranuurtajia omalla "alallaan".
Lisäksi Anna Strömin jalat liikkuvat ihailtavan vikkelästi ja Vähäniityn Sarilla on kyllä juuri oikeanlaista asennetta!
Totuus on
kyllä se, etten seuraa kovinkaan paljoa suomen enkä
maailmankaan (huippu)agilityä, että osaisin antaa tähän yhtään
persoonallisempia ja syvällisempiä vastauksia :D
4. Jos koirasi olisi ihminen, miten se käyttäytyisi kaupan kassajonossa kun vanhempi täti-ihminen kiilaisi kärryineen sen eteen?
-Arkielämässäkin usein esilletulevaa poliisi-Elsaa tarvitaan taas! Elsa
käärisi hihansa tarttuisi tehtävään ja nauttien siitä täysin siemauksin
(myös silloin kun kuka tahansa muu kanssaeläjä joutuisi röyhkeän
ohitteluyrityksen uhriksi) Lopputuloksena täti poistuisi kaupasta
häpeänpuna kasvoilla (ilman ostoksiaan) julkisesti nöyryytettynä.
-Kiki yrittäisi mulkoilla tätiä pahasti ja välttäisi varsinaista
konfliktia viimeiseen asti. Toki tätiä voisi huomauttaa ja yrittää
ärsyttää vähän tönimällä ja tuuppimalla. Lopulta Kiki kiilaisi eteen
juuri oikeaksi katsomallaan hetkellä ja pääsisi kassalle juuri omalla
vuorollaan.
- Tuittu miettisi syvästi järkyttyneenä mitä ihmettä tehdä, kuinka joku
voi käyttäytyä noin huonosti? - ja päätyisi rääkäisemään kovaa ja
korkealta jotain painokelvotonta (ilman minkäänlaista vaikutusta
kyseiseen tätiin).
5. Mikä on mielestäsi tärkein harrastuskoiran ominaisuus? Miksi?
yksikö vain? Hmm.. Leikkisyys? Se kattaa sekä yleisen iloisuuden että
takaa pienen pilkkeen silmäkulmaan, mutta myös sen, että koira
palkkautuu hyvin ja varauksetta lelulla. Leikki ei ole vain
harrastuskoiran yksinoikeus, vaan se on yhteinen hauska hetki koiran ja
omistajan välillä, leikki luo suhdetta koiraan ja leikin kautta voit
oppia koirastasi. Leikki voi myös toimia koiraa rentouttavana tekijänä
jännittävässä tilanteessa. Kannustan aina ihmisiä leikkimään koiransa
kanssa ja antautumaan siihen! Leikki ei välttämättä tarkoita
pallonheittoa tai lelun kiskomista, mistä leikistä koirasi sitten
tykkääkään eniten!
6. Millaisia makupaloja käytät palkkaamisessa?
Niinä päivinä kun ehdin, palkkoina on yleensä broilerin sydäntä,
kivipiiraa tai sianlihakuutioita keitettynä ja pienennettyinä. Joskus
jos olen oikein ahkera, tyrkkään ne vielä kuivumaan uuniin. Joskus
jaksan tehdä pellillisen maksamakupaloja. Usein kuitenkin matkassa on
lihapullia tai nakkeja, tai kuivista natural menua.
7. Mikä on saanut sinut valitsemaan juuri ne rodut, joita kotoasi löytyy?
sattuma. Jussi ei suostunut belggariin vaan koiran piti olla pienempi.
Olin nähnyt jopa yhden pyrrin aiemmin ja ihastunut siihen. Siitä se
sitten lähti.. Näin niitä järkeviä päätöksiä tehdään ;)
Nyt tuntuu ihan hullulta ajatukselta, että mietin myös
lancashirenkarjakoiraa ja espanjanvesikoiraa. Ei millään muotoa pahalla,
mutta HAH! Miulla jompikumpi noista?
Ainiin, puudeli. No ei siihen olekaan oikein mitään järkevää selitystä =)
8. Minkä ominaisuuden voisit koirastasi antaa pois ja minkä haluaisit tilalle?
Kikiltä vaihtaisin D-lonkat terveisiin ja Elsalta pikkuhiljaa näin
vanhemmiten päätään nostavan ääniherkkyyden pois [tässä siis (yksi) syy
miksei Elsalle tule enää kolmansia pentuja, vaikka niitä miulta
säännöllisen epäsäännöllisesti kysellään ja vaikkei ääniherkkyys juuri
arkielämässä näy]. Hattara taas.. No jos jotain niin ihan pikkasen
pehmeyttä ja herkkyyttä pois ja tilalle röyhkeyttä :)
9. Mitä samaa löytyy koiristasi ja sinusta?
Innostutaan herkästi ja sitten kun sen idean saa, niin pistetään tuulemaan (ja mieluiten heti)!
10. Jos ottaisit jonkun muun rotuisen koiran kuin kotoasi nyt löytyy, mikä se olisi? Ja miksi?
voisin ottaa monenkin rotuisia koiria (pääasiassa ryhmästä 1), mutta
vain jos saisin tietynlaisen yksilön. Paljastettakoon, että "salainen"
ihailuni kohde on kuitenkin (rata) greyhound, mutta se ei noin muuten
sovi intresseihini mitenkään päin..
