My favourite girl(s) in the world

Eiks tota laula joku suomalainen laps?

Neuvokaa lisäksi tyhmää, miten saan ton harmaan palkin pois reunustamasta tätä tekstikenttää? En löydä mitään järkevää vastinetta sille asetuksista=/

Taas on luvassa vaan kuvapostaus. Meidän elämään ei paljoa muuta nyt kuulu vielä. Pakkanen on sotkenut viimeisten kolmen viikon treenit, joten ollaan sitkeästi vaan lenkkeilty. Kyllähän se vähän kysyy asennetta lähteä tarpomaan yövuorojen välissä tonne harjulle kun pakkasmittari näyttää -30, mutta pakkanen on pukeutumiskysymys, eiks je? Noilla pakkasilla puen takit jo pyrreillekin, vaikka jos niillä jotain kohtaa paleltaa niin (hiki)varpaita. Puudeli lenkkeilee takki päällä jo -20 asteessa. Sain viimein aikaiseksi ommella pyrrien Pomppa-takkeihin jalkalenkit, ei ne todellakaan ilman kestä mitään irti lenkkeilyä. Turaa (ukkini keksimä lempinimi Dukkikselle) ei paljon pakkasillekaan pueta..
Setäkoira oli siis meillä hoidossa Tuitun juoksuista huolimatta. Onnea on järkevä uros :) Kyllähän se Tuittua kävi haistelemassa, mutta antoi muuten olla ihan rauhassa. Mahtoi se käydä kyllä Dukkiksen miehiselle itsetunnolle kun perjantaipäivä alkoi Tuitun tanssiesityksellä ja liehittelyn kohteena olikin Dukkiksen sijasta Kiki :P Nartut.. No, Dukkis pääsi omaan rauhaansa Liperiin ja saanee pysytellä siellä tovin kunhan muidenkin juoksut ovat ohi.

Mutta lenkkeiltiin päivänä eräänä Jamiksella kera hullu-Mapen, Helmin ja Katrin.

 

Hemu söpöilee

Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn vol 1.

 

Etsi kuvasta koira?

 

Torvieläin ja keppi

Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn vol2

Levitoiva mummi

Sukulaisuutta havaittavissa?

muutama kuva lisää täällä

 

Mape on niin paras kaikessa helvetinmoisessa raivostuttavuudessaan. Tyyppi paahtaa aksaa karvat pystyssä ja silmät kiiluen ja muuna aikana kehittelee Torvimaisia juttuja Katrin päänmenoksi (silloin milloin ei räkytä korviahajottavasti). Allaoleva teksti on kopsattu fb:stä Tottakain ryhmästä:

Aika vintiö tuo hullu-Mape elikkäs Martta. Tänään lenkiltä tullessa ajelin autolla, koirat mukana takakontissa omissa yksiöissään. Yhtäkkiä pelkääjän paikalle ilmestyy pieni pyrrinpoikanen, joka oli siis murtautunut pihalle häkistään. Siinä se istui ja ihmetteli tyytyväinen ilme naamallaan. Sittenpä ajelin S-Marketin pihaan, aikomuksena käydä kaupassa. Avaan vähän huolimattomasti kuskin oven ja pyrrinpoikanen karkaa parkkipaikalle ja juoksee suoraan liukuovista sisälle kauppaan! Siellä se viiletti häntä vispaten pitkin Utran markettia ohi kassojen ja juomahyllyjen, kohti einesosastoa Minä perässä tietenkin. "hähää, täti ei saa kiinni" tuumasi Mape ja piti minua ihan pilkkanaan. Oli muuten aika yllättyneen näköisiä asiakkaita ja voitte arvata, miten minua hävetti Sillä tavalla.

Vielä näidenkään vuosien jälkeen en osaa aina varautua tilanteisiin ja raidallisen havainnointikykyyn ja (raivostuttavaan) oveluuteen joissain asioissa.

"Kuule mamma, minä en voi tästä sulle reflekseiksi ja oveluudeksi muuttua.."
T. Kiki

tavattiin tuttuja!

 Voisi luulla kevätauringon jo lämmittävän näissä kuvissa. Todellisuudessa on valitettavasti vasta tammikuu ja pakkasta -20.

Saatiin vieraita Helsingistä kun veljeni Henri vaihtoi farkut verkkareihin (tai jotain) ja tuli visiitille kotikonnuilleen Liperiin. Mukana saapui tietysti myös Kyösti 9kk (Giteas Incredibile).

