Kilpparikontrolli

Tuittu kävi kilpparikontrollissa ja samalla sain käsiini sen edelliset arvot. Lääkityshän on selvästi auttanut jo voinnin piristymisen myötä, mutta sen lisäksi on silmien vuotaminen loppunut lähes täysin  ja turkin kasvu hidastunut. Siinä missä normaalisti ajelin Tuitun naaman 2,5-3 vkon välein (toki osaksi silmien vuotamisen vuoksi) olen nyt viimeksi ajellut sen 4 vkoa sitten eikä vieläkään ole ns. pakko.

Ensimmäisissä kokeissa Tuitun T4 oli 3,99 (viite 15-53.00) ja TSH (vähän yllättäen) 0,01 (viite 0,00- 0,50). Kontrolloituna T4 37,60, joten samalla annoksella jatketaan. Tuittu syö Forthyron vet 200mikrogr 1/4 tbl aamuin ja illoin. Seuraava kontrolli joskus 4kk kuluttua ja nyt voisi laittaa poikkeusluvan hakuun :)

Uusi vuosi, uudet kujeet?

No ei sentäs :)

Treenivuosi 2015 avattiin eilen Pro Perrolla Sannan opissa, puudeli oli aika etevä :) Tammikuun projektina kyllä tulee olemaan kepit ja kontaktit... Kunhan tästä saa aikaiseksi lähteä hallille. Ne eivät ole sillä tasolla millä muu osaaminen on. Sanotaanko, et puudeli suoriutuu varsin vaivatta kolmosluokan tasoisista ratakuvioista, mutta keppi- ja kontaktiosaaminen on vielä möllitasoa :D

Tänään oli tarkoitus olla issikoimassa Dagurilla, mutta kun pakkanen. -21 tänä aamuna ja -26 ensi yöksi on luvassa tänne meille.

Elsa on parantunut hyvin. Huomenna tulee 4 viikkoa itse tapahtumasta ja tänään 3 viikkoa siitä kun haavat leikeltiin auki. Sen kunniaksi loppuu antibiootti!

Herkimmät voivat sulkea silmänsä nyt ja rohkelikot katsoa mistä lähdettiin ja missä ollaan nyt.

Tässä vajaa viikko tapahtumasta, kun haavat avattiin tulehduksen vuoksi ja nekrotisoitunut kudos poistettiin.

Ja tässä mummeli 3 viikon päästä :) Aika näyttää miten karva tuohon kasvaa, mutta tämä on meille jo voitto että haava on kiinni!

Ollaan pikkuhiljaa palailtu normaaliin elämään ja käyty jo pari kertaa juoksemassakin. Dukkiduu on ollut hoitopoikana täällä ja osoittautunut ihan kehityskelpoiseksi vetojuhdaksi! Ei tarvitsekaan laittaa varusteita myyntin.. Elsa ei vetohommia ole ikinä ymmärtänyt, ja puudeli taitaa olla vähän turhan pieni :) Naapurista sais kyllä kuulemma pari rekkua lainaan aina kun tarttee, yhden pikkupyrrin ja sen pilkullisen ystävän. Kuinka ystävällistä :P

Mitä kuuluu nyt?

Ikävä on kulkee mukana koko ajan, siitä ei pääse mihinkään. Kotona on tyhjää, Torvi oli niin paljon enemmän läsnä kuin nämä kaksi muuta, se oli rasittavuuteen saakka joka paikassa, osallistui kaikkeen ja ylipäätään näkyi ja kuului. Entä Elsa ja Tuittu? Niiltä voi kysellä kuulumisia tuolta sohvannurkasta, siellä ne asuu :P Okei, elämä on nyt todella helppoa, on vain kaksi kilttiä mustaa koiraa, mutta kyllä jotain olennaista puuttuu. Missä kaikki jännitys ja haaste?

Eihän täällä oikeasti ole paraneminen sujunut kuin Strömssöössä, todellakaan. Posken pistohaavahan Elsalta tulehtui melkolailla heti huuhteluista huolimatta. Sitten alkoi myös iso haava vuotaa märkää ja iso ihokaistale meni nekroosiin ja se jouduttiin poistamaan. Kun sitten vielä kotona saksin siltä kuollutta kudosta haavalta, josta kallo jo näkyi, tuntui ettei Elsakaan tästä selviä..

Antibiootti vaihdettiin siis 6pv;n kohdalla ja 9pv:n kohdalla bakteeriviljelyvastaus kertoi, ettei senkummemmin amoksisilliini + klavulaanihappo kuin kefaleksiinikaan tehoa. Eli 1,5 vkoa vääriä antibiootteja, ei ihme, että tulehtui. Voisin sanoa muutaman sanasen turhista antibioottikuureista (ja niiden myötä resessiivisistä bakteereista), mutta en viitsi.

Haavoja on siis hoidettu pian kaksi viikkoa avona. Aluksi hoidot n. 4x pv, sitten olen harventanut ne kahteen. Suihkutus suihkussa + desinfiointiainetaitoksella haavan pohjan pyyhkiminen + Vetramil-voidetta päälle. Onhan Elsa aika hurjan näköinen kun kallo paistoi haavanpohjalta noin kahden euron kokoiselta alueelta. Sitä itseään haava ei ole haitannut ja se on ollut koko ajan tosi hyväkuntoinen ja virkeä. Onneksi.

Joulu sujui tuttuun tapaan töissä. Vein koirat Liperiin jo maanantaina ja näin niitä seuraavan kerran perjantaina. Oli erityisen ihana yllättyä positiivisesti kun ei ole useampaan päivään Elsaa nähnyt - haava on paitsi kaventunut, myös madaltunut! Uskallan olla toiveikas ja epäillä, että reilun viikon päästä meillä ei ole enää haavaa, jota edes hoitaa. On vain arvet muistona tapahtuneesta.

Tuolta haava näyttää nyt, kuva ei kerro ihan koko totuutta vaan se on oikeasti jopa paremman näköinen. Jokainen voi miettiä miltä tuo näytti silloin 1,5 viikkoa sitten..Kallo ei enää näy, vaan tuo on ihonalaiskudosta.

Olen luvannut tehdä kollaasin kuvista jos/kun Elsa paranee.

Kikin lähtö on vaikuttanut eniten Tuittuun. Tuittu on ollut paljon leikkisämpi ja energisempi niin lenkillä kuin sisällä. Hassu reaktio, Tuitulla ei itsellään ollut mitään ongelmia Kikin kanssa, mutta tiedä näistä sitten.

Harmittaa Kikin puolesta myös se, että tästä väistämättä tulee käsitys että Kiki olisi ollut jotenkin aggressiivinen koira. Sitähän se ei todellakaan ollut. Eihän se koskaan kenenkään muun kanssa tapellut kuin Elsan, ei ikinä. Ja viimeistä kertaa lukuunottamatta Elsa oli aina se, joka kävi päälle. Tosin tappeluun tarvitaan aina kaksi..

Miun pieni Kettu, on niin hirveä ikävä <3

Ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan.

tokokokeita ja terveysjuttusia

otsikko on taas toooosi hieno!

Terveysuutiset koskee tällä kertaa Neiti Hattaraa. Sillä vuoteli silmät ajoittain ja diagnoosiksi varmistui, kuten monella muullakin puudelilla, ylimääräiset ripset. Kertaalleen olin sille omatoimisesti aloittanut silmätippakuurin ja silmien vuotelu hoitui sillä. Kuitenkin näyttelypäivänä ja näyttelypaikan valaistuksessa toinen silmä oli taas vuodellut ja Tui siristeli silmäänsä, joten Tui poistui kehästä EVA(ei voida arvostella)-nauhan kanssa, ansaitusti. Normaalissa valaistuksessa silmä ei näyttänyt niin pahalta, mutta lääkäriinhän se piti viedä. Ohjeeksi tuli laittaa tippoja 2vkoa ja sitten ripsien poisto. Viikon kuluttua silmä oli kuitenkin jo niin hyvä, että ripset poistettiin viime tiistaina.

