keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Pentuja tulossa :)

 

Miina pikkutyttönä 


Kaikesta sähläyksestä huolimatta Miina on kuin onkin tiine :) Ei ne proget aina kaikkea kerro. Olisi ollut mielenkiintoista tietää paljonko proge oli tuolloin perjantaina (keskiviikkona se oli 9,54ng/ml ja astutus onnistui perjantaina, joten voi puhua jo oikeasti myöhäisistä hetkistä). Ultrassa näkyi ainakin 3 pentua, katsotaan mikä on lopullinen määrä. Jos saa veikata niin veikkaan viittä, niin on tehneet 5 pentua suvun muutkin nartut :D mutta pääasia että pentuja on tulossa <3 pentujen odotetaan syntyvän viikolla 44

lisätietoja voi kysyä sähköpostilla heidi.utriainen@gmail.com

torstai 3. syyskuuta 2020

Mikäpä herättäisi blogin paremmin kuin toive pennuista?

 Hei vaan!

Päivitykset ovat siirtyneet jo ajat sitten uutisten ostalta FB:hen (Kivasti - Berger des Pyrenees) ja muiden juttujen osalta instaan @teamkivasti , mutta herätellään tätä blogia vähän pentujutuilla ja muilla kuulumisilla:)

Meidän lauma on tässä välissä kasvanut reilustikin.  Viime lokakuussa meille syntyi tytär, Siiri, ja nyt hän on jo 10kk ja kävelee täyttä häkää. Mihin katosi vauvani?! Minä olin tuossa jo 5 viikkoa töissä kunnes jäin tämän viikon alussa ansaitulle kesälomalle. Olli on ollut Siirin kanssa kotona, nyt lomaillaan hetki porukalla ja sitten palaamme molemmat enemmän ja vähemmän töihin, vaikka minä olenkin hoitovapaalla vuoden loppuun. Hoitotyön hyviä puolia on ainakin se, että keikkoja riittää :D


Elsa on asunut jo useamman vuoden Dukkiksen seurana minun vanhemmilla ja meidän koiraosasto kasvoi talvella vähän eri suuntaan kun itse asian olin suunnitellut :D Olli halusi itselleen metsästyskoiran ja minä agilitykoiran ja olenkin sanonut että siksi meillä on kompromissicockeri. Käyttöcockeri Tossu (Ladysplit's Lalia) on ollut oikein hauska tapaus! Paimenkoiriin tottuneena on vähän outoa kun toinen on niin suoraviivainen (en toki haluaisi sanoa että yksinkertainen..). Sillä on vain hyviä päiviä, sen maailmassa on vain mukavia ihmisiä ja kivoja koiria, sen elämään ei oikeastaan mahdu mitään negatiivista, saati mitään huolia, se uskoo vakaasti kaikista hyvää. Tossu oppii nopeasti ja toistaa sen jälkeen oppimaansa asiaa, mitäpä sitä soveltamaan. Se uskoo vakaasti asian olevan niin kuin hälle on kerrottu eikä se käytä turhaa aikaa miettimiseen voisiko asiassa olla kuitenkin jokin toinen puoli, sävy tai vivahde. Toki onhan paimenkoiriin tottuneena ollut myös totuttelemista siihen miten mielenkiintoinen voi olla taivaalla lentävä räkätti, varpunen tai pulu..


Sen lisäksi Tuittulan tontille on saapunut lauma kanoja (tai liian moni niistä oli sitten kuitenkin kukkoja) ja niiden touhuja voi seurailla instasta tietenkin! @tuittulassa

No mutta sitten pentujuttuihin.