Meidän perheen "pienimmät" 190-senttinen pikkuveljeni ja Kyösti 35kg

Miun tytöt tykkäs partanaamasta ihan yhtä vähän kuin ennenkin (ja ihan yhtä vähän kuin muistakin tungettelevista uroksista) ja eipä Dukkiskaan kovin ihastunut tilanteesta ollut. Sieti kuitenki nieleskellen toisen uroksen kotonaan. Lopputulemana homma meni kaikille helpommin kun tehtiin pesäero turreille välille Joensuu - Helsinki ja pistettiin porukkaa portin taa. Kyösti oli kovin ihastunut Elsaan ja Kivaan ja sai ansaitut tukkapöllyt, uskomatta juuri kuitenkaan.

Elsa irvistää Kyöstille ohikulkumatkalla

Hyväntuulinen hölmö kuvaa Kyöstiä hyvin. Se on läpikotaisin ystävällisen oloinen rekku, tykkää kaikista ja olettaa tietenkin kaikkien tykkäävän siitä. Miksi ei tykkäisi? Voiko tämän näköisestä koirasta olla tykkäämättä? :D Siksi se varmaan järkyttyikin pyrrilauman rasistisista asenteista sitä kohtaan.. Hienovaraisuus oli Kyöstistä vähintäänkin kaukana ja "jos minä en nää sinua, sinä et nää minua"-asenteella menemään tottuneet pyrriotukset olivat vähintäänkin pyöristyneitä moisesta käytöksestä. Irti lauma kuitenkin tuli juttuun ihan hyvin.

Kyöstillä oli kivaa jäällä juostessa!

Jeeeee!

Liperissä oli niin kylmää jotta partakin jäätyi!

Muutama kuva lisää täällä

Liperistä kotiuduttiin ja saatiin heti vieraaksi Hanna ja Maisa. Maisa ja Mape (eli Martta siis) löysivät heti yhteisen ajatuksen ja leikkiä viilettivät innoissaan. Tämän kummempia kuvia ei 9-kuisista siskoksista ole, leikin jälkeen turkit olivat täynnä jäätyneitä räkäpalloja, ei tehnyt juuri mieli ottaa rakennekuvia.. Summa summarum: Mape on pieni, mutta Maisa vielä pienempi. Mape on ulkoisesti aikuisemman ja valmiimman näköinen, luonteeltaan taitavat olla (ikuisia?) kakaroita. Maisa rakastaa edelleenkin ihmisiä yli kaiken.. Hauska pieni kettu!

Kuopion kettu

&

Utran rakki

Pikku-Maisa ja hullu-Mape :)

muutama leikkikuva lisää täällä

Ja hei pohjois-suomi, Reta etsii sijoituskotia! http://arripyrrit.blogspot.fi/2013/12/paimentamassa.html

Makupalajuttuja

Vaihdoin blogiin vähän talvisempaa ilmettä kun susirajallekin satoi lunta ;)

Täytyy kirjoitella tavoitteet ja toteumat kunhan tavoitteet tälle vuodelle selviävät, toivottavasti piakkoin! Kikin sterkkaus lienee yksi merkittävä. Ei auta, se on nyt tehtävä. Juoksut vaan pitää odotella pois alta, jos jaksan katsella tuota noiden menoa. Ekaa kertaa alkaa tietyissä tilanteissa pyrrineidoilla vähän kiristyä..

Piti kirjoittaa jo edelliseen tekstiin ruokajuttujen lisäksi makupalajuttuja, mutta tekstistä tuli niin pitkä.

Siispä niitä nyt.

Omistan yhden superahneen ja kaksi "ihan ahnetta" koiraa. Toinen näistä jälkimmäisistä ei vaihda lelua namiin ja toinen vaihtaa hyvään namiin. Ahnein porsas syö vaikka..No, pussillisen makaroonia kuivana (valitettavasti tämä on tositarina, on erittäin mukava tulla nälkäisenä kotiin ja ajatella tekevänsä makaroonilaatikkoa..)

Yhdellä on tällainen suhtautuminen palloihin:

 

ja toisella samanmoinen ruokaan.

Kolmas, erirotuinen, osaa ottaa kaiken vähän vähemmän fanaattisesti.

Mutta onko makupalalla väliä?

Olin kouluttamassa erästä ryhmää ja "superahneeksi" kehuttu koira söi kyllä nakinpalat alta aikayksikön, mutta oli sen jälkeen kovin innokas lähinnä haistelemaan. Treenasi sitten  taas aksaa aikansa ja sai namin ja aloitti haistelun. "Ei mulla yleensä ole edes nakkeja, se syö vaikka pikkukiviä".

Toisille meistä ihmisistäkin herkut maistuu paremmin kuin toisille. (Kuulun itse tuohon herkkuosastoon..) Tykkään joo karkeista, enemmän tykkään suklaasta, vielä enemmän (suklaa)jäätelöstä ja sipseistä eniten, vaikkapa näin.
Miksi ahneen(kaan) koiran pitäisi siis tyytyä kuiviin nameihin vaan koska se on ahne ja se syö ne? Nirsojen koirien omistajat tuntuvat olevan hommassa valveutuneempia kun rekku nyrpistää nenäänsä saarioisten lihapullalle. Pitää keksiä jotain muuta.

Ihan samalla tavalla koiralla on ne hyvät lelut/namit, tosi hyvät lelut/namit, superhyvät lelut/namit ja lelut/namit joiden eteen se on valmis tekemään mitä vain, kun ihmisellä on ne karkit, jätskit ja sipsit. Et voi päättää täysin koirasi puolesta mikä sen mielestä on sopiva palkka.

On kovin tärkeää että (harrastus)koira leikkii ja palkkautuu lelulla. Mutta entä jos näin ei ole? Koira saattaa tovin innostua leluista, mutta palkkautuuko se sillä oikeasti edes hetkeä, jos innostus lopahtaa nopeasti? Unohda miellyttämishalun myytti (että koira palkkautuisi jo sillä että saa tehdä töitä sinulle) ja palkkaa koira sillä millä se palkkautuu! Jos lelu ei riitä, joudut hyväksymään tilanteen jossain vaiheessa ja palkkaamaan koiran sillä minkä koira haluaa. Mikä palkka se sellainen on, minkä eteen koira ei ole valmis kummemmin tekemään töitä? Palkkaus tilanteen ja koiran mukaan :)

Mutta niihin nameihin.

Lemmikkiruuat Tessu oy:ltä käyn silloin tällöin hakemassa erilaisia jauhelihakuutioita (lohi tai kana) tai possua ("kokolihaa"). Lisäksi sieltä saa edullisesti levyinä kanan kivipiiraa ja kanan maksaa.

Eikun sellaisenaan uuniin vaan, 200 astetta ja kypsäksi. Sit uunista pois ja jäähtymään, saksilla paloittelu ja takas uuniin vähän kuivumaan (tulee paljon kivempia käsitellä). Pakastimeen loput seuraavien treenien varalle!

maksaa, nam ;)

Ihan parhaita nameja!
 Possunlihakuutioista tulee vähän rasvaisempia kuin noista muista, mutta eipä ole vielä sellaista tessua vastaan kävellyt joka ei noista olisi lähes sekaisin mennyt. Muutkin kuuluvat meillä osastoon "superherkut" mutta kyllä nuo possunlihakuutiot on kaikille se paras mitä tähän mennessä on löytynyt.

Levyssä sekä sydäntä että maksaa, kanakuutioita ja ylimmät possunlihakuutioita

possunlihakuutioita (kuva:tessu.fi)

   Välillä saatan innostua tekemään perinteisempiä maksanameja, jauhettua maksaa, perunajauhoja, kaurahiutaleita, kananmunia (pari) ja öljyä sekaisin, uunipellillä paisto (200astetta) ja saksilla palasiksi.

 Pois ne lihapullat ja nakit, ne sisältävät paljon suolaakin!

No, sitten vielä loppuun muuta juttua.

Team TOrvelo avaa näyttelykautensa Turussa ensi viikonloppuna. Tai siis Tuittu avaa. Tuittu ei ole ihan vielä kahta vuotta, mutta menee tuonne nyt silti.
Elsan lapsenlapsi Taavi teki ensimmäisen ja viimeisen esiintymisen pentuluokassa viime viikonloppuna rodun hyvin tuntevan Elina Haapaniemen arvosteltavana.

Arvostelu ja kuva kopioitu Taavin blogista.

8 kk vanha brindle. Miellyttäväluonteinen urospentu. Hyvät mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hyvä pään muoto. Kauniit tummat silmät. Hyvä ilme. Hyvin kannetut korvat. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä purenta. Varsin pentumaiset liikkeet. Hyvät raamit, joihin kasvaa.

Hyvä Taavi :))

Ruokajuttuja

Vähän OT-hommaksi menee, mutta koirablogihan tää on.

Joskus joutuu vastailemaan kysymyksiin miten ruokin koirani, onko raakaruokinta vaikeaa tai onko se kallista. Laitetaas asioita ylös vaikka nyt ihan omaksi mielenvirkistykseksi, saattaa nää höpinät toki muitakin kiinnostaa. Mene ja tiedä! Tämä ei ole merkittävästi mainostamista (tai en saa siitä mitään hyötyä vaikka vähän paikallisia mainostaisinkin) ja asiat ovat omia mielipiteitä/pohdintoja. Saa olla vapaasti erimieltä tai esittää kysymyksiä. Kritiikkiäkin kestän, ehkä ;)

Taustaa:

Alunperin Elsa on ruokittu nappulalla. Samoin Kiva. Elsa söi useamman vuoden Eagle Packia  (sittemmin nimellä Golden Eagle). Kiva taisi syödä kasvuaikana pääasiassa Orijenia, mutta lisänä jo raakaa. Eagle Pack meni vaihtoon ekojen pentujen jälkeen, Elsa söi ja söi, ja samassa määrin tavaraa tuli ulos. Koira oli aika anorektisessa kunnossa pentujen jälkeen. Se ei estänyt sitä silti jatkamasta ärsyttävää nirsoiluaan. Elsa oli (vaikkei enää uskoisi) ensimmäiset vuodet nirso, tai paremminkin hyvin epäileväinen ruokien suhteen. Nappulat kelpasivat vaihtelevalla menestyksellä kupista, palkkoina aina. Herkut se söi toki, ja kieltämättä sorruin vähän myös lahjontaan. Raakaruualle se nyrpisti nenäänsä. 

Ensimmäisellä lapin vaelluksella kannoin vähintään puolet Elsan ruuista rinkassani kotiin takaisin, tyyppi söi onnesta soikeana poronkakkaa ja puolukoita. Viikon. (Toim.huom. Seuraavalla reissulla rekut kantoivat eväänsä suurelta osin itse ;) Siirryimme jossain vaiheessa Acanaan (Sport & agility), jota Elsa söi pitkään myös raakaruuan ohella ja samoin Kiva syötyään ehkä 1-2 säkkiä Orijenin penturuokaa. Elsa lopetti nirsoilun sillä samalla sekunnilla kun Kiki asteli meidän taloon. Sen jälkeen se ei ole jättänyt ruokaa kuppiin ikinä. (Ei varmaan tarvitse sanoa, ettei ruuan jättäminen kuulu myöskään raidallisen tapoihin..)

Kivan tultua, tai ehkä puoli vuotta siitä, siirryimme osittaiseen raakaruokaan, pääsääntöisesti 50/50-malliin. Kiki sai siihen lisäksi kalkkilisää, koska oli kasvava koira (ja 50/50-malli riittää kyllä aikuiselle). Tätä jatkoimme varmasti n. 1,5 vuotta kunnes ehkä suunnilleen Tuitun tultua siirryimme kokonaan raakaan kun Tuittu oli syönyt pakolliset pari pussia RC:n poodlea (heheh..) Pääsääntöisesti koirat söivät Acanaa, kunnes siinä muuttui jokin juttu, jonka vuoksi mahat olivat jatkuvasti löysällä. Ei ripulilla, mutta löysällä. Samaa valittelivat monet muutkin ja Orijenia syöttävät myös.Tämä oli ehkä viimeisin sysäys siirtyä kokonaan raakaruokaan, vaikka koirani voivat ihan hyvin pelkällä nappulalla ja 50/50-mallilla, lukuunottamatta tuota Acanan mysteeriä. Olin pitkään sitä mieltä itsekin, että raakaruoka on niin hankalaa, ettei miusta siihen ole. Kinasin lisäksi vastaan ns. luubarffia, jossa iso osa on ns. lihaisia luita. Mutta, teen niin edelleen :P Olen ehkä lukenut liikaa Katiskan sivuja, paljon tietoa ja mielenkiintoista luettavaa! (vaikka ukko itse onkin täysi kusipää sen edesmenneen nettikauppansa kanssa)

Nappulakokeilut: 

-Golden Eagle (ihan ok..)

- Orijen pentu (hyvä mutta kallis)

-Acana Sport & Agility (aluksi pitkään ok, kunnes joku juttu muuttui, nykyistä tilannetta en tiedä)

- Jahti & Vahti Energia (ok) ja Extra Energia (hajuhaittoja a.k.a pieruja!)

- Royal Canin poodle puppy (Tuitulle pentuna pari pientä säkkiä, pikkupennulle sopiva raekoko, muuta hyvää ei juuri ole :D)

Voisin syöttää melkeinpä mitä vain noista edelleen (jos syöttäisin). Tällä hetkellä astiasta löytyy varalle jotain Tuitun kasvattajalta saatua isorakeista palkintonappulaa ja ostinpa muutaman kauhallisen Jeppeä. Tässä tilanteessa nappula on vaan hätävarana ja reissueväänä, suurta väliä sen merkillä ei ole. 

Jos minulla olisi koiranpentu/kantava narttu/pentue jotain rekkuja niin enpä tiedä mitä tekisin. Ehkäpä valintani olisi Orijen ja/tai raaka. Vaikeaksi menisi.

No, raakaa meillä on syöty AINAKIN vuosi, todennäköisesti enemmänkin. Aluksi syötin lihaa + kasvissosetta ja 2-3x viikossa jonkun ns. lihaisen luun yhtenä ateriana (kanan selkä, kalkkunan kaula tai pari kanan siipeä, puudelille kanankauloja) kunnes Tuitun maha oli usein vähän kipeän oloinen sen jälkee enkä suoraan sanottuna jaksanut puljautua enää niiden luiden kanssa.. Sulatella, pussitella, pakastaa ja sitten taas erotella. Blaah. Siirryttiin siis yksinkertaistettuun raakaruokintaan ja kalkkiin purkista (lihassa on paljon fosforia ja jos et syötä luita niin kalkin saanti on turvattava ettei kalkki-fosforisuhde mene pieleen!). Kirjaimelliseen raakaruokintaan ilman mitään luujuttuja. Saa noi lihaisia luita (oikeastaan vaan kalkkunan kauloja) edelleen joskus, mutta realismia lienee sanoa että pari kertaa kuussa. Kalkkunan kaulat on helppo pakastaa sellaisenaan,mutta meille kelpaa vaan tyttökalkkunat, poikakalkkunat ovat liian isoja. Puudeli syö tuolloin jonkun jäisen lihaklöntin onnellisen tietämättömänä tilanteesta... :)

Miun rekkujen ruoka näyttää suunnilleen tolta miten asia on alla esitetty. Lisäravinteena rekut syö Teräsrekkua tasapainottamaan kalkki-fosforisuhdetta (ohjeannoksen (iso mitta/10kg 2x viikossa) jaoin pienempään niin et joka päivä pieni mitta pyrreille ja 3x viikossa puudelille) ja pyrrit syövät arthrobalans plussaa yhden tabletin päivässä. Öljynä tällä hetkellä on lohiöljy, pellanvansiemenöljy ja rypsiöljy, yhtä öljyä kerrallaan iltaisin.

Elsa ja Kiva saavat lihaa n. 150g/kerta, eli 300-350g/pv ja puudeli saa n. 50g/kerta, eli n. 100g/pv. Kasvissosetta saavat vähän, pyrrit n. 2-3rkl/kerta ja puudeli 1rkl/kerta. Säädän vähän lihan määrää riippuen treeneistä (jos on paljon tarjoitu nameja) ja aktiivisuudesta. Lihoissa mitä ostan, on n. 10-15% luuta, sen vuoksi saavat tuon pienen määrän kasvissosetta. Ja jos eivät saa useampaan päivään, alkaa lenkillä keppien pureskelu.

Ruokaviikko saattaisi näyttää vaikka tältä:

MA: sika-nauta  + kasvissose + teräsrekku + arthrobalans plus (pyrrit)

MA: sika-nauta + kasvissose + öljy 

______

sika-nauta 800g (1,32e)

TI: sika-nauta + kana + kasvissose (+TR + ab plus)

TI: kana + kasvissose + öljy

______

sika-nauta 200g (0,33e)+ kana 600g (1,38e)

KE: kana + lohi + kasvissose (+TR + ab plus)

KE: lohi + kasvissose + öljy

______

kana 400g (0,92e) + lohi 500g (1,15e)

TO: sika-nauta + kasvissose (+TR + ab plus)

TO: sika-nauta + kasvissose + öljy

______

sika-nauta 750g (1,24e)

PE: sika-nauta + sisäelinseos + kasvissose (+TR + ab plus)

PE: sisäelinseos + kasvissose + öljy

_____

sika-nauta 250g (0,42e) + sisäelinseos 500g (3e) 

LA: kana + kasvissose (+TR +ab plus)

LA: kana + kasvissose + öljy

_____

kana 800g (1,84e)

SU: kana + kalkkuna/lammas + kasvissose (+TR + ab plus)

SU: kalkkuna/lammas + kasvissose + öljy

_____

kana 200g (0,46e) + kalkkuna/lammas 500g (3e)

Kasvissosetta menee MAX 1kg/vko (3,5e/kg) ja öljypullot riittävät moneksi kuukaudeksi. Arhtrobalans plus maksaa n. 23e/kk (kahdelle koiralle) ja teräsrekkupurkista riittää varmaan puoleksi vuotta! Ajoitain teen kasvissoseet itse, silloin laitan yleensä vanhoja marjoja, jäävuorisalaattia ja porkkanaa.

Joensuussa koiran raakaruokkiminen on tehty enemmän kuin helpoksi. Meillä on täällä lähialueella edullinen Tessun tehtaanmyymälä ja hieno Sohvin Valinta. Lisäksi raakaa myy myös ainakin Musti ja Mirri, Tintin lemmikki (Mush) ja Lemmikkikeskus (Mush). Ostan sika-naudan (1,65e/kg), kanan (2,3e/kg) ja lohen (2,3e/kg) ja kasvissoseen (3,5e/kg) Tessulta, kalkkunan, lampaan, sisäelinseoksen ja mahdolliset valmisateriat (jos oon itte reissussa ja Jussi ruokkii koirat ;) Sohvin valinnasta. 

Onko raakaruokinta vaikeaa? Ei (paitsi se luiden kans pelautuminen) vaikeinta on muistaa ottaa ruuat sulamaan (mutta onneksi ne sulaa vesihauteessa tiskialtaassakin..)

Onko raakaruokinta kallista? Tällä laskelmalla lihoihin menee n. 15e/viikko riippuen mitä syötän, mutta tuo lienee realistinen keskiarvo. Lisäksi kasvissoseeseen menee n. 3,5e/vko (max) eli kolmen koiran, joiden yhteispaino on 35kg, lihoihin + kasvissoseeseen menee viikossa n. 18,5e. Kuukaudessa se tekee n. 74e + lisäruuat kuten kalleimpana nyt arthrobalans plussa, joka on huomattavasti silti halvempi kuin koirien vastaavat. Teräsrekku tulee halvaksi ja öljyt myös. No, yhden RC:n säkin tolla hinnalla sais, ja parikin säkkiä Jahtia ja Vahtia. 

Vastaus: kyllä se aika paljon kalliimpaa on kuin perusnappula. 

Vaikka väitän et meillä tuo on vielä aika edullista (kiitos Tessun tehtaanmyymälän!!)  Ja laskelma on onneksi enemmänkin yläkanttinen. Ei meillä ole silti paluuta nappulaan, mutta ei myöskään aiemmin pikkuisen harrastamaani luubarffiin. Syötän sitkeästi koirat 2x päivässä, tätä en osaa edes perustella.

Miun koirilla ei oo onneksi ollu mitään ruuansulatusongelmia (lukuunottamatta se Acana ja Tuitun mahavaivat luiden jälkeen), ei allergioita eikä kutinoita. Turkit kiilsivät myös nappulalla :) Elsalta hävisi "hiilarihöttö" kyljistä raakaruuan myötä ja se onkin nykyään jopa lähinnä laiha! Tosin ollaan liikuttukin enemmän ja ennen kaikkea juostu. Mummi tarvinnee lisää ruokaa :) Suurta eroa en siis Kikissä huomannut raakaruuan myötä, Tuittu on sillä oikeastaan kasvanut joten vertailla ei voi. Reissussa koirat vaihtavat sujuvasti takaisin nappulaan ja yhtä sujuvasti takaisin raakaan. Nou probleemos.

Piti tarinoimani myös makupaloista, mutta sen aika lienee joskus myöhemmin. Hyvää yötä nyt!