Tuittu sai muuten tosi kivan arvostelun ja EVA kertoo miun mielestä lähinnä tuomarin rohkeudesta puuttua terveydellisiin epäkohtiin. Ja miksikö Tui sitten meni kehään? No, kun sinne paikalle nyt oli jo menty ja maksu maksettu.. Arvostelun saa silti :) Kunpa niihin terveydellisiin epäkohtiin puututtaisiin entistä rohkeammin, mutta edelleen ontuvia ja iho-ongelmaisia koiria palkitaan puhumattakaan niistä, jotka meinaavat läkähtyä lyttynaamoineen jo yhdelle kierrokselle pientä näyttelykehää =/

Tuittu on toipunut ripsien poistosta hienosti, eikä silmät vaivaa yhtään. Kauluri sillä on päässä ainoastaan öisin ja silloin kun ei olla kotona. Tosin..No, aloitetaan tarina niin, että Kikin on aina saatava jotain suuhunsa kun tulen kotiin. Vaikka sitten pöytäliina "ohimennen" kun se sattuu kohdalle, yleensä se vaan tyytyy viemään miun hanskan tai pipon. Torstaina kun tulin töistä, se oli sitten Tuitun kauluri suussa minuu vastassa! En tiedä kuka sen alunperin oli pois ottanut, mutta voitte kuvitella miltä se kauluri nyt näyttää... Torvi on niin Torvi :))

Samalla rauhoittamisella läpivalaistiin puudeli ja ihan kelvollisia tuloksia sieltä pitäisi olla tulossa, katsotaan mitä mieltä kennelliitossa ollaan, mutta ei ainakaan mitään agiharrastukseen vaikuttavaa sieltä löytynyt =)

Tuittu on nyt aksatauolla pari viikkoa. Sinänsä hassua puhua tauosta kun tyyliin kerran viikossa ollaan treenattu ;) Mutta julkaistaan Hattaran keppivideo parin viikon takaa, ("on vain yksi tapa suorittaa nämä oiken ja se on minun tapa!" T: Tuittu) Tyyppi on vähän vallaton noissa suorituksissa, mutta olkoon ;) Ohjurit oli ekaa kertaa paikallaan ja en tiedä laitanko niitä. Varmaan sillointällöin, että tottuu, voipi sitten käyttää jos tulee ongelmia. Pujotteluasento on matala, kuten pitääkin ja monesti tuosta huomaa kujilla opetetun koiran eron vs. suorat kepit. Väitän näin! Myöskään turhaa sivuttaisliikettä ei tule. Kukaan ei vaan oo kertonut Tuitulle, ettei sille varmaan voi tulla tommoisia ravillakauhomiskeppejä :D
http://www.youtube.com/watch?v=Zl83ZXq3x84&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA&index=5

Tänään tokoiltiin. Treeniblogia lukevat ovat varmasti jo kyllästyneet miun jahkailuun Kikin kanssa kisaamisesta. Nouto ei ole sellainen kun haluaisin, ei missään tapauksessa ja parin viikon aikana se rupesi sotkemaan liikkeestä seisomista johonkin, mahdollisesti luoksarin loppuosaan ja lähti aina miun käännyttyä kohti minuu. Se teki sen virheen vielä torstaina.. Sitten viime viikolla se keksi, että kaukot (ja istumisen käsimerkki) tarkoittaaa myös luoksetuloa! No, eikun vaihtamaan kaukot niin, että käsimerkkiä ei tule.. Hirrrrmu kiva :D On se vaan haasteellista kun koira ajattelee liikaa. Se yhdistelee ja miettii, Elsan mielestä riittää, että se voi toteuttaa hymy naamalla sille annetun tehtävän :) Siinä on tokokoirissa jo iso ero!

