Hyvää joulua!

Tuittuli

Olen pitkään tuskastellut Tuitun koko ajan hiipuvan aksavauhdin kanssa ja viimeisimmäksi nyt Kaplaksen Marin treeneissä. Mari katsoi Tuittua ja sanoi, että motivaatiosta ei näytä olevan kii (eikä ole, olen tämän asian kanssa tosi tarkka, haluan koirien olevan innoissaan ja motivoituneita) joten jäljelle jää vaan fyysiset syyt. Olin jo pitkään miettinyt sen sterkkaamista koska juoksut vaikuttaa jonkin verran sen olemiseen ja jalostusaikeita ei ole. Samalla oli suunnitelmissa poistaa anaalirauhaset, jotka eivät itsekseen tyhjene kunnolla ja tulehtuvat herkästi. Viimeisin piste tälle hommalle oli video facebookissa Tuitun 8-vuotiaasta emästä vetämässä rallia olohuoneessa. Totesin että tuollainen pitäisi Tuitunkin olla vaan kun ei ole. Se nukkuu 23h ja sitten se lenkkeilee tunnin(tai mitä nyt lenkkeilläänkään) ja sitten se jatkaa taas unia. Ainut syy keskeyttää lepo on ruoka tai sen mahdollisuus. Agilityssä jäljellä on ehkä 1/5 sen vauhdista ja arjessa ei sitäkään. Jotenkin tää on tullut vähän varkain, onhan se kasvanut aikuiseksi ja kuka tahansa näyttää ja vaikuttaa sivistyneeltä ja rauhalliselta kun vieressä on verrokkina tuo meidän harmaa koira...
Aina löytyi joku looginen syy, siihen kai meillä kaikilla on aina pyrkimys - löytää selitys.
Tuo video viimeistään herätti miut ja se että onhan omassakin taloudessa virkeä 10-vuotias joka päivittäin leikkii ja touhuilee. Tuittu nukkuu eikä vastaa millään lailla käsitystä 5-vuotiaasta puudelista.

Aloitettiin tutkiminen silmistä, niissä ripsiä, ei muuta. Sitten siirryttiin leikkuupöydälle jonne jäi kohtu,munasarjat ja anaalirauhaset. Sitten rtg-pöydälle, jossa todettiin ettei selässä ole mitään selittäviä muutoksia ja lonkatkin on siistit. Toisesta polvesta tuli propofol-unessa tuomio 1, mutta hereillä sitä ei saada luksoitumaan. Lopuksi otettiin kilppariarvot, joiden tulos tuli tänään. Tuitulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja arvot lääkärimme mukaan "aivan totaalisen pielessä".
Tämä selittää monta asiaa kyllä!  On huojentavaa saada diagnoosi ja syy. Ja mikä parasta, helposti hoidettavissa oleva vaiva! Ehkä me vielä tästä vielä saadaan se tuttu, pirteä pikkupuudeli kehiin ja tiedä vaikka kisaradoillekin päästään :))) harvoin sitä jaksaa olla iloinen koirallaan todetusta pitkäaikaissairaudesta, mutta nyt olen!
Ainut mikä harmittaa on se, etten ole aiemmin tarkistuttanut arvoja. Tässä kuitenkin ollaan jonkin sortin terveydenhuollon ammattilainen..toki akuutista vaivastahan tuo on aika kaukana :D Onhan tuo ollut nyt ajateltuna ihan ilmiselvää. Palelu (mutta kukapa puudeli ei palele), turkin laatu (no ainahan se on ollu vähä huono), väsymys ja tosiaan se että nukkuu 24h jos saa..turvotusta tai selittämätöntä lihomista ei tosiaan ollu, mitä monella pyrtsillä. Eikä koomailua kummempaa luonnemuutosta.
Ehkä tämä tästä :)

Oomikin kävi!

Oomi (Kivasti Meniks Tunteisiin) oli Katrilla hoidossa pari viikkoa ja Mapen mielestä oli pelkästään ihanaa saada pentu kotiin käymään. Ensin piti toki olla sitä mieltä et kun kerran olet lähtenyt, ei takas tartte tulla, mutta siinä mamma viikon kuluessa suli ja oli sen jälkeen pelkästään kärsivällinen ja salaa hyvin ihastunut :D

Aikamoinen menijä on Oomista kasvamassa :) Reipaskin se on, vieras halli ja kisat oli ihan jees ja treenatessa viereisen kentän häiriöt eivät vieraassakaan hallissa haitanneet. Tyyppi leikkii niin, et vois nostaa lelusta ilmaan :) On se paljon myös Mapen kaltainen, hyvässä ja pahassa. Kiltimpi ja sosiaalisempi, mutta vähintään yhtä pahaääninen :D Kokoa 41cm, pieni ja siro. Harmittavana juttuna tähän pentueeseen pesiytyi hammaspuutokset (Oomilta 2, Miinalta 1, Qummalta 1) ja sen vuoksi Oomikaan ei varmaa tule näyttelyissä pärjäämään vaikka muuten nätti onkin. Vähän ylläri ongelma kun ajattelee molempien vanhempien sukuja taaksepäin (vaikka tämä ei tosiaan ole harvinaista tässä rodussa) ja sitä, että tämän rodun mittakaavassa kyseessä on aika ulkosiitos.

En osunut kameroineni Oomin luo valosan aikaan, joten tyytyminen on pariin hyvin pimeään kuvaan. Eikä ihan tuo seisotuskaan onnistunut :D

 Kepukka, lauman kissavahvistuskin saavutti veteraani-iän 5.12. Eipä uskoisi 8-vuotiaaksi!

ja 10.12 tuli kaksi vuotta siitä kun Kiki lopetettiin. Ajeltiin Oulusta takas ja radiosta soi "minä sinua vaan", biisi joka kuului viimeisellä eläinlääkärireissullakin.. Itkuhan siinä pääsi. Ei ole päivää, ettenkö Kikiä ajattelisi, Kiki oli Persoona isolla P:llä ja siitä muistona kettu juoksee ikuisesti miun oikealla puolella <3

#kallavallaton

Kisattiin seuranmestiksissä ja voitettiin 😁 #kallavallaton #joa #pyrshepagility #pyrri #pyrshep

Video, jonka Heidi Utriainen (@kivast1) julkaisi 19. 11ta 2016 klo 4.31 PST

Kalla kisasi seuranmestiksissä viikko sitten viikonloppuna. Medimölleissä kisattiin ja eikun voitto kotiin! Rimat 35cm, voin kertoa, että oli hieman vaikeuksia ehtiä...

Ja sitten lisää torishoppailua =) Tuommoinen teak-lipasto piti käydä hakemassa Tuittulaan kun torissa tuli vastaan. Tuo harmaa koira osaa tunkea joka kuvaan ja oikein poseerata :D Kalla Vallaton haluaa oman instatilin!

 

#kallavallaton #pyrri #bergerdespyreneesfacerase #pyrshep #pyreneittenpaimenkoira

Kuva, jonka Heidi Utriainen (@kivast1) julkaisi 28. 11ta 2016 klo 12.30 PST

Löytö:)

Ihan sisustusblogiksi meinaa tämä muuttua..tosin niitä tulee selailtua vähintään yhtä paljon kuin koirablogeja. Eikä vähiten siksi että täällä nyt on vähän tätä tilaa kahden ihmisen asustella ja vähän tyhjää tilaa mitä sisustaa :D
Tänään sattui toria selatessa silmiin nuo tuolit. Hieman eriävää mielipidettä meinasi kepon puolelta kuulua, mutta pitihän nuo saada!
Nuo siis suomalaiset tuolit 60-70-luvulta, oikein siistit ja aikas herttaiset:) vielä nää kolme huonetta ammottaa tyhjyyttään, mutta viime viikolla saatiin tehtyä tuo kolmas! Huone on kantanut nimeä "viimeinen huone" sijaintinsa takia, aika näyttää mikä siitä tulee. Toistaiseksi se sai asukeikseen ompelukoneen ja saumurin. Tuosta huoneesta pääsee siis ulos varastoille ja autotalliin ja huoneeseen mennään työhuoneen kautta. Tykkään tuosta sävystä (1946) tosi paljon ja aloin jo vähän haaveilla sitä johonkin muuallekin...