Jahkattiin ja jahkattiin astutetaanko Miina vai ei. Monesti päätettiin että ei ja yhtä monesti tultiin toiseen lopputulokseen. No, sen lopullisen tuloksen varmaan arvaatte :D Astutus tosin onnistui vain kerran, joten vähän extrajännitystä osui jo alkuvaiheeseen. Vai mitä sanoisitte kun ensimmäinen proge on juoksupäivänä 8 jo 9,54ng/ml? Ja kun astutus onnistuu tuosta kahden päivän päästä.....😅 Voi sitä säädön määrää viikko sitten keskiviikkona, ei voi kun sanoa kiitos jokaiselle asiaan osallistujalle, etenkin Veeralle ja Sirkulle, joka lähti Reinon kanssa ajelemaan samoin tein. Ultraan menenemme viikolla 39, pitäkää peukkuja!




Tässä jahkatessa ehtivät edellisen postauksen pikkupennut jo 2,5 vuoden ikään, mikä on omissa ajatuksissani aika lailla minimi jalostuskäytölle. Mieluusti odottelisi pidempäänkin. Tuntuu hassulta katsoa noita kuvia ja todeta, että tuo yksi vaalea karvapallero on nyt toivottavasti tulevien pentujen isä!

Miinalla on C-lonkat, joten halusin ehdottomasti A-lonkkaisen uroksen, vaikka Miinan sisaruksissa muut ovatkin lonkiltaan terveitä. Reinon sisarusparvessa yhdellä on B-lonkat ja kahdella LTV1, muutoin tulosrivi on priimaa. Lisäksi luoteeltaan Reino täydentää Miinaa loistavasti :)
Yhdistelmän todellinen sukusiitosprosentti (T.I.-koiran taustat lisättynä) on 6:lla polvella 2,44% ja 8:lla polvella laskettuna 3,1%, joten pyrrimittakaavassa varsin maltillinen, eikä tyypillistä suurta hyppäystä tule sukupolvien määrän kasvaessa vaan vielä 10:lla sukupolvella ss% jää n. viiteen. 

Päivitin tuon pentusivun ja yhdistelmästä voi lukea enemmän sieltä. 

Miinassa on aavistus liikaa (omaan makuun) ohjaajapehmeyttä, mutta toivon Reinon tasapainottavan sitä. Miinasta myös uupuu terävyys, jota pyrtsissä saisi kuitenkin olla ja Reinolta sitäkin löytyy. Miinassa on sitten aimo annos sosiaalisuutta  ja iloisuutta (Reino on pidättyväisempi ja hivenen tosikompi) ja kummaltakin löytyy hyvät ominaisuudet harrastaa, terve ja liioittelematon paimenkoiran rakenne ja hieno liike. Etenkin Miinalla on myös erinomainen kropankäyttö ja hyppytekniikka.

Liike liitetään usein vain näyttelyihin (eikä minun kasvatus sille harrastukselle pohjaudu, mutta voin ylpeänä mainita, että siitäkin huolimatta viime vuoden erikoisnäyttelyn PU2-PU4-koirat olivat kasvattejani kolmesta eri pentueesta), mutta oikeasti on niin hieno katsoa koiraa, jolle liikkuminen on vaivatonta ja helppoa. Itse miellän hyvän rakenteen enemmän osaksi terveyttä (joka on minulle tärkeä asia) kuin varsinaiseksi ulkonäköseikaksi (en sano, ettei tämä olisi minulle tärkeää, mutta näistä on kaikista helpoin joustaa). Toki toivon,
 uskon ja haluan kasvattieni olevan tunnistettavissa pyrtseiksi, mutta sellaiset ulkonäköasiat, kuten ylimääräiset hapsut naamassa (jep....) tai väri tai sen sävy (etenkin näin geenitestien aikakautena) ovat minulle aivan yksi lysti. Niihin on kuitenkin helppo saada muutosta nopeasti, mutta tyhjästä on paha nyhjästä jos toimintakyky pettää tai pää ei kestä muuttuvia tilanteita/lapsia/aikuisia/halleja/autoja/kaupunkeja/väärän värisiä vaatteita/sateenvarjoja tai ylipäätään normaalia elämää. 

