maanantai 13. tammikuuta 2014

Makupalajuttuja

Vaihdoin blogiin vähän talvisempaa ilmettä kun susirajallekin satoi lunta ;)

Täytyy kirjoitella tavoitteet ja toteumat kunhan tavoitteet tälle vuodelle selviävät, toivottavasti piakkoin! Kikin sterkkaus lienee yksi merkittävä. Ei auta, se on nyt tehtävä. Juoksut vaan pitää odotella pois alta, jos jaksan katsella tuota noiden menoa. Ekaa kertaa alkaa tietyissä tilanteissa pyrrineidoilla vähän kiristyä..

Piti kirjoittaa jo edelliseen tekstiin ruokajuttujen lisäksi makupalajuttuja, mutta tekstistä tuli niin pitkä.

Siispä niitä nyt.

Omistan yhden superahneen ja kaksi "ihan ahnetta" koiraa. Toinen näistä jälkimmäisistä ei vaihda lelua namiin ja toinen vaihtaa hyvään namiin. Ahnein porsas syö vaikka..No, pussillisen makaroonia kuivana (valitettavasti tämä on tositarina, on erittäin mukava tulla nälkäisenä kotiin ja ajatella tekevänsä makaroonilaatikkoa..)

Yhdellä on tällainen suhtautuminen palloihin:

 

ja toisella samanmoinen ruokaan.

Kolmas, erirotuinen, osaa ottaa kaiken vähän vähemmän fanaattisesti.

Mutta onko makupalalla väliä?

Olin kouluttamassa erästä ryhmää ja "superahneeksi" kehuttu koira söi kyllä nakinpalat alta aikayksikön, mutta oli sen jälkeen kovin innokas lähinnä haistelemaan. Treenasi sitten  taas aksaa aikansa ja sai namin ja aloitti haistelun. "Ei mulla yleensä ole edes nakkeja, se syö vaikka pikkukiviä".

Toisille meistä ihmisistäkin herkut maistuu paremmin kuin toisille. (Kuulun itse tuohon herkkuosastoon..) Tykkään joo karkeista, enemmän tykkään suklaasta, vielä enemmän (suklaa)jäätelöstä ja sipseistä eniten, vaikkapa näin.
Miksi ahneen(kaan) koiran pitäisi siis tyytyä kuiviin nameihin vaan koska se on ahne ja se syö ne? Nirsojen koirien omistajat tuntuvat olevan hommassa valveutuneempia kun rekku nyrpistää nenäänsä saarioisten lihapullalle. Pitää keksiä jotain muuta.

Ihan samalla tavalla koiralla on ne hyvät lelut/namit, tosi hyvät lelut/namit, superhyvät lelut/namit ja lelut/namit joiden eteen se on valmis tekemään mitä vain, kun ihmisellä on ne karkit, jätskit ja sipsit. Et voi päättää täysin koirasi puolesta mikä sen mielestä on sopiva palkka.

On kovin tärkeää että (harrastus)koira leikkii ja palkkautuu lelulla. Mutta entä jos näin ei ole? Koira saattaa tovin innostua leluista, mutta palkkautuuko se sillä oikeasti edes hetkeä, jos innostus lopahtaa nopeasti? Unohda miellyttämishalun myytti (että koira palkkautuisi jo sillä että saa tehdä töitä sinulle) ja palkkaa koira sillä millä se palkkautuu! Jos lelu ei riitä, joudut hyväksymään tilanteen jossain vaiheessa ja palkkaamaan koiran sillä minkä koira haluaa. Mikä palkka se sellainen on, minkä eteen koira ei ole valmis kummemmin tekemään töitä? Palkkaus tilanteen ja koiran mukaan :)

Mutta niihin nameihin.

Lemmikkiruuat Tessu oy:ltä käyn silloin tällöin hakemassa erilaisia jauhelihakuutioita (lohi tai kana) tai possua ("kokolihaa"). Lisäksi sieltä saa edullisesti levyinä kanan kivipiiraa ja kanan maksaa.

Eikun sellaisenaan uuniin vaan, 200 astetta ja kypsäksi. Sit uunista pois ja jäähtymään, saksilla paloittelu ja takas uuniin vähän kuivumaan (tulee paljon kivempia käsitellä). Pakastimeen loput seuraavien treenien varalle!

maksaa, nam ;)

Ihan parhaita nameja!
 Possunlihakuutioista tulee vähän rasvaisempia kuin noista muista, mutta eipä ole vielä sellaista tessua vastaan kävellyt joka ei noista olisi lähes sekaisin mennyt. Muutkin kuuluvat meillä osastoon "superherkut" mutta kyllä nuo possunlihakuutiot on kaikille se paras mitä tähän mennessä on löytynyt.
Levyssä sekä sydäntä että maksaa, kanakuutioita ja ylimmät possunlihakuutioita
possunlihakuutioita (kuva:tessu.fi)
   Välillä saatan innostua tekemään perinteisempiä maksanameja, jauhettua maksaa, perunajauhoja, kaurahiutaleita, kananmunia (pari) ja öljyä sekaisin, uunipellillä paisto (200astetta) ja saksilla palasiksi.

 Pois ne lihapullat ja nakit, ne sisältävät paljon suolaakin!

No, sitten vielä loppuun muuta juttua.

Team TOrvelo avaa näyttelykautensa Turussa ensi viikonloppuna. Tai siis Tuittu avaa. Tuittu ei ole ihan vielä kahta vuotta, mutta menee tuonne nyt silti.
Elsan lapsenlapsi Taavi teki ensimmäisen ja viimeisen esiintymisen pentuluokassa viime viikonloppuna rodun hyvin tuntevan Elina Haapaniemen arvosteltavana.

Arvostelu ja kuva kopioitu Taavin blogista.

8 kk vanha brindle. Miellyttäväluonteinen urospentu. Hyvät mittasuhteet. Hyvä sukupuolileima. Hyvä pään muoto. Kauniit tummat silmät. Hyvä ilme. Hyvin kannetut korvat. Hyvä luusto ja käpälät. Hyvä purenta. Varsin pentumaiset liikkeet. Hyvät raamit, joihin kasvaa.

Hyvä Taavi :))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti