pyrrit osteopaatilla

Eräät hullut lähtivät käväsemään päiväseltään Helsingissä.. :)

Autoon pakattiin 5 koiraa (mikä ei focukseen sovi, sitä ei tarvita); pari pyrriä, pieni puudeli ja Suskilta Reino-Matti ja Jytinä. Startattiin Joensuusta klo 10.30. Ja että varmasti pidätte hulluina, lisähuomautuksena todettakoon allekirjoittaneen päässeen yövuorosta klo 7..

Olen koko syksyn miettinyt, että Elsa pitäisi saada osteopaatille. Olen tutkaillut eri vaihtoehtoja, kysellyt ihmisiltä suosituksia ja jälleen kerran pohtinut. Sitten eräänä päivänä otin puhelimen käteen ja soitin. Aika järjestyi seuraavaksi viikoksi ja eikun kyselemään kaveria mukaan. Onneksi muitakin hulluja löytyy :D Oikeasti täällä ei ole eläinosteopaatteja muutamankaan sadan kilometrin säteellä, mutta onneksi meillä on hyvät fyssarit omasta takaa :)

Helsingissä olimme sopivasti ennen neljää ja ensimmäisenä Jerryn vastaanotolle pääsi Elsi Pyrrinen.

Ensin katsottiin liikkeet, kerroin mitä olen itse ajatellut koirassa olevan kierossa ja aika oikeassa kyllä olin! Elsalla oli lannealue käytännössä ihan lukossa, lantio vähän vinossa, ranka taipui toiseen suuntaan paremmin ja näin. Lisäksi toinen kinner (vasen) ei oiennut yhtä paljon ja lapa oli lukossa vasemmalta. Aika vasenpainotteista oli Elsan oireilu. Muutoin Elsaa kyllä kehuttiin ikäisekseen hyväkuntoiseksi :) Faktahan se on, ettei reilu 6v koira ole enää mikään ihan nuori, vaikkei varsinaisesti vanhakaan. Ajatustasolla koira parhaassa iässä, mutta Elsa on ollut kyllä miulle sitä aina.

Elsa on hyvä koira kertomaan karua kieltä sitä hoitavan ihmisen eläintenkäsittelytaidosta. Elsa on näennäisesti ihan avoin ihmisille, mutta sillä on kuitenkin sillä on takaraivossa aina pieni ajatus siitä, onko kaveri varmasti hyvällä asialla? Elsa ei ole paha ihmisille, mutta voihan ihminen olla paha Elsalle! Elsa rentoutui tosi hyvin ja vastasi myös hoitoihin hyvin. Vasenta lonkan seutua ei ihan saatu avatuksi toivotunlaisesti, mutta muutoin koiran pystyi vääntämään ihan mutkalle kuin mutkalle hoidon jälkeen. Mahtavuutta!

Reino-Matti oli vuorossa seuraavana ja sillä aikaa käytin Tuittua ja Kikiä lenkillä. Reinon ongelmana oli myös ollut vinous esim. maahanmenoissa ja tänään aamulla (ennen kun allekirjoittanut oli edes herännyt) tuli jo innokas viesti "Reino teki suorat kaukot!!"

Viimeisenä sitten neiti Torvelo. Kiki oli porukasta parhaimmassa kunnossa, mutta yllättäen vaikein käsiteltävä! Kiki hoidettiin suoraan pöydällä ja luulen sen olleen se ongelma. Torvi-parka oli kirjaimellisest kauhusta kankea ja kyljenvaihdon jälkeen meni useampi minuutti ennen kun se taas rentoutui ja lakkasi olemasta kippuralla. Kiki on oikeasti hupaisa eläin, se on toisaalta aivan käsittämättömän raivostuttava ja kun kierrokset nousee niin myös aivan hurjan "viettikova" koira. Kuulostaa ehkä tyhmältä sanoa pyrristä näin, mutta kun Kikin fiilis on katossa (esim. leikkiessä, Elsaa kytätessä ym.) niin sille on aivan sama millä rautakangella sitä kolautat (näin ei ole tehty, vertauskuvallinen ilmaus vain), sitä ei saa lopettamaan alkanutta toimintaa, paine vaan ei mene läpi. Pääasiassa Kiki on kuitenkin ihan kiltti koira. Sitten toisaalta se on tuollaisissa hoitotilanteissa sellainen reppana, et voiko säälittävämpää otusta ollakaan :)

