Oomikin kävi!

Oomi (Kivasti Meniks Tunteisiin) oli Katrilla hoidossa pari viikkoa ja Mapen mielestä oli pelkästään ihanaa saada pentu kotiin käymään. Ensin piti toki olla sitä mieltä et kun kerran olet lähtenyt, ei takas tartte tulla, mutta siinä mamma viikon kuluessa suli ja oli sen jälkeen pelkästään kärsivällinen ja salaa hyvin ihastunut :D

Aikamoinen menijä on Oomista kasvamassa :) Reipaskin se on, vieras halli ja kisat oli ihan jees ja treenatessa viereisen kentän häiriöt eivät vieraassakaan hallissa haitanneet. Tyyppi leikkii niin, et vois nostaa lelusta ilmaan :) On se paljon myös Mapen kaltainen, hyvässä ja pahassa. Kiltimpi ja sosiaalisempi, mutta vähintään yhtä pahaääninen :D Kokoa 41cm, pieni ja siro. Harmittavana juttuna tähän pentueeseen pesiytyi hammaspuutokset (Oomilta 2, Miinalta 1, Qummalta 1) ja sen vuoksi Oomikaan ei varmaa tule näyttelyissä pärjäämään vaikka muuten nätti onkin. Vähän ylläri ongelma kun ajattelee molempien vanhempien sukuja taaksepäin (vaikka tämä ei tosiaan ole harvinaista tässä rodussa) ja sitä, että tämän rodun mittakaavassa kyseessä on aika ulkosiitos.

En osunut kameroineni Oomin luo valosan aikaan, joten tyytyminen on pariin hyvin pimeään kuvaan. Eikä ihan tuo seisotuskaan onnistunut :D

 Kepukka, lauman kissavahvistuskin saavutti veteraani-iän 5.12. Eipä uskoisi 8-vuotiaaksi!

ja 10.12 tuli kaksi vuotta siitä kun Kiki lopetettiin. Ajeltiin Oulusta takas ja radiosta soi "minä sinua vaan", biisi joka kuului viimeisellä eläinlääkärireissullakin.. Itkuhan siinä pääsi. Ei ole päivää, ettenkö Kikiä ajattelisi, Kiki oli Persoona isolla P:llä ja siitä muistona kettu juoksee ikuisesti miun oikealla puolella <3

grief is the price we pay for love

Tänään olisi ollut Kikin 5. syntymäpäivä.

Huomenna tulee 8kk Kikin lopetuksesta.

Niin väärin..

Synttärionnittelut pilvenreunalle kaikista rakkain raidallinen.

Minä sinua vaan <3

Mitä kuuluu nyt?

Ikävä on kulkee mukana koko ajan, siitä ei pääse mihinkään. Kotona on tyhjää, Torvi oli niin paljon enemmän läsnä kuin nämä kaksi muuta, se oli rasittavuuteen saakka joka paikassa, osallistui kaikkeen ja ylipäätään näkyi ja kuului. Entä Elsa ja Tuittu? Niiltä voi kysellä kuulumisia tuolta sohvannurkasta, siellä ne asuu :P Okei, elämä on nyt todella helppoa, on vain kaksi kilttiä mustaa koiraa, mutta kyllä jotain olennaista puuttuu. Missä kaikki jännitys ja haaste?

Eihän täällä oikeasti ole paraneminen sujunut kuin Strömssöössä, todellakaan. Posken pistohaavahan Elsalta tulehtui melkolailla heti huuhteluista huolimatta. Sitten alkoi myös iso haava vuotaa märkää ja iso ihokaistale meni nekroosiin ja se jouduttiin poistamaan. Kun sitten vielä kotona saksin siltä kuollutta kudosta haavalta, josta kallo jo näkyi, tuntui ettei Elsakaan tästä selviä..

Antibiootti vaihdettiin siis 6pv;n kohdalla ja 9pv:n kohdalla bakteeriviljelyvastaus kertoi, ettei senkummemmin amoksisilliini + klavulaanihappo kuin kefaleksiinikaan tehoa. Eli 1,5 vkoa vääriä antibiootteja, ei ihme, että tulehtui. Voisin sanoa muutaman sanasen turhista antibioottikuureista (ja niiden myötä resessiivisistä bakteereista), mutta en viitsi.

Haavoja on siis hoidettu pian kaksi viikkoa avona. Aluksi hoidot n. 4x pv, sitten olen harventanut ne kahteen. Suihkutus suihkussa + desinfiointiainetaitoksella haavan pohjan pyyhkiminen + Vetramil-voidetta päälle. Onhan Elsa aika hurjan näköinen kun kallo paistoi haavanpohjalta noin kahden euron kokoiselta alueelta. Sitä itseään haava ei ole haitannut ja se on ollut koko ajan tosi hyväkuntoinen ja virkeä. Onneksi.

Joulu sujui tuttuun tapaan töissä. Vein koirat Liperiin jo maanantaina ja näin niitä seuraavan kerran perjantaina. Oli erityisen ihana yllättyä positiivisesti kun ei ole useampaan päivään Elsaa nähnyt - haava on paitsi kaventunut, myös madaltunut! Uskallan olla toiveikas ja epäillä, että reilun viikon päästä meillä ei ole enää haavaa, jota edes hoitaa. On vain arvet muistona tapahtuneesta.

Tuolta haava näyttää nyt, kuva ei kerro ihan koko totuutta vaan se on oikeasti jopa paremman näköinen. Jokainen voi miettiä miltä tuo näytti silloin 1,5 viikkoa sitten..Kallo ei enää näy, vaan tuo on ihonalaiskudosta.

Olen luvannut tehdä kollaasin kuvista jos/kun Elsa paranee.

Kikin lähtö on vaikuttanut eniten Tuittuun. Tuittu on ollut paljon leikkisämpi ja energisempi niin lenkillä kuin sisällä. Hassu reaktio, Tuitulla ei itsellään ollut mitään ongelmia Kikin kanssa, mutta tiedä näistä sitten.

Harmittaa Kikin puolesta myös se, että tästä väistämättä tulee käsitys että Kiki olisi ollut jotenkin aggressiivinen koira. Sitähän se ei todellakaan ollut. Eihän se koskaan kenenkään muun kanssa tapellut kuin Elsan, ei ikinä. Ja viimeistä kertaa lukuunottamatta Elsa oli aina se, joka kävi päälle. Tosin tappeluun tarvitaan aina kaksi..

Miun pieni Kettu, on niin hirveä ikävä <3

Ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan.

Olit paras pieni torvi

Viime keskiviikkona yövuoron jälkeen lähdin koirien kanssa aamulenkille. Monen sattuman summana pyrrit ottivat ihan kunnolla yhteen. Sain ne hetkeksi irti, mutta en tappelua loppumaan. Lopulta Kiki sai Elsasta sellaisen otteen päästä, etten enää saanut sitä irti. Makasin sen päällä polvillaan ja huusin apua. Naapurin setä tuli sitten avuksi ja saatiin koirat lopulta irti.
Muutaman kerran Elsa ja Kiva ovat tapelleet aiemminkin, muttei koskaan näin..

Tässä vaiheessa selväksi tuli, että Kiki lähtee. Olin oikeasti aika shokissa ja järkyttynyt, nyt tiedän mitä on kun koirat tappelevat tappaakseen. Se epätoivo kun et pysty enempään ja tilanne vain jatkuu. Voit vain huutaa apua ja toivoa, että joku kuulee.. 

Mietin, että etsin Kikille uuden kodin. Sitten todellisuus iski tajuntaan.

Miten löydän kodin nivelrikkoiselle 4v koiralle, joka on luonteeltaan terävä, kekseliäs, dominoiva ja älykäs. Sitä ei voi laittaa lapsiperheeseen, eikä narttujen kaveriksi. Sitä ei voi antaa harrastuskoiraksi, eikä takuita ole, että se pystyy lenkkeilemään niin paljon fyysisesti kuin sen henkinen puoli vaatii ja se on aktiivinen koira. Miten takaan, ettei sitä rasiteta liikaa ja että sen kivut huomataan? Se myös vahtii, jos sen kanssa ei ole hereillä. Entä sen taito avata kaikki ovet, laatikot ja kaapit? Kiki on haastava koira, mutta olen sen haasteiden kanssa pärjännyt. Mihin uskaltaisin sen antaa?  

Toisaalta tuntui, että Kiki ansaitsisi kuitenkin mahdollisuuden.. Se on pohjimmiltaan aivan ihana koira, avoin, rohkea ja reipas. Sellainen pieni suurisydäminen seikkailija, joka tekee kaiken täysillä, koirapersoona vailla vertaa.

