My favourite girl(s) in the world

Eiks tota laula joku suomalainen laps?

Neuvokaa lisäksi tyhmää, miten saan ton harmaan palkin pois reunustamasta tätä tekstikenttää? En löydä mitään järkevää vastinetta sille asetuksista=/

Taas on luvassa vaan kuvapostaus. Meidän elämään ei paljoa muuta nyt kuulu vielä. Pakkanen on sotkenut viimeisten kolmen viikon treenit, joten ollaan sitkeästi vaan lenkkeilty. Kyllähän se vähän kysyy asennetta lähteä tarpomaan yövuorojen välissä tonne harjulle kun pakkasmittari näyttää -30, mutta pakkanen on pukeutumiskysymys, eiks je? Noilla pakkasilla puen takit jo pyrreillekin, vaikka jos niillä jotain kohtaa paleltaa niin (hiki)varpaita. Puudeli lenkkeilee takki päällä jo -20 asteessa. Sain viimein aikaiseksi ommella pyrrien Pomppa-takkeihin jalkalenkit, ei ne todellakaan ilman kestä mitään irti lenkkeilyä. Turaa (ukkini keksimä lempinimi Dukkikselle) ei paljon pakkasillekaan pueta..
Setäkoira oli siis meillä hoidossa Tuitun juoksuista huolimatta. Onnea on järkevä uros :) Kyllähän se Tuittua kävi haistelemassa, mutta antoi muuten olla ihan rauhassa. Mahtoi se käydä kyllä Dukkiksen miehiselle itsetunnolle kun perjantaipäivä alkoi Tuitun tanssiesityksellä ja liehittelyn kohteena olikin Dukkiksen sijasta Kiki :P Nartut.. No, Dukkis pääsi omaan rauhaansa Liperiin ja saanee pysytellä siellä tovin kunhan muidenkin juoksut ovat ohi.

Mutta lenkkeiltiin päivänä eräänä Jamiksella kera hullu-Mapen, Helmin ja Katrin.

 

Hemu söpöilee

Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn vol 1.

 

Etsi kuvasta koira?

 

Torvieläin ja keppi

Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn vol2

Levitoiva mummi

Sukulaisuutta havaittavissa?

muutama kuva lisää täällä

 

Mape on niin paras kaikessa helvetinmoisessa raivostuttavuudessaan. Tyyppi paahtaa aksaa karvat pystyssä ja silmät kiiluen ja muuna aikana kehittelee Torvimaisia juttuja Katrin päänmenoksi (silloin milloin ei räkytä korviahajottavasti). Allaoleva teksti on kopsattu fb:stä Tottakain ryhmästä:

Aika vintiö tuo hullu-Mape elikkäs Martta. Tänään lenkiltä tullessa ajelin autolla, koirat mukana takakontissa omissa yksiöissään. Yhtäkkiä pelkääjän paikalle ilmestyy pieni pyrrinpoikanen, joka oli siis murtautunut pihalle häkistään. Siinä se istui ja ihmetteli tyytyväinen ilme naamallaan. Sittenpä ajelin S-Marketin pihaan, aikomuksena käydä kaupassa. Avaan vähän huolimattomasti kuskin oven ja pyrrinpoikanen karkaa parkkipaikalle ja juoksee suoraan liukuovista sisälle kauppaan! Siellä se viiletti häntä vispaten pitkin Utran markettia ohi kassojen ja juomahyllyjen, kohti einesosastoa Minä perässä tietenkin. "hähää, täti ei saa kiinni" tuumasi Mape ja piti minua ihan pilkkanaan. Oli muuten aika yllättyneen näköisiä asiakkaita ja voitte arvata, miten minua hävetti Sillä tavalla.

Vielä näidenkään vuosien jälkeen en osaa aina varautua tilanteisiin ja raidallisen havainnointikykyyn ja (raivostuttavaan) oveluuteen joissain asioissa.

"Kuule mamma, minä en voi tästä sulle reflekseiksi ja oveluudeksi muuttua.."
T. Kiki