11. Mitkä ovat koirasi parhaat ominaisuudet?
Elsalla
motivaatio ja tekemisenhalu, ihailen aina sen intoa ja paloa päästä
treenaamaan, vaikka tietenkin sen palon suurin sytyttäjä on pallo :) Kiki
on ihailtavan älykäs ja kekseliäs eläin, joka kyllä oivaltaa! Tuittu
taas on iloinen ja hyväntuulinen eikä sen seurassa oikein itsekään voi muuta olla:)
mie haastan Katrin, Jennin, Piian, Annen ja Claudian
Ja kysymykset:
1.Mitä rotua ihailet, mutta et tule todennäköisesti koskaan omistamaan?
2. Kuvitellaan, että sinusta ja koirastasi/koiristasi on otettu valokuva teidän hienoimmalla yhteisellä hetkellä - mitä siinä näkyy ja missä se on otettu?
3. Kuka henkilö on vaikuttanut sinuun eniten koiraharrastuksien suhteen, miten ja miksi?
4. Koirasi erikoisin tapa?
5. Jos koirasi olisi ihminen, mikä sen ammatti olisi?
6. Mitä samaa löytyy koirastasi ja sinusta?
7. Mikä koiraharrastuksissa on parasta/pahinta?
8. Koirasi parhaat kaverit?
9. Mitkä olivat nimivaihtoehdot ennen kun koirastasi tuli sen niminen kun se nyt on?
10. Mitä piirteitä arvostat eniten koirassasi?
11. Nimeä joku sykähdyttävä koira ja kerro miksi juuri se
perjantai 29. maaliskuuta 2013
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
palkintoja
 |
| torvi mikä torvi =) |
Perjantaina Elsi pyrrinen palkittiin oman seuramme (JOA) vuoden 2012 toiseksi parhaana tokokoirana. Jo aiemmin Elsinen lunasti Suomen Pyreneläisten vuoden tokokoira-tittelin, neljäntenä vuonna peräkkäin! Olen tosin saattanut mennä jo laskuissa sekaisin :P Katsotaan kuinka käy vuonna 2013 kun myös Tara ja Flamma kisaavat EVL:ssä.
Suuria palkintoja ei tän päivän näyttelyistä (Rautalampi RN) tullut, kuten olettaa saattoi. Tuomarina oli Elina Haapaniemi, rodun ihan hyvin tunteva tuomari. "Tavoitteena" oli edes EH ja sehän me keskiarvona saatiin ;)
Kivan arvostelu kuului näin:
2,5-vuotias, brindle, feminiininen narttu. Liian kupera kallo, turhan pyöreät silmät, purenta ok. Hyvä kaula ja ylälinja. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Voimakkaat takakulmaukset, yksinkertaiset kannukset. Runsaasti valkoista kaulassa ja eturinnassa. Eturaajoissa valkoiset sukat ja valkoista myös rungon alla ja takaraajojen varpaissa. Pehmeä turkinlaatu. Liikkuu hyvin.
VAL H
Elsi:
6,5-vuotias, hyvän tyyppinen, vilkas narttu, joka esiintyy hyvin. Hyvä päänmuoto. Keskiruskeat, hieman pyöreät silmät, purenta ok (poistetuista hampaista esitetty SKL:n hammastodistus). Hyvä ylälinja, sopiva luusto. Hyvin kulmautuneet takaraajat, joissa ei kannuksia. Hyvä runko. Liikkuu hyvin.
VAL ERI, SA, PN1, VSP
ROP oli Zin, joka valioitui. Onnea :)
Elsin mielestä kehässä oli hauskaa. Seuraavaksi kerraksi (jos sellainen tulee) voitaisi treenata homma niin et ei tartteis tarjota temppuja kuten vilkuttamista ja niiaamista kesken arvostelun :) Tästä elsalle eläkelaji, tavoitteena tietty veterans of veterans-gaala..ehehe =))
Kotiin tultua suunnattiin vielä hiihtämään. Jussi osti eilen sukset! Mie sorruin ostamaan "vaan" uudet monot ja uuden, todella tarpeellisen, uuden Gore-tex-takin. Hups :) Hiihdeltiin jääladuilla pyrrien kanssa 6km puoleen tuntiin, ihan hyvin sinänsä kun Jussi on hiihtänyt viimeksi intissä (metsäsuksilla ;) ja siitä tosiaan on aika jo yli 11 vuotta!
sunnuntai 17. maaliskuuta 2013
Girl power!
Kokeillaas samalla bloginpäivittämistä ipadilla.
Viikonloppu vierähti kera kolmen pyrrin. Siihen pieni puudelilisä, niin ei tarvinnut miettiä mitä puuhaa ja kenen kanssa. Omien koirien lisäksi menossa oli mukana dukkiksen siskopuoli, Rilla-pyrri. Miulle tuttu tapaus jokaviikkoisista aksakoulutuksista, mutta miun koirille uusi tuttavuus. Hauska pikkukoira, jonka hännäntöpö ei lakkaa heilumasta!