Mutta, totuuden nimissä en tiedä mihin sen olisin uskaltanut antaa, että voin nukkua yöni rauhassa. Suurimpana asiana oli toki sen lonkkien tilanne. Miten paljon sillä on kipuja? Jos nämä pörhistelyt johtuivatkin niistä? Luultavasti niitä oli enemmän kuin uskoinkaan. Ihan säännöllisesti se ei saanut kipulääkettä koskaan, mutta epäsäännöllisesti ja etenkin rankempien lenkkien jälkeen, koska majoittautui sohvalle ja oli selkeästi vaivalloisen näköinen noustessaan. 

Päätös oli tehtävä. Mietin, että jätän sen seuraavaan viikkoon, mutta haluanko laskea tunteja, laskea viimeisiä ruokailuja, viimeisiä lenkkejä, viimeisiä leikkejä, viimeisiä hetkiä koiraystävän kanssa kun tiedän lopputuloksen kuitenkin. Tiesin, etten pysty siihen. Juttelin Katrin, Jussin, äidin ja kasvattaja-Seijan kanssa ja tein päätöksen.

Kun Kiki ummisti silmänsä viimeisen kerran, kuiskasin sille "olit paras pieni Torvi, ja rakastan sinua niin kovin"

Itkettää, itkettää ihan hirveästi. 

Minun pieni Kiki,Oma Torvi. On niin hirveä ikävä <3

Treenaamassa

Ajettiin mustien rekkujen kanssa Jänesniemen Elinan oppiin alkuviikosta. Hulluilla ei tosiaan ole tässä tapauksessa halvat huvit, etenkään jos sattuu saamaan pikavoiton tolppapoliisilta..

Mutta oli vaan hyvä koulutus ja hitsi miten taitava puudeli alkaa jo olla!! No, puomi on rikki, jostain syystä puudeli on kadottanut koko ajatuksen pysähtymisestä, mutta tuohan on suorastaan positiivisella tavalla rikki, Tuitun kanssa asiat voisivat olla PALJON huonomminkin! :D Elinan oppiin on suunnitelmia päästä taas keväällä. Samaan syssyyn voi yhdistää myös kavereiden tapaamista, kuten nytkin. Yöpaikan tarjosivat Maria, Joonas ja shelttipojat ja Katjan kanssa käytiin syömässä paluumatkalla. Oli ihana nähdä!

Elsa siis treenasi myös. Onhan se hyvä opettaja mulle, vaikkei enää aktiviisesti kisaile ensi vuonna. No, tätäkään vuotta ei voi kovin aktiiviseksi sanoa..

Sunnuntaina juostaan sitten Caloanderin Jennan opein. Odotan innolla :)

Maanantaina oli herra D:n synttärit, setäkoiralle tuli 5 vuotta ikää mittariin. Dukkis se vaan porskuttaa omaa tasaista tahtiaan, se on loputtoman hyväntuulinen halinalle, kiltti herrasmies. Terveyttäkin on riittänyt, eipä Dukki ole joutunut eläinlääkäriin vielä kertaakaan muutoin kuin rokotusten ja terveystarkkien takia. Toivotaan jatkossakin samanlaista tuuria..

Koirissa on eroja kun pistää nämä raidalliset vierekkäin. Dukki tietää mitä ei saa tehdä eikä tee. Kiki tietää mitä ei saa tehdä, muttei välitä. Niin ne vaan iskältä "karkasivat" etuovesta suoraan takapihalle ja takaisin tuli kovin pahoillaan oleva D ja lintujen talipötköä (1kg) kitusiinsa maailmanennätystahtia pistelevä K. Kikin tuntien se varmaan katsoi jo ikkunasta (istuen pöydällä, jossa koirat eivät siis saa istua) "jaahas, lintujen talviruokinta on alkanut!"

Kulje mun kanssa

Pilvi (Kivasti kulje mun kanssa) saapui eilen junan tuomana meille hoitoon. Täällä odotti ensilumi ja ilmeisen tuttu synnyinkoti. Tietty koiratkin olivat tuttuja ja jälleennäkeminen oli ainakin Pilvin puolelta hyvin lämmin. Harmi kun en saanut kuvaa siitä kun miun koirat mököttää sohvalla ja Pilvi yrittää olla ystävä..

mutta lenkiltä napattu kuva kertoo fiilikset kyllä!

Nauroin ehkä tovin jos toisenkin tälle onnistuneelle yhteiskuvalle, josta se harmaa tyyppi ehti livistää..

VAPAA!

Päräytettiin heti lenkille Mapen ja Helmin kanssa, Mapen mielestä Pilvi oli väärän värinen ja Pilvin mietti samaa Helmistä. Hyvin lauma alun ihmettelyjen jälkeen tuli juttuun.

Tänään lenkkeiltiin iha omalla laumalla ja illalla otin Pilvin alkeiskurssin teoriakerralle mukaan kera puudelin. Puudeli oli se varsinainen demokoira, joka esitteli namikupille irtoamisen ja asetteli tohkeissaan takatassujaan tyynylle demonstoiden takajalkatemppua/laatikkometodia. Puudeli oli niin otettu kun niin paljon porukkaa oli saapunut tätä spektaakkelia seuraamaan!

Pilvi oli mukana hengailemassa, lopuksi se hengaili irti moikaten kohteliaasti kaikki läsnäolevat. Liukkaat koulun lattiat ja rappuset eivät tuottaneet minkäänlaisia ongelmia ja tulipa samalla harjoiteltua häkissäoloakin puudelin avustamana.

Pilvi on sujahtanut laumaan varsin kivuttomasti. Se on sisällä kiltti ja nöyrä ja tietää paikkansa. Kissa koki suureksi tarpeekseen muistutella siitä vähän väliä, mutta nyt elo on jo rauhoittunut senkin osalta.

Joskos viikonloppuna ehtisi treffaanaan Hemmoakin!

Pilvillä on ikää nyt lähes 6kk.

Pilvi ja ensilumi

iloinen häntä :P

ja toinen vielä iloisemman hännän kantaja, tuo valkokirjava sekarotuinen piski ;) No, eipä tuo pesua ja trimmiä kaipaava puudelikaan miltään muotovaliolta näytä..

sunnuntaina oli kesä, maanantaina tuli syksy ja tiistaina talvi

Palataan reilu viikko taaksepäin ja kisoihin. Tehtiin Elsin kanssa tuplanolla, muttei kylläkään piirinmstaruuspäivänä, silloin tehtiin kahden kiellon kymppi ja hylky :P Vähän kankealta tuntui koira, vaikka agiradalle se kellottikin 4,43m/s etenemän. Kyllä se vaan agiystävä alkaa tulla jo vähän vanhaksi.. Tosin, seuraavalla viikolla se ontui taas sitä jalkaa mistä kynsi irtosi. Käytän Elsin taas osteopaatilla ja kisaan yhdet - kahdet kisat tänä vuonna ja luulen, että sen kisaura alkaa olla siinä. Paljon ollaan saavutettu ja se on ollut paras kisakaveri ikinä <3 8-vuotias pienehkö maksi antaa vaan nuoremmilleen jo vähän liikaa tasoitusta, vaikka sen pää ja asenne veisi, asettaa fysiikka jo rajoja.

Tuittukin sitten lopulta starttasi parin hylyn verran. Tokikin sen piti tehdä kaksi kertaa lentokeinu, ettei nyt ainakaan keinun kanssa helpolla päästäisi ;) Naapuriseuran keinu laskeutui ilmeisesti hitaammin. Onneksi tästä ei vaikuta jääneen mitään ongelmia! Kepitkin osattiin toisella radalla (toisella sinne ei päästy tuon lentokeinun korjaamisen vuoksi) ja vauhti..No, siinä näkyy olevan kisatilanteessa paljonkin petrattavaa! Vaikka puudeli oli kuin kotonaan kisapaikalla, näkyi homma radalla vähän varovaisuutena. Eihän se raukka ole käynyt edes möllikisoissa kuin kerran joskus yli vuosi sitten :D

Seuraavia kisoja katsellaan marraskuulle. Siinä voi ollakin ohjaajalla tekemistä kun koiralauma on pari viikkoa hoidossa edeltävästi kun lauman ihmisjäsenet suuntaavat reppureissulle Thaimaahan. Alustavasti suuntana on Krabi, takaisintullessa ollaan 3 yötä Bangkokissa. Siinä välissä seikkaillaan jossain :) Onneksi elukkalaumalle löytyy hoitajat niin noinkin pitkä reissu mahdollistuu. Tuittu ja Elsa menevät Liperiin, Kiki Katrille (onnea vaan ;) ja Kepu Uimaharjuun. Vastavuoroisesti Mape tulee meille marraskuun lopussa ja kun hoitokoirien makuun päästään niin Pilvi reissaa tänään Espoosta kohti Jojensuuta. Mukavaa nähdä pientä sinistä!