Kun lukee pyrtsin historiaa niin siellä usein toistuvat mm. adjektiivit vilkas,neuvokas,toimelias, rohkea,viisas, viekas, pidättyväinen. Sen historia lammaspaimenena vuoriston karuissa oloissa on vaatinut kaikkea noita (ja paljon muutakin) ja onhan pyrtsiä käytetty ensimmäisessä maailmansodassa viestikoiranakin. 

Miinan sisko Hikka odottelee pentujaan piakkoin syntyväksi ja omistaja Pia oli kirjoittanut hyvin omista toiveistaan pyrtsien/koirien suhteen. Hyvin kirjoitettu ja viisaita sanoja. En pystyisi itse kuvailemaan noin hyvin vaikka haluaisin. Siksi tyydyn komppailemaan vain ja linkittämään tekstin :D https://littlebrainhiccups.blogspot.com/2020/08/vatsa-kasvaa-ja-jaarittelua.html

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Koti on tyhjä ilman pentuja

Onpa täällä hiljaista. Ei ole kuin yksi karvanaama kotona, Tuittu on vielä hoidossa ja jos saisi päättää, ei sieltä koskaan takaisin tulisikaan.. No, ehkä Tui pääsee eläkekotiin sinne (eli miun vanhemmille), mutta ensin se saa leikkiä harrastuskoiraa vielä jonkin ajan :D

Tultiin tänään reissusta kotiin, siitä joskus erillinen juttu tiedossa :) Lähdettiin maanantaina ja vietiin samalla kaksi pentua uusiin koteihinsa.

Kivasti Nauruterapiaa eli Merri (ent.Aapo) asuu Joensuussa Hannan ja Heikin ja Minta- tarupin kanssa. Merrin tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu monenmoiset harrastukset agilitystä retkeilyyn :)




Kivasti Yritä Ymmärtää eli Reino (ent.Reijo) muutti Lappeenrantaan ja hänellä menossa mukana ihmisjäsenet Sirkku, Joonas sekä vauhdista huolen pitävä Eemeli ja jo iäkkäämmät, mutta pennun myötä ilmeisen nuortuneet westiet Vito ja Vea. Reino suuntaa ainakin agilitykentille.

Vantaalla asustaa Meeko (Kivasti Savuna Ilmaan, ent Keijo) ja hihnan toisesta päästä löytyy Jenni ja koiraystävänä bretoni Elsa. Meeko aikoo ainakin aksata ja rallytokoilla sekä vaeltaa pitkin Suomenmaata:) Ehkäpä blogi päivittyy joskus :P http://viphy.blogspot.com/


Pilvi-äiskän luokse Espooseen muutti Kivasti Kaunis Kaaos entinen (ja välillä vahingossa nykyinenkin) Maija, nykyinen Milka. Milka tulee harrastamaan agilityä ja kuulemani mukaan ainakin yksi näyttelykäynti on jo suunnitteilla :D Milkalla on emänsä lisäksi ystävänään Aissa-briardi ja ihmisjäsenet.




Ja Dippi (K.Rahan takii, ent. Kaapo) muutti siis jo aiemmin  ja Dipin perheineen löytää Espoosta. Dippi elelee ainoan koiran elämää aktiivisessa perheessä ja Viiman ja Mirvan kanssa päätynee niin aksakentille kuin raunioillekin.

Tämä projekti tavallaan päättyy nyt vaikka tosiaalta pentujen elämässä kaikki vasta alkaa. Kaikki pennut saivat ihanat kodit ja on ollut huippua kuulla kuulumisia ja kaikilla on lähtenyt sujumaan hienosti uusissa kodeissa <3 Kiitokset kaikille projektissa mukana olleille ja tietenkin erityiskiitos Johannalle!