Yllättävän hyvin meni. Sai oikeasti olla ylpeä miun pyrritytöistä (no puudelistakin, mut siitä
nyt harvoin on harmia kellekkään), vieras aikuinen koira tulee meille ja viikonloppu selvittiin ilman yhtään rähinää! Elsaa rilla väisti, mutta kiki esitti koko perjantain dressman- mainoksesta tuttua kävelyä.. Onneksi ilman hymyä;)
Kepu joutui asumaan suurimman osan ajasta rajoitetussa tilassa kodinhoitohuone-kylppäri-akselilla ja protestoi sitä tasaisin väliajoin kaapimalla ovea. Äsken sitten avasin kodinhoitohuoneen oven, että hänen suuri korkeutensa pääsee nyt taas arestista ja tyyppi kävi tässä keittiössä pyörähtämässä ja siirtyi nukkumaan kodinhoitohuoneen lattialle. Kissat....
Viikonloppu vierähti kera kolmen pyrrin. Siihen pieni puudelilisä, niin ei tarvinnut miettiä mitä puuhaa ja kenen kanssa. Omien koirien lisäksi menossa oli mukana dukkiksen siskopuoli, Rilla-pyrri. Miulle tuttu tapaus jokaviikkoisista aksakoulutuksista, mutta miun koirille uusi tuttavuus. Hauska pikkukoira, jonka hännäntöpö ei lakkaa heilumasta!
Yllättävän hyvin meni. Sai oikeasti olla ylpeä miun pyrritytöistä (no puudelistakin, mut siitä
nyt harvoin on harmia kellekkään), vieras aikuinen koira tulee meille ja viikonloppu selvittiin ilman yhtään rähinää! Elsaa rilla väisti, mutta kiki esitti koko perjantain dressman- mainoksesta tuttua kävelyä.. Onneksi ilman hymyä;)
Kepu joutui asumaan suurimman osan ajasta rajoitetussa tilassa kodinhoitohuone-kylppäri-akselilla ja protestoi sitä tasaisin väliajoin kaapimalla ovea. Äsken sitten avasin kodinhoitohuoneen oven, että hänen suuri korkeutensa pääsee nyt taas arestista ja tyyppi kävi tässä keittiössä pyörähtämässä ja siirtyi nukkumaan kodinhoitohuoneen lattialle. Kissat....
torstai 14. maaliskuuta 2013
Terveysuutisia, jälleen!
Hattara kävi tiistaina silmäkontrollissa ja sai luvan treenata. Silmät paranee hienosti! Samalla silmä- ja polvitutkittiin Elsan tytär Pila (Tottakai Peukaloliisa) ja terveet paperit sai myös Pila.
Kennelliitto muisti minuu äsken sähköpostilla koskien Tuitun lonkka- ja kyynärtuloksia. Kaksi viikkoa ja 2pv kuvauksista, not bad :) Tasan viikko sitten tuli lasku omakoiraan ja nyt sitten lausunto.
Selkää ei ole virallisesti lausuttu, mutta ei siinä mitään kummallista pitäisi olla. Tosin, kokemus lähipiiristä (toinen rotu kokonaan) on osoittanut, että välillä sillä kuvanneen eläinlääkärin lausunnolla (vaikka kuinka olisi ortopedi) ei ole muuta käyttöä kuin vessapaperina.. Sitten kun kuvat lähetetäänkin lausuttavaksi kennelliton selkäspesialistille, on tulos jotain ihan muuta kuin terve. Toki enemmän pitää tietysti katsoa koiraa kun diagnoosia, mutta kyllä jokin spondyloosidiagnoosi lopettaisi agiharkat ihan samantien, on sen verta kivulias vaiva koiralle, kahden spondyloosibelggarin kokemuksella..
Noh, mutta. Ainakin mitä itse voi jo selkäkuvasta katsoa, niin lannenikamia on se 7, kuten pitää ja ristiluu näyttäisi koostuvan kolmesta nikamasta. Okahaarakkeita ei siinä näy erillään, eikä selässä näy spondyloosimuutoksia. Toki kyseessä on 1v koira, harvalla silloin spondyloosia on.
Reisiluun päät on vähän hassun muotoiset, kun on tottunut tuijottamaan pyrtsien kuvia. En tiedä onko tuo vain Tuitun ominaisuus vai onko puudeleilla tuollaiset. No, A:t ne on joka tapauksessa, vaikka lievää löysyyttä tuolla oikean lonkkamaljan alareunassa on.
Kyynäriä jännitin, olivat vähän löysemmän näköiset vrt. pyrreihin, tuo vasen etenkin. Mutta hyvä näin!
Olen tosi tyytyväinen kyllä, etenkin kun taustoista ei ole tietoa, pikkupuudeleilta tutkitaan pääasiassa polvet ja silmät vain. Tuitun emä on epävirallisesti kuvattu terveeksi. Mietin itsekin, maksanko lausuntoa, joka ei varsinaisesti kiinnosta kuin minua itseäni ja miullekin olis riittäny se tieto et agiharkat luuston puolesta voi jatkua. Mutta samapa tuo oli, onpa siinä tilastoihin taas yksi kuvattu puudeli lisää. Lisäksi Tuittu on ensimmäistä paria kuukautta lukuunottamatta ruokittu raakaruualla, ensimmäisenä koiristani. Raakaruualla koko porukka on ollut viime kesästä. Toki Tuittu saa nappuloita ollessaan hoidossa/näyttelyreissussa kuten muutkin ja vaihdokset jokaisella sujuu ihan ongelmitta. Suurempaa eroa en ole koirissani huomannut raakaruualle siirryttäessä, kun ei niillä nappuloidenkaan aikaan mitään ongelmia ollut.
Raakaruoka meillä sisältää eri lihoja ja muutaman kerran viikossa myös jotain ns. lihaisia luita, lähinnä kanan siipiä ja kalkkunan kauloja. Hampaat pysyy hyvänä! Muutoin en usko noiden ravintoarvoon ja ei sitä kalkkia rustoissakaan taida olla.. Pääasiassa ruoka pohjautuu nauta-sika-jauhelihalle ja kanalle, syystä että ne ovat edullisia, etenkin kun ne käy hakemassa suoraan Tessulta. Lisäksi löytyy heppaa (suoraan teurastamolta) ja sitten Sohvin valinnasta hankittuna hanhea, poroa, kalkkunaa, sisäelinseosta ja varalle aina kun kasvissose loppuu niin myös esim. valmiita murremixejä. Kasvissoseet väännän pääasiassa itse; jäävuorisalaatti, kesäkurpitsa + porkkana. Vanhat marjat haalin myös porukoilta ja mummolasta ja soseutan ne tuohon porkkanan tilalle. Jemmaan myös kananmunankuoret normaalistakin käytöstä ja soseutan ne sekaan. Kasvissoseen tarkoitushan on olla vaan kuituna, vitamiinit + kalkki tulee purkista (teräsrekku). Sitten lohiöljyä, rypsiöljyä tai pellavansiemenöljyä sekaan. Kiki saa lisänä myös glukosamiinia. Kerran - pari viikossa (miten satun muistamaan) niin saavat kananmunan raakana. En ole koskaan laskenut annoksia vaan katsonut koiraa ja vähentänyt/lisännyt sen myötä. Hyvin tuntuu sopivan, vaikka onhan tää huomattavasti työläämpää!
Kennelliitto muisti minuu äsken sähköpostilla koskien Tuitun lonkka- ja kyynärtuloksia. Kaksi viikkoa ja 2pv kuvauksista, not bad :) Tasan viikko sitten tuli lasku omakoiraan ja nyt sitten lausunto.
Selkää ei ole virallisesti lausuttu, mutta ei siinä mitään kummallista pitäisi olla. Tosin, kokemus lähipiiristä (toinen rotu kokonaan) on osoittanut, että välillä sillä kuvanneen eläinlääkärin lausunnolla (vaikka kuinka olisi ortopedi) ei ole muuta käyttöä kuin vessapaperina.. Sitten kun kuvat lähetetäänkin lausuttavaksi kennelliton selkäspesialistille, on tulos jotain ihan muuta kuin terve. Toki enemmän pitää tietysti katsoa koiraa kun diagnoosia, mutta kyllä jokin spondyloosidiagnoosi lopettaisi agiharkat ihan samantien, on sen verta kivulias vaiva koiralle, kahden spondyloosibelggarin kokemuksella..
Noh, mutta. Ainakin mitä itse voi jo selkäkuvasta katsoa, niin lannenikamia on se 7, kuten pitää ja ristiluu näyttäisi koostuvan kolmesta nikamasta. Okahaarakkeita ei siinä näy erillään, eikä selässä näy spondyloosimuutoksia. Toki kyseessä on 1v koira, harvalla silloin spondyloosia on.
Reisiluun päät on vähän hassun muotoiset, kun on tottunut tuijottamaan pyrtsien kuvia. En tiedä onko tuo vain Tuitun ominaisuus vai onko puudeleilla tuollaiset. No, A:t ne on joka tapauksessa, vaikka lievää löysyyttä tuolla oikean lonkkamaljan alareunassa on.
Olen tosi tyytyväinen kyllä, etenkin kun taustoista ei ole tietoa, pikkupuudeleilta tutkitaan pääasiassa polvet ja silmät vain. Tuitun emä on epävirallisesti kuvattu terveeksi. Mietin itsekin, maksanko lausuntoa, joka ei varsinaisesti kiinnosta kuin minua itseäni ja miullekin olis riittäny se tieto et agiharkat luuston puolesta voi jatkua. Mutta samapa tuo oli, onpa siinä tilastoihin taas yksi kuvattu puudeli lisää. Lisäksi Tuittu on ensimmäistä paria kuukautta lukuunottamatta ruokittu raakaruualla, ensimmäisenä koiristani. Raakaruualla koko porukka on ollut viime kesästä. Toki Tuittu saa nappuloita ollessaan hoidossa/näyttelyreissussa kuten muutkin ja vaihdokset jokaisella sujuu ihan ongelmitta. Suurempaa eroa en ole koirissani huomannut raakaruualle siirryttäessä, kun ei niillä nappuloidenkaan aikaan mitään ongelmia ollut.