Samaisissa kisoissa Dukkiksen poika Nasu sai toisen luvansa agiradan voitolla ja Elsin pentu Pila nousi nollavoitolla kakkosiin. Kakkosissa harmittava viimeisen riman vitonen! Katsotaan miten parin käy tulevana viikonloppuna :) Pilasta muutenkin uutisia, se kävi eilen turistina eläinklinikalla kun Kirsin toista koiraa hoidettiin. Samalla siitä otettiin uusi selän sivukuva, kun aiemmin nikamien tarkkaa lukumäärää ei ole katsottu. Sillähän oli epäilys että voisi olla jopa ylimääräinen lannenikama. Onneksi näin ei ole, nikamia on juuri oikea määrä, eli 7 ja lisäkommenttina "erinomaisen siisti 5-vuotiaan koiran selkä!" Loistavaa!!

Mitäs muuta sitten.. No, Elsa on ilmoitettu Norjaan näyttelyyn ja sinne lähdetään reilun viikon päästä ja allekirjoittanut hannasi yövuorokoomassa rally-kisoista. Ei vaan kyennyt. Mulla oli pyytämättä viikon vapaa töistä, ja sen jälkeen alkoi mukava työputki, tiistaina 14,5h töitä, keskiviikkona 11,5h töitä ja torstaina alkoi 4 yötä (yövuoro on 10h). Eli 66h töitä reiluun kuuteen vuorokauteen. Voin kertoa, ettei tullut rallya juuri reenattua ja koiratkin piti viedä mammalle hoitoon alkuviikoksi.
Radalla ei kyllä olisi ollut mitään sellaista mitä ei oltais osattu.. Paitsi ehkä se typerä hihnan kanssa suoriutuminen.

Ja sitten itse otsikkoon. Sunnuntaina nautiskelimme vielä nätistä syysssäästä, maanantaina vihmoi vettä ja lämpötila laski +5 tienoille ja tiistaina tulikin sitten taivaantäydeltä räntää ja loskaa. Toisinsanoen tänne saatiin ensilumi syyskuun 23.pv!

Kännykkäkuvassa eiliseltä lenkiltä Elsa, Tuittu, Kiki, labbikset Hoppu ja Huti sekä bc:t Frodo ja Focus.

Sähköt oli koko Joensuun kylältä poissa 2h ajan ja tiellä hieman haastavaa selvitä kesärenkailla. Jumpassakin oli tunnelmavalaistus ja edeltävästi ei kyllä tankkauksesta päässyt liikaa huolehtimaan kun sähkölaitteet eivät toimineet eikä liioin kaupasta saanut ostettua mitään :D siispä rahkan voimalla pariin jumppaan. Jaksaa, jaksaa..

Sit vielä pari kuvaa siltä ajalta kun oli vielä kesä..

Dukki-setä ja the kieli..

mummeli kera korvien

Torvi ja the joy of running

"musta" puudeli :P

ja "onnistunut" yhteiskuva siltä hetkeltä kun kuvassa oikealla oleva raidallinen unohtaa mitä tarkoittikaan sana "odota" ja muut ikäänkuin seuraavat esimerkkiä..

Tottakai-päivät

Perinteiset Tottakai-päivät olivat taas ohjelmassa Haminan Lintukodossa. Tällä kertaa mukaan valikoitui Torvisen sisarukset Kiki ja Mape. Ohjelmassa oli mm. hakua.

Perjantaina lopettelin neljä yötä, nukuin neljä tuntia ja lähdettiin Riikan kanssa ajamaan kohti Haminaa. No, juuri tuon enempää ei tietty tullu nukuttua seuraavanakaan yönä ja vielä järkevämpi idea oli lähteä juoksulenkille ennen aamupalaa klo 8! No, 5km hölkkäiltiin reippaina Riikan ja Jennin kans ja koirien kans. Mape sai suihkukomennuksen pyörittyään paskassa..

