Vuodenvaihde

Niin se vaan vuosi 2014 alkaa olla ohi. Toivokaamme vuodelle 2015 terveyttä ja iloa :)

Vuodelle 2014 en tainnut asettaa mitään kummempia tavoitteita (paitsi puudelin kisauran aloituksen) ja tämä vuosi olikin harrastusrintamalla hiljaisin ikinä.
Tokokisoja ei käyty, näyttelyissä käytiin pari kertaa ja aksassa kisattiin muutamat startit. Tuittu valioitui näyttelyistä heti alkuvuonna ja pääsi eroon turkistaan. Ettehän ole unohtaneet tätä kuvaa? :D

Merkittävin onnellinen tapahtuma oli tietenkin huhtikuun alussa syntyneet pennut. Niillä on parin päivän päästä ikää jo 9kk ja kaikilla kuuluu menevän hyvin :) Toisia olen nähnyt useammin, toisia harvemmin, mutta jokaisesta tykkään hurjasti <3 Jokainen on aloittanut harrastamaan jotakin ja omistajat ovat olleet kovasti tyytyväisiä ja sehän se on tärkeintä.
Etelän porukan kanssa on tarkoitus treffailla tammikuussa :)

Kivasti Koukussa "Ässä" melkein 9kk (kuva Aino Ahlfors)

Loppuvuodesta muistiin jää reissu Thaimaahan, Tuitun nousu kakkosiin, Elsan hyppyvalioituminen ja tietenkin koirien tappelu ja se fakta, ettei Kikiä enää ole. Kun muistelen vuotta taaksepäin, tässä on jo oikeastaan lueteltuna ne vuoden merkittävimmät kohdat, vuosi taisi olla hiljainen kaikenkaikkiaan.

Elsan aiemmista pennuista Pila (Tottakai peukaloliisa) nousi agissa kakkosiin ja kolmosiin, Roikki (Tottakai se on severi suhonen) kisasi hienosti tokossa (TK1, pisteet 180, 190 ja 197), haki yhden LUVA:n maksi2:sta ja suoritti BH:n ja Sulo (Tottakai se on sulo vilen) teki pyrrihistoriaa HK1 koularin myötä. Pakki (Tottakai Puuha-pete) kävi maailmanvoittajassa saamassa vara-cacibin ja Pakin poika Taavi (Tottakai Uskomaton olen) pyörähti kehissä kolmen sertin, yhden cacibin ja titteleiden JMV-14 ja V-14 arvoisesti. Koda (Tottaki se on sven tuuva) ja Roikki pyörähtivät niinikään näyttelykehissä ja Koda myös jalostustarkatuksessa.

Mitäs me tehdään ensi vuonna?
Toivottavasti lauman lukumäärä ei tästä ainakaan vähene! Lisääntyä se saa, jos jotain sopivaa sattuu kohdalle. Antaa nyt kuitenkin ajan vielä kulua.

Asuntokin saisi vaihtua, katsotaan kuinka käy. Tuntuu, että jokaikinen mökki maksaa 250 000..ja jos ei maksa, on työmatkaa joku 40km tai tönö pitäisi lähinnä purkaa..

Kisahommat? Tuittu aikoo nousta kolmosiin ja aloittaa nollien keruun kesälle 2016. Sitä kun ei vielä tiedetä onko Tuitulle jotain muitakin suunnitelmia tälle vuotta :)
Elsa voisi tavoitella paria EVL-kisaa, olisihan se hauska kisata uusillakin säännöillä!

Näyttelyhommista vastaa tänä vuonna Dukkis (hahah), Lupaan rehata sen kehään ainakin kerran.. Elsalle oli suunnitteilla näyttelyitä, mutta voi olla, ettei rouva scarface ole enää näyttelykoira.
Ehkä Mape ja Elsan pennut aloittavat näyttelyuransa :)

Tammikuulle on luvassa oman seuran TT-koulutusta, Pro Perroa ja Elinaa. Helmikuussa elää myös toive Elinan treenistä ja ellei juoksut sotke kuvioita niin kisoistakin.