Raakaruoka meillä sisältää eri lihoja ja muutaman kerran viikossa myös jotain ns. lihaisia luita, lähinnä kanan siipiä ja kalkkunan kauloja. Hampaat pysyy hyvänä! Muutoin en usko noiden ravintoarvoon ja ei sitä kalkkia rustoissakaan taida olla.. Pääasiassa ruoka pohjautuu nauta-sika-jauhelihalle ja kanalle, syystä että ne ovat edullisia, etenkin kun ne käy hakemassa suoraan Tessulta. Lisäksi löytyy heppaa (suoraan teurastamolta) ja sitten Sohvin valinnasta hankittuna hanhea, poroa, kalkkunaa, sisäelinseosta ja varalle aina kun kasvissose loppuu niin myös esim. valmiita murremixejä. Kasvissoseet väännän pääasiassa itse; jäävuorisalaatti, kesäkurpitsa + porkkana. Vanhat marjat haalin myös porukoilta ja mummolasta ja soseutan ne tuohon porkkanan tilalle. Jemmaan myös kananmunankuoret normaalistakin käytöstä ja soseutan ne sekaan. Kasvissoseen tarkoitushan on olla vaan kuituna, vitamiinit + kalkki tulee purkista (teräsrekku). Sitten lohiöljyä, rypsiöljyä tai pellavansiemenöljyä sekaan. Kiki saa lisänä myös glukosamiinia. Kerran - pari viikossa (miten satun muistamaan) niin saavat kananmunan raakana. En ole koskaan laskenut annoksia vaan katsonut koiraa ja vähentänyt/lisännyt sen myötä. Hyvin tuntuu sopivan, vaikka onhan tää huomattavasti työläämpää!
lauantai 2. maaliskuuta 2013
tokokokeita ja terveysjuttusia
otsikko on taas toooosi hieno!
Terveysuutiset koskee tällä kertaa Neiti Hattaraa. Sillä vuoteli silmät ajoittain ja diagnoosiksi varmistui, kuten monella muullakin puudelilla, ylimääräiset ripset. Kertaalleen olin sille omatoimisesti aloittanut silmätippakuurin ja silmien vuotelu hoitui sillä. Kuitenkin näyttelypäivänä ja näyttelypaikan valaistuksessa toinen silmä oli taas vuodellut ja Tui siristeli silmäänsä, joten Tui poistui kehästä EVA(ei voida arvostella)-nauhan kanssa, ansaitusti. Normaalissa valaistuksessa silmä ei näyttänyt niin pahalta, mutta lääkäriinhän se piti viedä. Ohjeeksi tuli laittaa tippoja 2vkoa ja sitten ripsien poisto. Viikon kuluttua silmä oli kuitenkin jo niin hyvä, että ripset poistettiin viime tiistaina.
Tuittu sai muuten tosi kivan arvostelun ja EVA kertoo miun mielestä lähinnä tuomarin rohkeudesta puuttua terveydellisiin epäkohtiin. Ja miksikö Tui sitten meni kehään? No, kun sinne paikalle nyt oli jo menty ja maksu maksettu.. Arvostelun saa silti :) Kunpa niihin terveydellisiin epäkohtiin puututtaisiin entistä rohkeammin, mutta edelleen ontuvia ja iho-ongelmaisia koiria palkitaan puhumattakaan niistä, jotka meinaavat läkähtyä lyttynaamoineen jo yhdelle kierrokselle pientä näyttelykehää =/
Tuittu on toipunut ripsien poistosta hienosti, eikä silmät vaivaa yhtään. Kauluri sillä on päässä ainoastaan öisin ja silloin kun ei olla kotona. Tosin..No, aloitetaan tarina niin, että Kikin on aina saatava jotain suuhunsa kun tulen kotiin. Vaikka sitten pöytäliina "ohimennen" kun se sattuu kohdalle, yleensä se vaan tyytyy viemään miun hanskan tai pipon. Torstaina kun tulin töistä, se oli sitten Tuitun kauluri suussa minuu vastassa! En tiedä kuka sen alunperin oli pois ottanut, mutta voitte kuvitella miltä se kauluri nyt näyttää... Torvi on niin Torvi :))
Samalla rauhoittamisella läpivalaistiin puudeli ja ihan kelvollisia tuloksia sieltä pitäisi olla tulossa, katsotaan mitä mieltä kennelliitossa ollaan, mutta ei ainakaan mitään agiharrastukseen vaikuttavaa sieltä löytynyt =)