Kikillä oli oikeassa lavassa ongelmaa, ja oikeassa kyljessä/kylkiluissa. Muutama lukko rangan alueella, mutta ei esim. aristuksia raajoissa,hyvä :) Lonkkien taivuttelut eivät aristaneet ja kaveri oli aikas vetreä. Kyljen ongelmat lienevät peruja kohtalaisen raisuista leikeistä parhaan ystävän Helmin kanssa. Vaikka Kikin lonkat on mitä on, ei tulisi mieleenkään pitää sitä pumpulissa (eikä sitä pystyisikään). Agilityn lopettaminen oli selviö, se ei ole koiran omaehtoista liikkumista, mutta muuten Kiki on mukana pitkillä lenkeillä, vetolenkeillä (tähän on lupa), koirakavereiden kanssa leikkimislenkeillä ja näin. Ne ovat asioita,joista koira omaehtoisesti nauttii ja mistä ns. koiran elämä koostuu. Vaikka toisaalta ei koira ymmärrä, että nyt kun juoksen tunnin täysillä, olen kipeä seuraavana päivänä, tämä pitäisi pitää mielessä ennen kun kehuu, ettei koira oireile huonoja lonkkia/kyynäreitä/polvia tms. kun se lenkkeileekin x kilometriä ja harrastaa agia, leikkii ja riehuu jne. Mutta niin kauan kun Kiki pystyy tekemään asioita, joista se nauttii, se saa niitä tehdä juuri sillä vauhdilla kun haluaa, eli täysillä (ok, aluksi lenkillä ollaan hihnassa ja kävellään lihakset lämpimiksi, lopuksi taas vähän rauhoitutaan) ja sitten kun se ei niihin enää kykene, tai niistä kunnolla palaudu se ei ole Kikin elämää enää. Tässä näkyy ne koirien erot, ei Elsan mielestä tuollainen vauhti ole ikinä ollut elämän tavoitelluin asia, mutta toisaalta ei Kikin mielestä ole mitään tavoiteltavaa pyöreässä P:llä alkavassa esineessä... :))

Tuolta hurautettiin sitten Jumboon vähän ostoksille ja syömään. Kotona oltiin 1.30 ;) Mutta olen silti tyytyväinen reissun ja siihen mitä se tarjosi loistokkaan seuran lisäksi! Olin tätä niin kauan pohtinut ja onneksi rahalle ja vaivalle tuli vastinetta! Aika näyttää miten hoito vaikuttaa esim. agilityyn, vai vaikuttaako mitenkään, mutta liike on ainakin jo nyt kovasti vetreämpää, etenkin tuolla mustalla. Kiitokset siis Jerrylle ja keväällä toivottavasti sitten Joensuuhun! Team TOrvelo lämpimästi suosittelee osteopaatti Jerry Ketolaa.

Seuraava tavoite osteopatiaan liittyen on sitten omistajan saaminen hoitoon myös. Jussi totesikin jo ennen lähtöä, et suurin tarve osteopaatille lienee kuitenkin omistajalla, mutta asiat tärkeysjärjestykseen ;) Jussin sanoisa voi olla toki perääkin...Miulla on lantio vinossa ja "avoinna" vasemmalle (huomaa ratsastaessa), oikea jalka pidempi kuin vasen (tälle tuskin voi mitään ja ensiksi mainittu syy johtunee tästä), oikea olkapää vasenta edempänä (lienee koko rintarankakin kierossa vasemmalle), ylävartalon kiertoliike oikealle stoppaa paljon aiemmin kuin kiertoliike vasemmalle, en voi nukkua mahallaan vasen poski tyynyä vasten koska pää ei käänny ja nenä jää tyynyyn ja näin, ihan vain muutamia juttuja mainitakseni ;) Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että ennen koirien seuraavaa kertaa allekirjoittanut on käynyt suoristautumassa osteopaatilla!

muutaman pönötyskuvan kera

eilistä pönötysvalioitumista muistellen otin parit kuvat lenkin päätteeksi.

On se edelleen aika lapsenkasvoinen Torvinen, vaikka kallo onkin leventynyt

Torvinen on kyllä kovin sievä <3

Tää kuva on pakko laittaa, vaikka se epätarkka onkin ja valottunut miten on (pitikö kuvata klo 15..) Mutta tää jos mikä kuvastaa Torvista parhaiten :D

Askartelin vielä tällaisen "virallisenkin"

"päivänsankari" lähtee illalla kokeilemaan vetohiihtoa!

Erinomaista!

Tänään oli ohjelmassa päiväreissu Kajaaniin. Kehä alkoi vasta kahdelta, joten sai nukkua ja oli myös jotensakin ajoissa kotona. Hyvä!

Hieman fiiliksiä laski tuomarinmuutos (Rob Douma - > Ricky Lochs-Romans), aiemman tiesin tavanneen pyrrejä joka vuosi Suomessakin (ja oli tuomaroinut ihan perushyvin), tämä rouva ei ollut tuomaroinut pyrrejä ainakaan vuosina 2010-2012. No päätettiin mennä kun oli maksettukin, eikä harmita :) Oikein miellyttävä tuttavuus, käsitteli ujoakin koiraa tosi kivasti ja myös selitti valintansa. Arvostelu on pitkä, ehkä kaikki eivät ole hänen kanssaan samaa mieltä muutamista asioista, mutta tuomarin mielipidejuttuhan koko näyttely on. Miulla ei ole pahaa sanottavaa!