Menin sitten kuitenkin kokeeseen..

Paikkamakuu: 10 (oli kerran pienesti nuuskinut)
Seuraaminen: 9, (pieni kämmi täyskäännöksessä)
Liikkeestä maahan: 9 (vinoon pomppas ylös)
Luoksari: 6 (melkein läpijuoksu, tässä huomaa käsimerkin huonon puolen, koira vilkaisee juuri merkin kohdalla sivulle eikä huomaa käsimerkkiä)
Liikkeestä seis: 9 (ehkä vino? Oikein hieno miusta!)
Nouto: 8 (vino perusasento, noh, juuri ja juuri riittävä vauhti, mutta kun oletus on, että tää nollataan niin oon tyytyväinen!!)
Kaukot: 9, (tuplakäsky ekaan istumiseen kun kyyläs liikkuria)
Hyppy: 7 (oikeasti olisi pitänyt kyllä olla nolla, mutta alokkaassakin tällaisesta sai samat pisteet, eli hirmu hyvä hyppy, kesken sivulletulon päätti hypätä hypyn uusiks, istua ja tulla käskystä sivulle ;))))

Voi Torvinen :D Kuitenkin pisteitä 166 eli ykkönen, hikisesti ;) sijoitus 2/5. Luoksari harmittaa eniten, koska se on Kikillä oikeasti tosi hieno! Mut näin tänään, Kikin kanssa on aina aika jännää :D Ne liikkeet, joita pelkäsin, meni ihan hyvin ja nyt suoristetaan noi perusasennot myös kokeessa. Ei se nyt ihan noin niitä oo pojoillu treeneissä, mut palkattomuttakin on tehty hävettävän vähän!
video kokeesta: http://www.youtube.com/watch?v=jVcWjzR2ckE&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA
Ihan oon tyytyväinen torveloon, vaikka toisaalta parannettavaa jäi aika lailla. Ei onneksi mitään isoa ja ylitsepääsemätöntä, Torvisella oli ihan hyvä fiilis :)

Elsi oli ilmoitettu myös. Kotitokojen lisäksi oltiin treenattu ihan neljä kertaa :D

Mutta Elsi on niin pätevä <3
Kymppejä ei EVL:ssä paikkamakuun jälkeen kellekkään jaettu. Oli Anne Nokelainen tiukalla tuulella :)

Paikalla istuminen: 10
Paikallamakuu: 9 (tassu taas kippurassa)
Seuraaminen: 8 (edisti, mutta muutoin parhaita kisaseuraamisia!)
Zeta: 9
Luoksari: 9
Ruutu: 9 (jeeeeeeee! Meni niin taakse, et häntä oli yli :)

Ohjattu: 9,5
Metallihyppy: 9,5
Tunnari: 9 (meni jo aluksi omalle, mut tarkisti muut)
Kaukot: 6 (teki yhden omatoimisen vaihdon, jossa liikkui)

273p ja EVL1 :) Sijoitus 2/5. Elsillä oli myös oikein hyvä fiilis, oli niiiiin hauska kisata sen kaa kun pystyy olemaan ihan rennolla fiiliksellä itte ja luottamaan koiraan ja sen vireeseen. Meillä oli hauskaa :)
video: http://www.youtube.com/watch?v=MOqyXzZhUvY&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA&index=1

Kyllä sitä monesti etenkin paikkamakuiden aikana miettii, et miksi kiusaa itseään tällaisilla.. Oon aina ollu ihan toivoton jännittäjä ja en tykkää "esiintyä yksin" ja ehkä siksi olen entinen joukkueurheilija yksilöurheilun sijaan ;) Mutta jokainen kisatilanne on itsensä voittamista ja kisoissa jännitys yleensä laukeaa kehään mennessä, on miun tehtävä auttaa sitä koiraa mahdollisimman hyvään suoritukseen! Voitan jännitykseni joka kerta kisatessani, kai se on jonkinlaista masokismiä hakeutua niihin tilanteisiin, vaikka tuntuu, ettei jalat kanna.. Nyt kun joukkueurheiluajat on takana päin, ollaan koiran kanssa se joukkue. Parikymmentä pelikaveria on vaihtunut yhteen nelijalkaiseen (kerrallaan), mutta loppujen lopuksi peruselementit ovat pysyneet täysin samoina. Tarvitaan sitä kuuluisaa "joukkuehenkeä" ja molemminpuolista luottamusta. Joukkueena työskennellään kohti yhteistä päämäärää, pitäen hauskaa :)

torvimaista menoa

Torvi on torvi, vaikka paskassa kieris!

Kai toi alunperin on, että vaikka voissa paistais..

Se on helmi tunne kun teet sen virheen, että puhut puhelimessa kun olet koirinesi lenkillä keskellä Utran metsiköitä (tähän iiiiso <3 niillekin lähellä oleville metsille). Jossain hetkessä kesken selitysten havahdut siihen tosiasiaan, että yksi kolmesta uupuu ja sekin yksi on juuri se raidallinen..

No, siinä vaiheessa sitten kun Kiva on hävinnyt, ei tarvitse enää paljoa arvailla mikä saa koiran jäämään vajaan 100m päähän meistä muista. Viuh vaan ja raidallinen porhaltaa tuhatta ja sataa ohi jättäen jälkeensä aivan kammottavan lemun! En tiedä mitä se oli, mutta kaksikaan pesua ei sitä pois vienyt! Kiksi osaa hieroa tavaran oikein ihanasti korvakarvoihin ja niitäpä sitten rapsuttelet irti joutessasi vesilaskun samalla kasvaessa..

Jostain syystä tuolla lenkillä Kiva päätti ensin kuitenkin pyöriä keskellä polkua. Mietin mitä siinä mahtaa olla, koska yleensä kaikki mehevät tuotokset ja raadot löytyy off-roadilta polkujen varrelta. No, lähempi tarkastelu osoitti, että kierimismurhayrityksen kohteeksi joutui jättikokoinen koppakuoriainen! Siitä se sitten kilpi lommolla jatkoi matkaansa..
Tää kieriminen on varmaan kattokaa kans sitä pyrrien paljon puhuttua alkukantaisuutta ;) Se kun tuntuu olevan selitys jos jonkinmoisille jutuille...

Tuittusella on ikää jo 19 viikkoa, mikäli olen oikein laskuissa pysynyt. Ja Tuittu saa nyt epävirallisen kunnian olla se ensimmäinen syy lisätä blogiin myös jonkinlainen "sairaus"-osasto! Tuittu muuttui kummalliseksi viime viikolla. Istahteli kesken lenkin ja oli hieman vaisu. No anaalirauhasten tyhjennys paljasti tulehduksen ja eikun ab-kuuria nassuun. Täytyy tyhjennellä niitä nyt sit ahkerammin jos eivät itsestään tyhjene =/ Muutoin se kyllä on varsinainen teräsmaha, se syö lihoja ja luita ja nappulaa, eikä maha ole kertaakaan ollut löysällä. Ahne pieni porsas se on myös, jos sillä olisi pikkuisen edes pidemmät jalat, se olisi varas siinä missä Kivakin! Antibiootitkin menee helposti ahneelle pentuselle, sen kun laitat ne lattialle :) Mittasin Tuitun tänään ja korkeutta on vain 25cm. Toivottavasti se nyt viruttaisi sen 5cm lisää! Mutta eihän ikää ole vasta kuin 4,5kk hädintuskin. Ajantasaista painoa ei ole kyllä kertoa..

Mejäkuvia otti meistä Suski, kiitos :)

 Käytiin me mejäkokeessakin. Siitä tosin ei jäänyt jälkipolville juurikaan kerrottavaa. Ilma oli ihmiselle kurja, mutta jälkikoirille mitä mainioin. Toisinsanoen satoi vettä..
Harmillisesti meidän jäljelle osui aivan hurjasti häiriötä. Ensimmäisellä suoralla melkein heti alussa kiksi löysi jäljen vierestä luita. Ensimmäisen luun päälle se merkkasi(!) ja sitten jatkoi jäljestämistä, kunnes niitä löytyi lisää, ja se aloitti itsensä palkkaamisen kesken jäljen löytyneillä herkuilla! No, selviydyttiin siitä juuri ja juuri jatkamaan, kun metsässä on tietenkin teeripoikue päiväkävelyllä meidän jäljen päällä! Koiraahan saa kieltää kerran ja kehoittaa, mutta arvatkaapa vaan saako Torvi Pyrrisen jostain jahtihommista yhdellä käskyllä takaisin. Muutama "perkele" ois voinu toimia..

Ja ettei häiriöt tähän loppuneet niin tietenkin jäljen vierestä löytyy lopussa vielä metson raato! Siitä sain kehoituksella Kivan pois, mutta mutta.. Loppupäivän sain jännätä saadaanko edes tulosta! No saatin ja kyllähän Kiva noi väliajat jäljesti oikein hyvin! Mutta kun koira on ahne, niin koira on ahne.. Ja pelkkään saalisviettiin nää Kiksin hommat ei kyllä mene (paskassa pyörimiset mukaanluettuna) vaan väitän, että sillä on myös riistaviettiä.

Koekertomus ei ollut kovin imarteleva..

Lähtömakausta tutkien koira ohjataan 1. osuudelle. Aloittaa hyvän jäljestyksen ja etenee heti miten oikealle ja löytää sieltä luita. Saadan takaisin jäljelle ohjaajan kehoituksella. Jäljestetään muutama kymmentä metriä ja taas luut tulevat mielen ja poistutaan jäljeltä 1. hukkaan saakka. Osoitetaan jälki, jota edetään kumpareelle ja oikealle pyrähtää teeri juoksuun ja koira sinne perään. Kiellosta huolimatta ei saada takaisin, 2. hukka. Osoitetaan taas jälki ja edetään 1. kulmalle, joka tarkistuksella ja makaus hyvin osoittaen. 2. osuus aaltoilevaa ja tarkistelevaa jäljestystä ja lähellä toista kulmaa löydetään sivulta metson jätteet. Sieltä koira kaartaa ohi 2. kulman ja makauksen suoraan 3. osuudelle. 3. osuus mennään sitten mukavaa jäljestystä tarkistellen hajuja kaadolle saakka. Sorkalle jää nuuhkimaan. Tänään koira löytää mielenkiintoisempia hajuja ja makuja verijäljen lähistöltä.

AVO3 24p /tuomari Markku Hassinen

Plaah!

Ehkäpä yritämme seuraavan kerran elokuussa, ehkäpä vasta ensi vuonna. Nyt oon koko kevään rientäny joka viikonloppu jossain koirajutuissa, joinakin viikonloppuina useammassakin. Tämän tulevan viikonlopun jälkeen on kyllä pidettävä taukoa! Ehkä treenailemme jotain pientä, mutta kisoja ei ole kalenterissa ennen elokuuta. Hyvä näin!

Mutta ettei vapaa-ajanvietto-ongelmia tulisi, niin heppailua on luvassa sitten enemmälti koskapa tarkoitus on 1-2x viikossa vuokrata Lenni-heppaa ja sitten tietty käydä Nopsulla ratsastelemassa ja ehkäpä vielä Eeviksen tallilla muillakin. Eeviksen tallilla on nyt sitten ihan oma vetonaula, koska ihanainen Bambi varsoi tiistaina aamuyöllä "Spooky"-varsan, katsokaa miten kaunis <3

muutama kuva lisää täällä

palaillaanhan taas viikonlopun jälkeen! Viikonloppuna luvassa mejätreeniä, näytelmiä ja paljon pyrriporukkaa :)