Tuittu on nyt aksatauolla pari viikkoa. Sinänsä hassua puhua tauosta kun tyyliin kerran viikossa ollaan treenattu ;) Mutta julkaistaan Hattaran keppivideo parin viikon takaa, ("on vain yksi tapa suorittaa nämä oiken ja se on minun tapa!" T: Tuittu) Tyyppi on vähän vallaton noissa suorituksissa, mutta olkoon ;) Ohjurit oli ekaa kertaa paikallaan ja en tiedä laitanko niitä. Varmaan sillointällöin, että tottuu, voipi sitten käyttää jos tulee ongelmia. Pujotteluasento on matala, kuten pitääkin ja monesti tuosta huomaa kujilla opetetun koiran eron vs. suorat kepit. Väitän näin! Myöskään turhaa sivuttaisliikettä ei tule. Kukaan ei vaan oo kertonut Tuitulle, ettei sille varmaan voi tulla tommoisia ravillakauhomiskeppejä :D
http://www.youtube.com/watch?v=Zl83ZXq3x84&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA&index=5
Tänään tokoiltiin. Treeniblogia lukevat ovat varmasti jo kyllästyneet miun jahkailuun Kikin kanssa kisaamisesta. Nouto ei ole sellainen kun haluaisin, ei missään tapauksessa ja parin viikon aikana se rupesi sotkemaan liikkeestä seisomista johonkin, mahdollisesti luoksarin loppuosaan ja lähti aina miun käännyttyä kohti minuu. Se teki sen virheen vielä torstaina.. Sitten viime viikolla se keksi, että kaukot (ja istumisen käsimerkki) tarkoittaaa myös luoksetuloa! No, eikun vaihtamaan kaukot niin, että käsimerkkiä ei tule.. Hirrrrmu kiva :D On se vaan haasteellista kun koira ajattelee liikaa. Se yhdistelee ja miettii, Elsan mielestä riittää, että se voi toteuttaa hymy naamalla sille annetun tehtävän :) Siinä on tokokoirissa jo iso ero!
Menin sitten kuitenkin kokeeseen..
Paikkamakuu: 10 (oli kerran pienesti nuuskinut)
Seuraaminen: 9, (pieni kämmi täyskäännöksessä)
Liikkeestä maahan: 9 (vinoon pomppas ylös)
Luoksari: 6 (melkein läpijuoksu, tässä huomaa käsimerkin huonon puolen, koira vilkaisee juuri merkin kohdalla sivulle eikä huomaa käsimerkkiä)
Liikkeestä seis: 9 (ehkä vino? Oikein hieno miusta!)
Nouto: 8 (vino perusasento, noh, juuri ja juuri riittävä vauhti, mutta kun oletus on, että tää nollataan niin oon tyytyväinen!!)
Kaukot: 9, (tuplakäsky ekaan istumiseen kun kyyläs liikkuria)
Hyppy: 7 (oikeasti olisi pitänyt kyllä olla nolla, mutta alokkaassakin tällaisesta sai samat pisteet, eli hirmu hyvä hyppy, kesken sivulletulon päätti hypätä hypyn uusiks, istua ja tulla käskystä sivulle ;))))
Voi Torvinen :D Kuitenkin pisteitä 166 eli ykkönen, hikisesti ;) sijoitus 2/5. Luoksari harmittaa eniten, koska se on Kikillä oikeasti tosi hieno! Mut näin tänään, Kikin kanssa on aina aika jännää :D Ne liikkeet, joita pelkäsin, meni ihan hyvin ja nyt suoristetaan noi perusasennot myös kokeessa. Ei se nyt ihan noin niitä oo pojoillu treeneissä, mut palkattomuttakin on tehty hävettävän vähän!
video kokeesta: http://www.youtube.com/watch?v=jVcWjzR2ckE&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA
Ihan oon tyytyväinen torveloon, vaikka toisaalta parannettavaa jäi aika lailla. Ei onneksi mitään isoa ja ylitsepääsemätöntä, Torvisella oli ihan hyvä fiilis :)
Elsi oli ilmoitettu myös. Kotitokojen lisäksi oltiin treenattu ihan neljä kertaa :D
Mutta Elsi on niin pätevä <3
Kymppejä ei EVL:ssä paikkamakuun jälkeen kellekkään jaettu. Oli Anne Nokelainen tiukalla tuulella :)
Paikalla istuminen: 10
Paikallamakuu: 9 (tassu taas kippurassa)
Seuraaminen: 8 (edisti, mutta muutoin parhaita kisaseuraamisia!)
