Ainiin, Elsahan sitten parani itsekseen edelliseen postaukseen kirjoittamastani episodista. Aina kun ihmisille paasaa siitä, että kipua PITÄÄ lääkitä niin miten sen sitten taas koiran kohdalla unohti:D Elsa oli sunnuntaina tosi vaisu ja köhi herkästi kun yhtään rasittui. Lopulta se vain nukkui sohvalla kun naksuttelin muille koirille eikä tullut jonottamaan vuoroaan. Tyrkkäsin sille kipulääkkeen naamaan ja siitä se sitten virkistyi ja köhiminen loppui. Kyseessä lienee ollut saraheinän aiheuttama haava kurkussa/kurkkukipu eikä onneksi minkään juuttuminen kurkkuun niin kuin luulin. Annoin kipulääkkeen vielä maanantaina ja sittemmin ei ole ollut tarvetta. Elsa onkin lomaillut Liperissä tämän viikon.
Tähän, en muista monenteenko viikkoon, on kuulunut parit treenit ja 14-viikkoispäivää juhlistettiin käymällä pitkästä aikaa kaupunkikävelyllä ja autohäkin sovitusreissulla tehtiin ekat ampumisharkat.
Frodo-setä pääsi assistentiksi ja ampujan sijainti näytettiin pennulle ensin, että se tietää odottaa jotain sieltä suunnalta. Itse ollaan mahdollisimman neutraali, ei siis palkita tms. Jos ammutaan useampi (ja etenkin jos koira ahdistuu), niin ampumismatkaa pidennetään ts, ääni kuuluu joka laukauksella vähemmän. Luulen, että pari-kolme on maksimi mitä kannattaa kerrallaan ampua ja jos ahdistuu niin ei niinkään montaa! Kalla suoriutui tästä oikein hyvin :) reagoidahan saa, mutta pointti onkin se palautuminen ja se MITEN reagoi.
Aina paimenrotujen kohdalla puhutaan siitä, että ennen on arvostettu ääniin reagointia -kyllä, sille on ollut tarve. Mutta jos tällä annetaan hyväksyntä ääniarkuudelle, että se kuuluu asiaan niin ollaan pahasti vika teillä. Moniko paimen arvostaisi koiraa, joka ottaa ritolat kun ukkonen jyrähtää tai naapuri ampuu linnun? öö.. Puhumattakaan siitä miten stressaavaa äänistä ahdistuminen koiralle itselleen on. On ihan eri asia reagoida kuin pelätä.
Frodo-setä pääsi assistentiksi ja ampujan sijainti näytettiin pennulle ensin, että se tietää odottaa jotain sieltä suunnalta. Itse ollaan mahdollisimman neutraali, ei siis palkita tms. Jos ammutaan useampi (ja etenkin jos koira ahdistuu), niin ampumismatkaa pidennetään ts, ääni kuuluu joka laukauksella vähemmän. Luulen, että pari-kolme on maksimi mitä kannattaa kerrallaan ampua ja jos ahdistuu niin ei niinkään montaa! Kalla suoriutui tästä oikein hyvin :) reagoidahan saa, mutta pointti onkin se palautuminen ja se MITEN reagoi.
Aina paimenrotujen kohdalla puhutaan siitä, että ennen on arvostettu ääniin reagointia -kyllä, sille on ollut tarve. Mutta jos tällä annetaan hyväksyntä ääniarkuudelle, että se kuuluu asiaan niin ollaan pahasti vika teillä. Moniko paimen arvostaisi koiraa, joka ottaa ritolat kun ukkonen jyrähtää tai naapuri ampuu linnun? öö.. Puhumattakaan siitä miten stressaavaa äänistä ahdistuminen koiralle itselleen on. On ihan eri asia reagoida kuin pelätä.
No mutta, alla video Kallahaisesta ja Roope-sedästä
Nyt nukkumaan ja illalla yövuoroon. Loma kolkuttelee jo kolmen yövuoron päässä! Vähiin käy ennen kun loppuu, ja vähissä taitaa olla vuorot päivystyksessäkin tältä vuodelta. Palataan siihen myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti