sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Oltiin aksaleirillä!

Vietettiin mustien kanssa hirmuisen hauska viikonloppu Villa Taivaannastassa agilityleirillä. Kaksi päivää (suurimmalle osalle kyllä kolme, menin paikalle vasta lauantaina) aksaa, hyvää koulutusta, hyvää ruokaa ja seuraa erinomaisissa puitteissa. Ei paha :)

Menin siis paikalle vasta lauantaina aamulla, koskapa perjantaina aamulla kotiuduttiin Barcelonasta (tästä ehkäpä juttua myöhemmin) ja illalla piti treffata tänne suunnalle saapunutta veljeä, Maria sekä

Noppaa

Neelaa


ja hyvin hupaisaa olentoa nimeltä Kyösti (josta tulee isona ehkä suursnautseri)


No, takaisin leireilyyn sitten. Molempina päivinä oli ohjelmassa sekä Elina Jänesniemen että Katja Ojansivun koulutukset ja eilen vielä Heini Lukkarisen vetämät fysiikkatreenit. Luulen ettei unta tarvitse tänä iltana kovin kauaa odotella..

Tein eilen Elinan radan Elsalla ja tänään Tuitulla. Katjan radoilla sitten päinvastoin, jotta molemmat saivat yhdet treenit per päivä. Kyllä se Hattara jo osaa jotain sekin! Pitäisi vaan luottaa siihen enemmän ja ohjata rohkeasti. Mutta mikä on että taannun ihan alkeisräpeltäjän tasolle sen kanssa?? Hattarasta on kehittymässä oikein näppärä aksanuudeli jos ohjaus vaan saadaan kuosiin ;) Ehdin sen kanssa enemmän kuin Elsan ja rytmitys on pahasti hukassa, ellei jopa kadoksissa kokonaan. Toisaalta se ei tarvitse käännöksissä läheskään niin paljon töitä kun samanvärinen isosiskonsa. Huomaan säntääväni seuraavalle esteelle ja seurauksena oli tänäänkin törmäys, ei yksi vaan useampi. Oikeasti hei haloo.. Missä vaiheessa minikoiran ohjaamisesta tuli tällainen ongelma? :D Videotodisteita ei tästä kyllä taida julkiseksi herua, ehkä uskaltaudun laittamaan sen toiseen blogiin tai sitten vain katson yksin ja häpeän.

Välillä taisi muillakin olla hieman kädetön olo :)

Elsi oli juuri niin pätevä kuin se on. Onhan sen koulutuksessa puutteita (lähinnä käännökset), mutta kyllä se vaan on teknisesti melkolailla taitava eläin ja aksa on sen kanssa parhaimmillaan lähes helppoa. Ainakin kun tietää mihin vertaa!

Martta eli tutummin Mape hengaili kuunteluoppilaana..

..samoin myös "Aika" 8vkoa (tähän tartteis tuhat ällösöpölässynlää jotain adjektiivia ja hymiötä)

Pyryllä on treenien jälkeen hyvä fiilis..

..Kun toiset vasta odottavat vuoroaan päästä hommiin.


Kuvauksellisia otuksia nuo noutajat! 


Jos Torvista olisi tehty vinttikoiraversio, eikö se näyttäisi juuri tältä? Kaunis brindle turkki, vähän höpsöt korvat, valkoiset sukat ja pitkä nenä (+ helvetisti vauhtia). Aivan ihastuttava silkkivinttikoira!


Kiitokset järjestäjille ja kaikille osallisille. Törmäillään! :)

Muutama kuva lisää löytyy täältä


1 kommentti:

  1. Hienoja kuvia, nyysin niitä blogiini :) Ja ehdottomasti Tuittu-videot esille!

    VastaaPoista