Ja hei...eipä pentujutut suinkaan tähän loppuneet; poikettiin Prahan reissulta Saksaan hakemaan tulevaisuuden toivo Fredi. Fredi on yhteisomistuksessa Sannan (kennel Eloveenan Ehta) ja Tanjan (Kennel Salokannel) kanssa ja on viralliselta nimeltään Zeus vom Wunderhorn.

Fredi on taustoiltaan mielenkiintoinen ja tuo aikanaan toivottavasti vähän laajennusta pieneen pyrripopulaatioon. Maalta Frankfurtin lentokentälle kiskaistu 11-viikkoinen penska oli kuin olisi paljonkin maailmaa nähnyt (ja ei ole :D), niin reippaasti ja rohkeasti se uudet tilanteet kohtasi. Oikein mukavan oloinen, reipas ja sosiaalinen pentu <3
Fredi jäi asustamaan sijoituskotiinsa Mäntsälään Liisan ja Karin luo ainoaksi koiraksi ja voi hyvinkin päätyä harrastuskentälle kunhan kotiutuu :)

tiistai 22. toukokuuta 2018

ensimmäinen lähti jo!

pennut täyttävät tällä viikolla jo 8 viikkoa. Pilvi lähti kotiin kun pennut täyttivät 7vkoa ja Maija seuraa sitten perässä ensi maanantaina. Pilvi oli kyllä supertunnollinen emo, niin kauan kun se pentujen kanssa yöpyi (6,5vko) niin se siivosi noiden paskatkin ja imetti pitkät tovit tosi kauan verrattuna Elsaan tai Marttaan.
Tänään lähti sitten jo ensimmäinen, Kaapo, eli Dippi (K.Rahan takii) kohti uutta kotia Espooseen. Perjantaina lähtee Aapo, lauantaina Reijo ja maanantaina sitten kaksi muuta meidän kyydissä Espooseen ja Vantaalle. Takakontista jaellaan siis loput pennut maailmalle ja kasvattaja(t) katoaa samantein ulkomaille :D

Pennut ovat vierailleet toisellakin agihallilla (huomenna kolmannella), mökillä, hevostallilla, eläinlääkärissä, toisella mökillä, meillä töissä...ja joka päivä on jotain vähän yritetty puuhataj ja vierata on käynyt. Tänään käytiin vielä tarkistamassa silmät ja tervein paperein päästiin pois. Sirut laitettiin viime keskiviikkona ja vaikka laitoin heti rekkauksen menemään, sai laskua rekisteröinnistä odotella maanantaille. Sit kun tiistaina ei posti kulje niin eihän ehtinyt rekkarit ekan pennun matkaan, harvinaisen hidasta touhua kennelliitolta.

Kaapo eli Dippi (K.Rahan takii)



Maija (K.Kaunis kaaos)

Reijo eli Reino (K.Yritä Ymmärtää)


Aapo eli Merri (K.Nauruterapiaa)

Maija

Keijo eli Meeko (K.Savuna ilmaan)

poskiparta-Merri (Aapo)

maikki

Meeko
Ihanaa kun nyt on loma ja ensi viikolla ohjelmassa sitten lomareissuakin <3

lauantai 12. toukokuuta 2018

viikon varrelta



Pennut ovat jo 6 viikkoa vanhoja. Painot 6vko iässä Aapo 3340g, Reijo 3160g, Kaapo 3080g, Keijo 3880g ja Maija 3340g.
Ollaan pentujen kanssa aloitettu autoilu, käyty vierailulla metsässä, miun vanhemmilla ja agilityhallilla. Vieraita on rittänyt ja pennut ottavat vieraat vastaan hännät heiluen :) Vielä on reilu viikko aikaa puuhata kaikkien kanssa ja kaksi viikkoa neljän muun kanssa. Sosiaalistamisen merkitystä pyrtsin kanssa ei voi liikaa korostaa ja koen hyvänä että sosiaalistaminen eri paikkoihin alkaa jo kasvattajan luona turvallisesti pentuekavereiden kanssa asioihin tutustuen. Ei ole sitten ehkä ihan niin suuri maailma kun pitää omin jaloin yksin kohdata eteentulevat asiat :) Leikitty on myös paljon. Kaikilla pennuilla on harrastavat kodit ja sitä silmällä pitäen olen yrittänyt vahvistaa sekä leikkiä että ajatusta siitä, että ihmisen kautta saa herkkuja. Vielä on monta suunnitelmaa pentujen varalle ennen kun uusi arki koittaa :)
Näissä kuvissa pennut n.5 vko