Molemmat pyrrit pääsivät hakutreeneihin Kiki myös tottistelemaan BH-treeneihin. Mape teki kaksi haamua ja valmiin, Torvinen haamuja ja valmiin myös. Ekoilla ukoilla välipalkaten Kiin ilmaisua siihen saakka kun mie tuun, viimeisellä (valmis) palkka n.10 haukun jälkeen. Kikin kaa ois tätä kiva treenailla enemmänkin, joskin syystä tai toisesta oon kesällä tosi laiska treenaamaan yhtään mitään! Koirilla on kuuma, itsellä on kuuma, on ötököitä yms. syksyn tullen ollaan aktivoiduttu vaikka kuinka! Jopa niin paljon et harkinnassa on jopa BH:ta ja tokokokeita ja Elsa on ilmoitettu sekä rally-tokokisoihin (hehehh..) että ulkomaille näyttelyyn. Tulevana viikonloppuna kisataan aksaa ja tänään lähdetään Kuopioon katsomaan lampaita.

En voi sille mitään et tuo rallytoko aiheuttaa lähinnä vähän huvittuneita tunteita. Vaikeammissa luokissa on jo oikeasti vaikeita juttuja ohjelmassa, tää ALO on vähän.. No en tiedä mitä sanoisi! Joo, totuus on kyllä se, etten vielä tiedä, olen lukenut kyltit ja treenannut Elsan kanssa kerran paria liikettä joita joutuu opettamaan. Tästä se lähtee!

Ja uutisia sen verran, että Dukkiksen pentu Nasu (Zerberan Li Shang) on aloittanut aksakisauransa ja plakkarissa on jo pari hypärinollaa :)

Mutta niihin Tottakai-päiviin. Oli taas mukava nähdä tuttuja, joita näkee lähes ainoastaan tuolla! Elsan lapsosista mukana olivat Sumo (eka pentue), Sulo ja Nuttu (toisesta) ja Hemmo kolmannesta. Velho kävi näytillä n. 15min ajan, oli ihana nähdä! Lisäksi oli lapsenlapset Taavi ja tietty Mape.

Ja sitten kuvia:

Paikalla oli paljon söpöjä pentuja :) Tässä Focan ja Hepun pennut Easy (Tottakai aina oon hottis) ja Pyry (Tottakai aina oon Armas)

Torvinen treenaa henkilöryhmää. Keskittymiskieli :P

ja leikkii (kerrankin kun Elsa ei ole poliisina paikalla) siskonsa hullu-Mapen kanssa.

Hullu-Mape ihan ite!

Mapskulle tuli hiki..

Pallohiiri Nuttu (EEV-12,EEJV-12 Tottakai se on suhina lempi) :)

ja Elsin lapsenlapsi Taavi (JMV-14 Tottakai Uskomaton olen)

Sulo (HK1 Tottakai Se on sulo vilen) ylpeänä lelustaan:

Tara (Tottakai Lunatar) tokotreeneissä:

ja Purnu (Tottakai Olen oivapoika) hakuhommissa

ja sitten pikkupojat Hemmo:

ja Velho

Lisää kuvia

Yövyttiin samassa huoneessa Riikan ja Hemmon kanssa. Kikillä on tuo ihana taipumus aukoa ovia, niin piti sitten keksiä viritelmä. Olin hyvin tyytyväinen itseeni!
Mape ei osaa availla ovia ja Hemmo on sellainen kilttiyden ilmentymä ettei varmasti edes harkitse! Tosin, kävin hakemassa Mapea hakutreeneihin niin autohäkin ovi oli auki. No, ajattelin te varmaan oon unohtanu sen jotenki huonosti. Kiki treenas myöhemmin ja just ku oltiin palattu keskilinjalle viimeisen ukon jälkeen, joku sanoo "kattokaa, tuolta tulee joku koira". Kappas, Mape!

No, oven suhteen suunnitelma toimi niin, että metallihäkkiin laitetaan kiinni hihna. Sitten hihnan avulla häkki vedetään ovenraosta kiinni oveen ja hihna köytetään ulkopuolella kiinni sohvan jalkaan.
Näin:

Ai että oli hyvä!

Perinteisesti istuttiin iltaa myöhäänkin kumpanakin päivänä. Lauantaina ensin nuotiopaikalla ja sitten pienemmällä porukalla (kun muut jo nukkui) niin sisällä päärakennuksessa. Keskustelu ajautui astetta vakavampiin ajankohtaisiin aiheisiin siinä aamuyön tunteina, kunnes klo 03.05 joku katsoo ulos ja sanoo tyhjentävän lauseen "Heidi, Kiki on ulkona"..

Älä jätä hihnaa näkyviin! Kaksi senttiäkin on liikaa!

