ääsämmät yyäm

Poden jonkinlaista reissuamiskrapulaa, niin henkistä kuin fyysistä. Ja vaikkei alkoholilla ole (oikeasti!) mitään osuttaa tähän, niin toipuminen tuntuu yhtä tuskaisalta kuin se alkoholilla hankittu. Huoh.

Perjantaina startattiin klo 12 kohti Kirkkonummea. Se on aika aikaisin se, kun on päässyt töistä klo 7.15! Perjantaina tyydyttiin vaan seuraamaan kisoja, joskin sekin oli aika tuskaisaa, kiitos jäätävän tuulen.

Lauantaina sitten oli joukkueradan vuoro. Ensimmäinen koirakko joukkueestamme haali 20vp. Sitä lähdettiin parantamaan ja saatiin kohtuullinen, hitaalta tuntuva nolla. Nurmimatto ei sovi meille, tai siis sopisi jos pääsisi vähän useammin matolle treenamaan =) Täällä lähistöllä ei ole miun kriteerit täyttävää keinonurmea ihan reilunkaan sadan kilometrin säteellä. Seuraava koira meidän joukkueesta teki 10vp ja viimeinen harmittavan puomin ylösmenovitosen. Sijoitus kuitenkin 9/77 joten ei lainkaan huono! Hyvä JOA!

Sunnuntaina fiilis oli jostain syystä vähän lattea jo valmiiksi. Koomasin kolmannen esteen jälkeen, tein persjätön myöhään + lähdin vedättämään ja Elsa tuli hypyn 4 ohi. Enpä viitsinyt korjailla, vitosella ei noissa kisoissa tee yhtään mitään. Loppu rata meni sitten miten meni, yritys katoo heti virheeseen. Mut keppivirhe on se, mikä sapettaa eniten. Että voi olla raivostuttavaa tuo kahden viimeisen kepin pujottelematta jättäminen! Tai ennen kaikkea se, kun et voi luottaa koiraan! Virhe tapahtuu vain jos kepit ovat miun oikealla ja käytännössä vain kisoissa. Repikää siitä iloa sitten :D Ihan sama miten päälläni hypin treeneissä, ei se sitä virhettä tee. Korjata olisi pitänyt, mutta en suoraan sanottuna viitsinyt. Oli suorastaan naurettavaa kun porukka korjaili korjailemisesta päästyään jotain yhden hypyn virhettä sen viis kertaa kun siellä on se 200 koiraa odottelemassa radalle pääsyä ja omat mahdollisuudet ovat jo menneet. Toki kukaanhan ei tuota kiellä ja maksettu on, mutta haloo..

Katsottiin finaalit loppuun ja eniten olin iloinen pikkupuudeli Aksun SM-kullasta! Vautsi, hyvä puudelit!!

Kirjoitin torstaina facebookkiin näin:
Miun koirat valmistautu viikonlopun koitoksiin; kotiinjäävä raidallinen nautti tällä kertaa paska-annoksen vain sisäisesti, sm-kisoihin valmistautuva sekä sisäisesti että ulkoisesti ja hännänhuippuna pikkumusta aikoo hurmata puudelierkkarin tuomarin paskaa valuvilla korvakarvoilla ja ruskeilla suupielillä. Here we Go!!

Ja Tuitun taktiikka toimi!Tosin aikamoisen kuurauksen se varmaan joutui edeltävästi läpikäymään ;) Tuittu oli nimittäin puudelierkkarin VSP ja sai ensimmäisen SERTinsä matkalla kohti kesätukkaa valioitumista.

Maanantai sitten oltiin jopa kotona, mutta ei hätää, tiistaina mentiin taas! Joensuusta on tunnetusti pitkä matka joka paikkaan, joten istuttiin taas muutama tunti focuksessa kun matkattiin Kotkaan. Mukaan sieltä lähti pienet pyrrit Maisa ja Martta.

Kuvia ei oikein ole, tässä alla muutama.

Martta (Tottakai Uniikki Olen)

Taavi (Tottakai Uskomaton Olen)

Maisa (Tottakai Voin olla Valoisa)

Pennut olivat jo isoja ja villejä! Eilen muuttivat pois kaikki muut paitsi "Finn" (Tottakai Voin olla Valopilkku) joka jää odottelemaan ulkomaillemuuttoa. Taavi muutti Haminaan, Martta tietty Joensuuhun, Zero Seinäjoelle ja Sämpylästä tuli kalakukko.Toivottavasti pentusiin törmää jatkossakin!:)

Eilen selasin ulkoisen kovalevyn arkistoja. Sieltä löytyi tällainen kuvatus:

Ehkä pikkaisen söpö nöffiwannabe- Elsi!

Tekeleistä, kuten pannoista, ei ole pitkään aikaan tullut laitettua kuvia. Rilla sai tällaisen pannan pari viikkoa sitten, miusta tuo on ehkä söpöimpiä mitä oon tehnyt!

kuva varastettu Milenalta =)

Palataanpa taas astialle, nyt treenaamaan!