Zeta: 9
Luoksari: 9
Ruutu: 9 (jeeeeeeee! Meni niin taakse, et häntä oli yli :)
Ohjattu: 9,5
Metallihyppy: 9,5
Tunnari: 9 (meni jo aluksi omalle, mut tarkisti muut)
Kaukot: 6 (teki yhden omatoimisen vaihdon, jossa liikkui)
273p ja EVL1 :) Sijoitus 2/5. Elsillä oli myös oikein hyvä fiilis, oli niiiiin hauska kisata sen kaa kun pystyy olemaan ihan rennolla fiiliksellä itte ja luottamaan koiraan ja sen vireeseen. Meillä oli hauskaa :)
video: http://www.youtube.com/watch?v=MOqyXzZhUvY&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA&index=1
Kyllä sitä monesti etenkin paikkamakuiden aikana miettii, et miksi kiusaa itseään tällaisilla.. Oon aina ollu ihan toivoton jännittäjä ja en tykkää "esiintyä yksin" ja ehkä siksi olen entinen joukkueurheilija yksilöurheilun sijaan ;) Mutta jokainen kisatilanne on itsensä voittamista ja kisoissa jännitys yleensä laukeaa kehään mennessä, on miun tehtävä auttaa sitä koiraa mahdollisimman hyvään suoritukseen! Voitan jännitykseni joka kerta kisatessani, kai se on jonkinlaista masokismiä hakeutua niihin tilanteisiin, vaikka tuntuu, ettei jalat kanna.. Nyt kun joukkueurheiluajat on takana päin, ollaan koiran kanssa se joukkue. Parikymmentä pelikaveria on vaihtunut yhteen nelijalkaiseen (kerrallaan), mutta loppujen lopuksi peruselementit ovat pysyneet täysin samoina. Tarvitaan sitä kuuluisaa "joukkuehenkeä" ja molemminpuolista luottamusta. Joukkueena työskennellään kohti yhteistä päämäärää, pitäen hauskaa :)
Terveysuutiset koskee tällä kertaa Neiti Hattaraa. Sillä vuoteli silmät ajoittain ja diagnoosiksi varmistui, kuten monella muullakin puudelilla, ylimääräiset ripset. Kertaalleen olin sille omatoimisesti aloittanut silmätippakuurin ja silmien vuotelu hoitui sillä. Kuitenkin näyttelypäivänä ja näyttelypaikan valaistuksessa toinen silmä oli taas vuodellut ja Tui siristeli silmäänsä, joten Tui poistui kehästä EVA(ei voida arvostella)-nauhan kanssa, ansaitusti. Normaalissa valaistuksessa silmä ei näyttänyt niin pahalta, mutta lääkäriinhän se piti viedä. Ohjeeksi tuli laittaa tippoja 2vkoa ja sitten ripsien poisto. Viikon kuluttua silmä oli kuitenkin jo niin hyvä, että ripset poistettiin viime tiistaina.
Tuittu sai muuten tosi kivan arvostelun ja EVA kertoo miun mielestä lähinnä tuomarin rohkeudesta puuttua terveydellisiin epäkohtiin. Ja miksikö Tui sitten meni kehään? No, kun sinne paikalle nyt oli jo menty ja maksu maksettu.. Arvostelun saa silti :) Kunpa niihin terveydellisiin epäkohtiin puututtaisiin entistä rohkeammin, mutta edelleen ontuvia ja iho-ongelmaisia koiria palkitaan puhumattakaan niistä, jotka meinaavat läkähtyä lyttynaamoineen jo yhdelle kierrokselle pientä näyttelykehää =/
Tuittu on toipunut ripsien poistosta hienosti, eikä silmät vaivaa yhtään. Kauluri sillä on päässä ainoastaan öisin ja silloin kun ei olla kotona. Tosin..No, aloitetaan tarina niin, että Kikin on aina saatava jotain suuhunsa kun tulen kotiin. Vaikka sitten pöytäliina "ohimennen" kun se sattuu kohdalle, yleensä se vaan tyytyy viemään miun hanskan tai pipon. Torstaina kun tulin töistä, se oli sitten Tuitun kauluri suussa minuu vastassa! En tiedä kuka sen alunperin oli pois ottanut, mutta voitte kuvitella miltä se kauluri nyt näyttää... Torvi on niin Torvi :))
Samalla rauhoittamisella läpivalaistiin puudeli ja ihan kelvollisia tuloksia sieltä pitäisi olla tulossa, katsotaan mitä mieltä kennelliitossa ollaan, mutta ei ainakaan mitään agiharrastukseen vaikuttavaa sieltä löytynyt =)
Tuittu on nyt aksatauolla pari viikkoa. Sinänsä hassua puhua tauosta kun tyyliin kerran viikossa ollaan treenattu ;) Mutta julkaistaan Hattaran keppivideo parin viikon takaa, ("on vain yksi tapa suorittaa nämä oiken ja se on minun tapa!" T: Tuittu) Tyyppi on vähän vallaton noissa suorituksissa, mutta olkoon ;) Ohjurit oli ekaa kertaa paikallaan ja en tiedä laitanko niitä. Varmaan sillointällöin, että tottuu, voipi sitten käyttää jos tulee ongelmia. Pujotteluasento on matala, kuten pitääkin ja monesti tuosta huomaa kujilla opetetun koiran eron vs. suorat kepit. Väitän näin! Myöskään turhaa sivuttaisliikettä ei tule. Kukaan ei vaan oo kertonut Tuitulle, ettei sille varmaan voi tulla tommoisia ravillakauhomiskeppejä :D
http://www.youtube.com/watch?v=Zl83ZXq3x84&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA&index=5
Tänään tokoiltiin. Treeniblogia lukevat ovat varmasti jo kyllästyneet miun jahkailuun Kikin kanssa kisaamisesta. Nouto ei ole sellainen kun haluaisin, ei missään tapauksessa ja parin viikon aikana se rupesi sotkemaan liikkeestä seisomista johonkin, mahdollisesti luoksarin loppuosaan ja lähti aina miun käännyttyä kohti minuu. Se teki sen virheen vielä torstaina.. Sitten viime viikolla se keksi, että kaukot (ja istumisen käsimerkki) tarkoittaaa myös luoksetuloa! No, eikun vaihtamaan kaukot niin, että käsimerkkiä ei tule.. Hirrrrmu kiva :D On se vaan haasteellista kun koira ajattelee liikaa. Se yhdistelee ja miettii, Elsan mielestä riittää, että se voi toteuttaa hymy naamalla sille annetun tehtävän :) Siinä on tokokoirissa jo iso ero!