Keijo

Reijo

Maija

Kaapo

Mamma ja lempilelu


ihan vähän söpö Maija

Kaapo

Aapo


Metsäretkeltä, ikää 5,5vko
Keijo

Kaapo

Reijo

Kaapo

Kaapo ja Keijo

Milena kävi perjantaina ottamassa kuvia, tässä alkumaistiaiset, pennut 6 vko. Kaikki kuvat (C) Milena Nevanto

Hmmmm...aapo tai kaapo :D

Kaapo taitaa puuttua kuvasta

Kaapo ja Aapo

Kun ulkona on 22-24 astetta lämmintä niin pentuihin saa hyvin virtaa kun ne iskee lumihankeen (kyllä, meillä on pihalla vielä kinos lunta :D)

Reijo

Kaapo
Kyllä nyt pitää yrittää saada Aaposta kuvia ja vielä onnistuneita sellaisia!

Tuitukka sai kesätukan. Harkitsen samaa Kallalle :D

Kesätukkainen, ja kakkapantaa kaulassa ylpeydellä kuljettava rastapuudeli kävi helatorstaina Susannan kanssa nose workin ykkösluokan hajutestissä ja läpäisi sen :) Treenikertoja on valehtelematta korkeintaan 10. Tästäpä on hyvä jatkaa kisoihin!
Agilityäkin kisattiin tänään yhden nollavoiton ja hylyn verran. Oli kivaa :)
Kasvatitkin on tehneet tuloksia, Hikalta uupuu enää yksi nolla kakkosista, Jeti nousi kolmosiin ja Kundi sai toisen ALOHYV-tuloksen rallytokosta. Toivottavasti en nyt unohtanut jotain. Facebookista löytyy ajankohtaisemmin tulokset!

maanantai 30. huhtikuuta 2018

sekalainen seurakunta

Kuvissa pennut ovat neljä viikkoa ja päivän vanhoja eli kuvat ovat viime perjantailta. Kivempi kuvata kun aurinko ei paista, välttyy varjoilta (joita ei osaa kuvankäsittelyllä avata). Neljän viikon kohdalla painoa oli Reijolla 1860g, Keijolla 2180g, Maijalla 1960g, Kaapolla 1760g ja Aapolla 1880g.



Keijo 4 vko

Maija ja Reijo

Maija ja Reijo

Aapo

Maija ja Kaapo

Reijo ja Aapo

Reijo

Maija

Kaapo söpönaama

Kaapo
Ulkoaitaus on pystytetty ja ensi viikolla olis tarkoitus muuttaa pennut koirahuoneeseen. Nyt ne ovat tutustuneet uusiin ihmisiin, lapsiin ja ylipäätään elämän ääniin. Olli porasi pentuaitauksessa niin reaktio oli "jännä ääni, mennään katsomaan!". Kaikki leikkivät jo hyvin lelulla ja taistelevat, myöskin ruoka ja herkut tuntuisi kelpaavan. Purennat näyttävät hyviltä ja hampaitakin suusta löytyy ja ne ovat teräviä :D Toivotaan että reipas meno jatkuu, nythän luonteen erot vasta alkavat pikkuhiljaa enemmän näkyä ja sosiaalistuminen asioihin pääsee vasta kunnolla alkamaan kun voi vastaanottaa enemmän vieraita ja kohta ruveta kuskaamaan pentuja eri paikkoihin :)