Kundi kävi kylässä

Oikeasti siitä on jo kaksi viikkoa.. Mutta kun aika ja viitseliäisyys kuvien käsittelylle eivät ole oikein kohdanneet niin siksi vasta nyt. Iso poika se on, reilusti jo nyt Kallaa isompi ja rotevaa tekoa. Ikää nyt siis 7kk. Reippaana Kundi oli Katrin mukana kisoissa, ei haitannut vieras kisapaikka yhtään :) Kundi onkin kyllä sosiaalistettu ihan superhyvin ja ollut mukana paljon! Omistajien mukaan se on ollut helppo pentu kuljettaa mukana ja kyllä me vähän mietittiin Katrin kanssa että miten Mape ikinä on noin kiltin pennun voinut saada :D

Sivuprofiili on pyrtsin..

..mutta edestä hän paljastuukin Ransuksi :D

                         
Tässäpä siskolikka Hikka (K.Rähinärakkautta) ja upea kuva on Hikan emännän Pia Pynnän ottama. Käykääs katsomassa Hikan aksavideo blogista, aika hieno lapsikoira, eikö <3 Mutta mutta.. lapsuus sikseen, yksi jos toinen Mapen pentu on jo aloittanut juoksunsa, myös Hikka. Ehtiväistä sakkia.

                        
Tuossapa Oomi (Kivasti Meniks Tunteisiin, kuva Anne Saari), joka tulee Katrin luo hoitoon muutaman viikon päästä, hauskaa päästä näkemään tuota pikku-mapen näköistä pyrriotusta!

Uutisia vielä sen verran että Elsan ensimmäisestä pentueesta Aulis (Tottakai Pikku Pietari) otti täsmäiskun näyttelykehiin ja sieltäpä oli kotiintuomisina SERTi, CACIB ja titteli FI MVA, onnea!

7v, erittäin hyväkuntoinen ja iloinen uros, rodunomainen pää ja ilme, hyvä kaula & ylälinja. Oikea asentoinen häntä, hyvä rintakehän syvyys ja pituus, hyvä liikunta.

Ja Hemmoliini (K.Ota mut kiinni) taituroi tassuunsa Riikan ohjein tittelin RTK1, hienoa!

Ainiin, pääsi Kundi ja Kalla leikkimäänkin kisojen lomassa. Ja sitä leikkiä riitti...

Kalla on kyllä harvinaisen kaunis ja kuvausellinen noin pyrriksi. Vai mitä sanotte...

Täyden kympin koira

Miun ensimmäinen oma koira, miun ensimmäinen 10 vuotta täyttänyt koira <3 Mummi, jota varten koirahuoneen portissa on edelleen korotusosa ja mummeli, joka on kuin ihmisen ajatus ja mieli. Ystävyys vanhan koiran kanssa on jotain niin upeaa <3

Elsa täytti siis 10v 13.10. Mummeli on pirteä eikä sitä uskoisi 10-vuotiaaksi. jotenkin sitä ei edes miellä vanhaksi koiraksi! Toki tuo ei ole ikä eikä mikään pyrtsille, mutta onhan se realismia että yhteisiä vuosia on takana enemmän kuin edessä. Jotenkin tuosta kymmenen vuoden rajapyykistä tuli jokin peikko kun tajusin, ettei yksikään miun koira ole aiemmin sitä saavuttanut ja kolme siis olen joutunut lopettamaan.. Mitään kummempaa vaivaa ei Elsalla  ole ollut ja toistaiseksi se kulkee mukana esim. meidän juoksulenkit ihan normaalisti. Ikähän ei ole este :) Toki tarkasti pitää katsoa sen palautumista niistä ja kuntoa, mutta toistaiseksi ei ole syytä sen liikuntaa rajoittaa. Eikä agilityä, ainakaan sen omasta mielestä! Se palo, joka silmiin syttyy treenatessa on kyllä jotain niin hienoa ja miten monta hienoa hetkeä meidän harrastusuraankin mahtui! Nyt nautin hyväkuntoisesta mummelikoirasta ja sen ainutlaatuisesta seurasta <3

Elsa toivoi synttärilahjaksi herkkuja, agilityä ja pallonheittoa. Niitä kaikkia se sai :)