Menin sitten kuitenkin kokeeseen..
Paikkamakuu: 10 (oli kerran pienesti nuuskinut)
Seuraaminen: 9, (pieni kämmi täyskäännöksessä)
Liikkeestä maahan: 9 (vinoon pomppas ylös)
Luoksari: 6 (melkein läpijuoksu, tässä huomaa käsimerkin huonon puolen, koira vilkaisee juuri merkin kohdalla sivulle eikä huomaa käsimerkkiä)
Liikkeestä seis: 9 (ehkä vino? Oikein hieno miusta!)
Nouto: 8 (vino perusasento, noh, juuri ja juuri riittävä vauhti, mutta kun oletus on, että tää nollataan niin oon tyytyväinen!!)
Kaukot: 9, (tuplakäsky ekaan istumiseen kun kyyläs liikkuria)
Hyppy: 7 (oikeasti olisi pitänyt kyllä olla nolla, mutta alokkaassakin tällaisesta sai samat pisteet, eli hirmu hyvä hyppy, kesken sivulletulon päätti hypätä hypyn uusiks, istua ja tulla käskystä sivulle ;))))
Voi Torvinen :D Kuitenkin pisteitä 166 eli ykkönen, hikisesti ;) sijoitus 2/5. Luoksari harmittaa eniten, koska se on Kikillä oikeasti tosi hieno! Mut näin tänään, Kikin kanssa on aina aika jännää :D Ne liikkeet, joita pelkäsin, meni ihan hyvin ja nyt suoristetaan noi perusasennot myös kokeessa. Ei se nyt ihan noin niitä oo pojoillu treeneissä, mut palkattomuttakin on tehty hävettävän vähän!
video kokeesta: http://www.youtube.com/watch?v=jVcWjzR2ckE&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA
Ihan oon tyytyväinen torveloon, vaikka toisaalta parannettavaa jäi aika lailla. Ei onneksi mitään isoa ja ylitsepääsemätöntä, Torvisella oli ihan hyvä fiilis :)
Elsi oli ilmoitettu myös. Kotitokojen lisäksi oltiin treenattu ihan neljä kertaa :D
Mutta Elsi on niin pätevä <3
Kymppejä ei EVL:ssä paikkamakuun jälkeen kellekkään jaettu. Oli Anne Nokelainen tiukalla tuulella :)
Paikalla istuminen: 10
Paikallamakuu: 9 (tassu taas kippurassa)
Seuraaminen: 8 (edisti, mutta muutoin parhaita kisaseuraamisia!)
Zeta: 9
Luoksari: 9
Ruutu: 9 (jeeeeeeee! Meni niin taakse, et häntä oli yli :)
Ohjattu: 9,5
Metallihyppy: 9,5
Tunnari: 9 (meni jo aluksi omalle, mut tarkisti muut)
Kaukot: 6 (teki yhden omatoimisen vaihdon, jossa liikkui)
273p ja EVL1 :) Sijoitus 2/5. Elsillä oli myös oikein hyvä fiilis, oli niiiiin hauska kisata sen kaa kun pystyy olemaan ihan rennolla fiiliksellä itte ja luottamaan koiraan ja sen vireeseen. Meillä oli hauskaa :)
video: http://www.youtube.com/watch?v=MOqyXzZhUvY&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA&index=1
Kyllä sitä monesti etenkin paikkamakuiden aikana miettii, et miksi kiusaa itseään tällaisilla.. Oon aina ollu ihan toivoton jännittäjä ja en tykkää "esiintyä yksin" ja ehkä siksi olen entinen joukkueurheilija yksilöurheilun sijaan ;) Mutta jokainen kisatilanne on itsensä voittamista ja kisoissa jännitys yleensä laukeaa kehään mennessä, on miun tehtävä auttaa sitä koiraa mahdollisimman hyvään suoritukseen! Voitan jännitykseni joka kerta kisatessani, kai se on jonkinlaista masokismiä hakeutua niihin tilanteisiin, vaikka tuntuu, ettei jalat kanna.. Nyt kun joukkueurheiluajat on takana päin, ollaan koiran kanssa se joukkue. Parikymmentä pelikaveria on vaihtunut yhteen nelijalkaiseen (kerrallaan), mutta loppujen lopuksi peruselementit ovat pysyneet täysin samoina. Tarvitaan sitä kuuluisaa "joukkuehenkeä" ja molemminpuolista luottamusta. Joukkueena työskennellään kohti yhteistä päämäärää, pitäen hauskaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)