Molempien koirien mielestä hallissa oli aluksi tosi jännää. Jopa Kikin! Tosin hetken rauhoituttuaan häkissä, murtautui sieltä ihan entisenlaisen vallaton neiti torvelo.. Dukki ei kyllä liiemmin hommasta nauttinut ja sitä sai pidellä kehässä kunnolla. Antoi kuitenkin kopeloida eikä rimpuillut ja liikkuikin ihan hyvin. Mutta ehkä ei ole Dukkiduun juttu nää sisänäyttelyt..Tai näyttelyt ylipäätään :D

Arvostelu kuului näin:
Good size. Showing a lot of energy. Needs more self-confidence. Strong skull, but bit triangle to the nose. Goos skull, nearly square. Shows a bit round eyes, ears fairly broad on (vai pitäisikö olla from?) the top. Good coat. Normal anglulations. Feet and pastern a little bit strong. Movement very fast, but today a little laxy on the hocks. Needs training for the show.

ERI AVK1
rodunomainen lähestyttäessä

Välissä esiintyi Helette de la Vallee du Mouton, Dukkiksen pikkuinen (41cm) puolisisko. Haidi sai ERI:n ja SA:n.

Sitten oli Kivan vuoro. Torvi oli oma pöljä itsensä, mitä nyt sekin vähän pyöritteli silmiään tuomarin kopeloidessa.

Lovely strong bitch. Top size. Shows typical triangle head with the broad skull. Lovely set ears and carriage. Beautiful eye. Good neck. Normal angulations. Carriage of the tail is a hocker trig. Good coat. Happy on the  move, nice energy and easy.

ERI, SA, AVK1
rodunomainen lähestyttäessä

Paras narttu kehässä kohtasivat pikkuinen Haidi ja "strong" Kiva, ja tuomarin mukaan liike ja energia ratkaisivat taiston jälkimmäiselle, joten Torvinen omaa nyt tittelin Suomen muotovalio :D Tuliaisiksi siis ROP, sert ja cacib.

Torvinen lopettaa nyt näyttelyt huipulla. Heh. 6 näyttelyä, 2x Eri ilman SA:ta, 1x EH ja ajatelkaa mitä ajattelette, se oli kolmesti ROP ;) keskitymmä jatkossa muihin harrasteisiin. Kuva luvassa ehkä huomenna!

Näyttelyissä on silloin tällöin ihan mukava käydä kuten olen usein sanonutkin. Kritisoin toki muutosta mitä näyttelyt ovat monen rodun ulkonäölle tehneet, mutta ennen kaikkea näyttelyt ja niissä menestymisen ei kuulu olla käyttörodun varsinainen tarkoitus ja jalostusta määräävä (saati määräävin!) tekijä. Ei ole silti häpeä pärjätä, on keskimäärin mukavampi voittaa kuin hävitä, olipa laji mikä tahansa ;)

mekin kun muutkin!

Blogit täyttyy tässä vaiheessa vuotta tavoitteista ja toteumista. Meilläkin tuo perinne on ollut, joten jatketaan sitä.
Vuodelle 2012 tavoiteltiin seuraavaa:

Elsa:
- Toko: No tietenkin se viimeinen ykköstulos. Enempää ja vähempää ei siis tavoitella kuin titteliä TVA.
Viisi koetta, kolme ykköstä, Piirinmestaruushopeaa ja TVA :))

- Agi: jos vaikka ne kaksi hyppysertiä? Noh, yksi ainakin. Nollia sen mukaan mitä tulee, ei paineita. SM-kisat jos nollat kasassa. Karsintoihin tuskin, vaikka nollat saataisiinkin. Agirotu?
Ei käyty SM-kisoissa eikä karsinnoissa. Ei kylläkään saatu myöskään hyppysertejä. Nollia on kasassa 5 ensi kesälle, tuplaa ei ole.

Käytiin näyttelyssä Virossa pokkaamassa EE MVA arvo.

Terveyspuolelta sitten, Elsalta poistettiin kolme alaetuhammasta tässä syksyllä ja loppuvuodesta lantion alueen lihaksisto oli jonkinlaisessa jumi/tulehdustilassa ja syötiin oikein tulehduskipulääkekuuri. Muutoin Elsa on kyllä ollut terve ja tuo hammasreissu olikin ainoa reissu sitten pentuajan mahataudin kun jouduttiin käymään eläinlääkärissä lukuunottamatta rokotuksia ja terveystutkimuksia. 
Elsan silmät peilattiin terveiksi marraskuussa ja Elsan toisten(kin) pentujen osalta saatiin mukavia terveystuloksia :)

Kiva:
- Tokossa Alo1 ja eiköhän myös Avo1
Alo1 saatiin jo keväällä, mutta startti avossa jäi.
- Mejässä toinen Avo1 ja startti voittajassa
kaksi koetta käytiin, II- ja III-tulokset (jäljelle osui milloin luita, milloin lintuja, eli hukkia) ja sen jälkeen ei ollutkaan mahdollisuutta kisata ja sitten jäi myös treenit. Vuorotyö ja MEJÄ ei ole helpoin yhdistelmä jos haluaa harrastaa jotain muuta ja olla joskus kotonakin (=joskus on oltava viikonloppuja myös töissä, agissa ja tokossa sentäs riittää, että la tai su on vapaa).
- Näyttelyt: ehkä näyttelyitä, ehkä ei.. Jos toinen serti sattuisi napsahtamaan, niin kai sitä viimeistäkin sitten pitäisi hakea. Mutta siis varmaan max 2-3 näyttelyä. Tai sitten ei näyttelyitä ollenkaan, koska ei ole mitään syytä/tarvetta käydä.
Käytiin me Joensuun näyttelyssä ja Kotkassa, käytiinkö muualla? Saatiin toinen serti ja kolmatta ei edes tavoiteltu (2v tuli täyteen elokuussa)

Kiki pysyi myös terveenä vuonna 2012, silmäpeilauksen lisäksi käytiin eläinlääkärissä oksentamassa se kuuluisa kettupehmolelu eräänä perjantaiyönä ;)

Dukki:
- aksatreenejä ja temppuja jatketaan
juu jatkettiin
- pari näyttelykäyntiä
 EH Joensuusta ja ERI Ranskalaistuomarilta Kotkasta ERI ja muunnos vaihtui pitkäkarvasta lyhytkarvaksi.
- osata hommansa noin jalostusjuttuja ajatellen :D
osas se, tuloksena 3 pentua Alman kanssa.

Dukkiduu peilattiin myös terveeksi silmiltään marraskuussa. Eipä tarvinnut Dukinkaan eläinlääkärissä muutoin käydä.

Vuosi 2012 ei tuonut muutoinkaan meidän elämään mitään ihmeellisyyksiä, perus harrastamista ja arkea, valopilkkuna tietenkin pieni Tuittu, joka muutti meille pääsiäisenä :)) Itsekin säilyin ehjänä, kokeilin siipiäni määräaikaisena tuntikouluttajana ammattiopisto Luovilla (helmikuu) ja heppailin entistä ahkerammin.

Ja sitten vuodelle 2013

Elsa:

Toko:
- SM-kisat, sieltä parannusta viime vuoteen, eli tulos ;)
- Piirinmestaruuskisat, parantamaan lähdetään!
- Joskos pari ykköstulosta noin muutoin lähikisoista

Agi:
- Lissee nollia, nollaprosentin kasvattaminen
- Ehkä SM-kisat? Ovat varmasti meille viimeiset, pikkumaksi Elsassa alkaa hieman jo näkyä ikä agiradalla, lähinnä ajoissa, ei todellakaan koiran asenteessa, sitä riittää :) Se myös selkeästi jumiutuu herkemmin. Elsa kyllä nauttii agilitystä silti täysillä <3 Tavoitellaan agissa jotain, mutta ei liikoja, hyppysertejä olisi kuitenkin aikas kiva saada ne puuttuvat kaksi.
Tavoitellaan ylipäätään parempaa fyysistä kuntoa koiralle, edesauttaisi tuota agiharrastusta..

Näyttelyt:
- Ehkä Haapaniemen arvosteltavaksi vihdoinkin kun olisi tässä lähellä? Tai erkkari? No Elsa käy kyllä jossakin näyttelyssä vielä elämänsä aikana, koska olen sen hammastodistuksen maksanut :D

Kiva:

Toko:
-AVO1 ja voittajan liikkeet kisakuntoon, ehkä startti syksyllä?
- osallistuminen tokon SM-kisoihin?

Mejä:
- se toinen AVO1!

Näyttelyt:
- no käydään se viimoinen serti ;)

Tuittu

-Agi: kisakuntoon, ehkäpä starttikin omissa kisoissa 6.12?
- Toko: tokoliikkeitä hassutellen, ehkei me tavoitella tokossa mitään?
-Näyttelyt: tähän oon aavistuksen huono vastaamaan, koska mulla ei ole suurta ajatusta menestyykö Tui vai ei. Mutta uskoisin että EE JMVA on tavoitteena ja muutamat näyttelyt kotimaassa.
-Terveystutkimukset jossain vaiheessa vuotta

Dukkis käynee muutamissa näytelmissä lähialueella.

Katsellaan mitä muuta me keksitään tänä vuonna :)