Pisamia :)

Jotenkin tästä keväästä ei ole osannut nauttia. Senkö vuoksi, ettei kunnon talvea ollut vaiko siinä pelossa, että se talvi vielä tulee. En tiedä. Eikä sellaisia kauniita kevätpäiviä ole liikaa ollut. Mutta nyt aurinko on parina päivänä hellinyt vapaapäiväläisiä oikein urakalla :) Ensimmäiset pisamat ovat tähän naamaan jo ilmestyneet. No, väriähän se on sekin ;)

Eilen käytiin vähän uusilla reiteillä. Sillä seurauksella, että matkaa kertyi 10,5km pitkin metsäpolkuja ja jyrkkiä harjuja. Ihan noin pitkä lenkin ei ollut tarkoitus olla (lähinnä Elsan takia), mutta mikäs siinä; kaunis ilma ja ystävä seurana :)

Tänään saatiin porukkaan mukaan myös Sisu-kelpie ja Heidi. Käytiin ensin treenaamassa hallilla ja sitten käytiin kävelemässä tunnin verran. Kamera oli mukana. Blogista taitaakin olla tulossa vähän kuvablogi! No, eipä meillä muutakaan uutisoitavaa ole. Paitsi et Tuitun hiljakseen edennyt aksaura alkaa olla siinä pisteessä et perjantaina se pujotteli ekaa kertaa suorat kepit =) Yhden kerran tosin, ja sekin lienee ollut vahinko, koskapa viimeinen keppiväli on vaikea ja palkan odotus liian suuri. Mutta eiköhän se tästä. Kujaprojekti kahlattu taas läpi yhden koiran kanssa! Tavallaan tykkään tuosta metodista, mutta kyllä se vaan vaatii helvetisti aikaa ja treeniä. Helpompiakin tapoja on! Pääsiäisen kisat saattavat kyllä silti tulla vähän liian aikaisin..

Heidi: "tuossa kannollahan sais kivoja pönötyskuvia"
Tuittu: "Selvä homma!"

Joo-o, kolme viikkoa ei ole edes täynnä ku minuu jo ahistaa ton parta ja turaturkki. Torstaina saan trimmikoneen lainaan ja sitten lähtee puudeli pesulle ja nuo (nyt jo) kammottavat korvakarvat! Lopputulos voi olla jotain hyvin jännää..

Tässä kuvassa on kivat värit ja ilmava pikkupuudeli.

Ja Sisu samoilla huudeilla.

Lisää Sisua

Sain mielestäni ihan onnistuneita kuvia. Putkikin toimii kun valoo riittää ja piirtää nätisti. Ja sitten kun tulee epäonnistuminen, voi ottaa photoshopin käyttöön niillä kaikilla hurjilla taidoilla ;) Osaan siis juurikin rajata ja vähän muuttaa sävyjä paremmiksi, en muuta. No, mustavalkoiseksi osaan laittaa yhdellä napinpainalluksella ja niin; joskus ylivalottunut (kun kuvasin juuri mustaa koiraa edeltävästi enkä vaihtanut asetuksia) kuva voi toimia oikein hyvin mustavalkoisena :)

Puhuttiin lenkillä koirien iloista juoksentelua katsoessamme, et on ne vaan luotu liikkumaan.. Sääliksi käy niitä koiria, jotka säännöllisesti käyvät vain pahimmillaan sen korttelin ympäri hihnassa, eivätkä pääse:

Haistelemaan metsän tuoksuja:

Nauttimaan vapaana kevätauringosta:

Juoksemaan vapaana

ja juoksemaan lisää

..ja juuri kun tämä asia oli esillä, joku lisäsi "ja eivät pääse edes syömään pskaa ja pyörimään kaikessa oksettavassa"...

Hahaa!

Niin, toiset tykkäävät toteuttaa näitä alkukantaisia vaistojaan harva se päivä..
Ei ole isosiskosta pikkusiskoon se kuuluisa omena kovin kauaksi pudonnut.

Tosin, eilen pyykkäsin Elsan!

Reissussa taas!

Torstaina ajeltiin Helsinkiin Henrin ja Kyöstin luo. Perjantaina minä ja mustat rakkini suunnattiin Kaarinaan Jänesniemen ELinan yksärille. Rata oli varsin kinkkinen, mutta koulutus kyllä hintansa väärti :) Kodan omistaja Anne oli katsomassa ja siitä suunnattiin Annen luo katsomaan Suomen surkeaa peliä. Olipa mukava treffata! Koda on aikalailla kunnossa, eikä mitään rajoitteita liikkumisen/leikkimisen tms. suhteen ole. Onneksi! Aivan järjettömän kauan hommassa menikin kyllä! (asiasta enemmän täällä vanhassa postauksessa)

Koda pikkupoikana v.2012

Kaarina/Lieto-akselilta ajelin sitten Katjan luo Sastamalaan (kevyt Joensuu-Helsinki-Kaarina-Sastamala-Tampere-Joensuu-keikka siis..) Illalla saunottiin ja syötiin ja suunniteltiin seuraavan päivän treenit. Elinan treenistä päällimmäiseksi jäivät pakkovalssien merkkaukset. Syystä tai toisesta (mikähän se syy olisi;) molemmat koirat hyppäsivät ne läpi perjantaina.

Lauantaina sitten Pro Canikselle treenaamaan. Sinne oli ihan kävelymatka, eikä osoite merkittävästi poikennut oman hallimme huudeista; Liperintie :D Purina Centerin jälkeen oli hallin pohja tuntui  liukkaalta (aikalailla sanoisin samanlaiseksi kuin Varkaudessa), mutta isompana miinuksena olivat putket. Niitä oli (vain) kaksi ja niiden reunoista törrötti rautalanganpätkiä! En sano pahalla, mutta toivottavasti putket korjataan/uusitaan pian ennen kun joku niihin satuttaa itsensä tai koiran!
Matkaan tarttui pari Ke-Hu-lelua, jotka ovat kyllä aika ihanat.. Hintakin oli ihana, mutten voinut vastustaa! Missäs mie niillä rekkujani leikitän? En meidän hallin kivituhkapölyssä ainakaan :D

Kiki ja Kepu jäivät Liperiin hoitoon reissun ajaksi. Perjantaina raidalliset (D&K) olivat yksissä tuumin penkoneet käsiinsä kassillisen myslipatukoita, pähkinöitä,kuivattuja karpaloita yms. välipalaherkkuja joita äiti oli jemmannut reissujaan varten. No, karkea arvio oli kuulemma n.25e edestä tarjouksesta ostettuja herkkuja, mahtoi maistua! Seurauksena tästä oli molemmille hieman laksatiivisia vaikutuksia.. Ja kun tuotokset tulivat seuraavana päivänä (Dukkiksen kohdalla kyllä jo seuraavana yönä) ulos, oli Mamma hetken joutunut ihmettelemään mitä harakkaparvi hetken päästä pihalla puuhaa. No, ilmeisesti kaikki pähkinät eivät olleet sulaneet vaan menivät kiertoon.. :D

Saattoi olla, että sanoin jo ennen tuota erään raidallisen laittamisesta portin taa, mutta vannon että sanoin tuon jälkeen ainakin. No, seurauksella sillä, ettei se portin taakse päädy seuraavanakaan päivänä kun porukat lähti pois kotoa..

Tällä kertaa muuta ei ollu tehtynä kuin alas kiskottu viinipulloteline ja yksi särkynyt punaviinipullo. Kissanruokiahan tuo oli tietysti tavoitellut ja hups...!

No, menee taas seuraavaan hetkeen ja iskä on kolaamassa pihalla kera raidallisten. Ne tulee kiltisti luo kun kutsuu, missä lienevät olleet takapihalla.. No, selitys löytyy hyvinkin nopeasti kun tämä hieman blondimpi raidallinen kanniskelee suussaan talipalloa! Ei vissiin enää maistunut, johan talipötköä oli syötynä karkeasti arvioituna 3/4 ja painoa tuolla pötköllä oli kilon verran! Siihen päälle vielä päiviä laudalla olleet läskinpalat niin avot! Mutta raakaruokinta ilmeisesti näytti tehonsa tässäkin; ei mitään rasvaripulia (eikä muutakaan ripulia) kuulkaa, ei se oo niin (kilo)gramman päälle tuo rasvansaanti!

Nih!

Oon lomalla ja ollu koko loman flunssassa, se niistä urheiluista. Taidan ottaa iltapalaksi vähän pseudoefedriiniä kuten eräs svedu. Rikoin tänää puhelimeni ja harmittihan se. Asioiden laita kuitenkin konkretisoitui hyvin pian, kyllä ovat murheeni pieniä. Meidän työyhteisöä kohtasi tänään suuri suru, yksi suurimmista Persoonista ikinä, on poissa. Ei ole meidän työpaikka enää entisensä, mutta M jos kuka ansaitsi lähteä saappaat jalassa. Lepää rauhassa.