Kyösti kävi joulunvietossa Liperissä. Valo ei suosinut valokuvaajaa, mutta tämä kuva kyllä kertoo kyseisestä koirasta ihan riittävästi!
Tiedättekö sanonnan "kuin norsu posliinikaupassa"?
Hyvä. Kyösti näyttää millaista on kun se norsu saa lisäksi hepulin. (eli kuvitelkaa tuo sisätiloihin..)
https://www.youtube.com/watch?v=AaeLBkMygr8#t=45

Oikein mukavaa vuodenvaihdetta ja iloa vuoteen 2015!

Mitä kuuluu nyt?

Ikävä on kulkee mukana koko ajan, siitä ei pääse mihinkään. Kotona on tyhjää, Torvi oli niin paljon enemmän läsnä kuin nämä kaksi muuta, se oli rasittavuuteen saakka joka paikassa, osallistui kaikkeen ja ylipäätään näkyi ja kuului. Entä Elsa ja Tuittu? Niiltä voi kysellä kuulumisia tuolta sohvannurkasta, siellä ne asuu :P Okei, elämä on nyt todella helppoa, on vain kaksi kilttiä mustaa koiraa, mutta kyllä jotain olennaista puuttuu. Missä kaikki jännitys ja haaste?

Eihän täällä oikeasti ole paraneminen sujunut kuin Strömssöössä, todellakaan. Posken pistohaavahan Elsalta tulehtui melkolailla heti huuhteluista huolimatta. Sitten alkoi myös iso haava vuotaa märkää ja iso ihokaistale meni nekroosiin ja se jouduttiin poistamaan. Kun sitten vielä kotona saksin siltä kuollutta kudosta haavalta, josta kallo jo näkyi, tuntui ettei Elsakaan tästä selviä..

Antibiootti vaihdettiin siis 6pv;n kohdalla ja 9pv:n kohdalla bakteeriviljelyvastaus kertoi, ettei senkummemmin amoksisilliini + klavulaanihappo kuin kefaleksiinikaan tehoa. Eli 1,5 vkoa vääriä antibiootteja, ei ihme, että tulehtui. Voisin sanoa muutaman sanasen turhista antibioottikuureista (ja niiden myötä resessiivisistä bakteereista), mutta en viitsi.

Haavoja on siis hoidettu pian kaksi viikkoa avona. Aluksi hoidot n. 4x pv, sitten olen harventanut ne kahteen. Suihkutus suihkussa + desinfiointiainetaitoksella haavan pohjan pyyhkiminen + Vetramil-voidetta päälle. Onhan Elsa aika hurjan näköinen kun kallo paistoi haavanpohjalta noin kahden euron kokoiselta alueelta. Sitä itseään haava ei ole haitannut ja se on ollut koko ajan tosi hyväkuntoinen ja virkeä. Onneksi.

Joulu sujui tuttuun tapaan töissä. Vein koirat Liperiin jo maanantaina ja näin niitä seuraavan kerran perjantaina. Oli erityisen ihana yllättyä positiivisesti kun ei ole useampaan päivään Elsaa nähnyt - haava on paitsi kaventunut, myös madaltunut! Uskallan olla toiveikas ja epäillä, että reilun viikon päästä meillä ei ole enää haavaa, jota edes hoitaa. On vain arvet muistona tapahtuneesta.

Tuolta haava näyttää nyt, kuva ei kerro ihan koko totuutta vaan se on oikeasti jopa paremman näköinen. Jokainen voi miettiä miltä tuo näytti silloin 1,5 viikkoa sitten..Kallo ei enää näy, vaan tuo on ihonalaiskudosta.

Olen luvannut tehdä kollaasin kuvista jos/kun Elsa paranee.

Kikin lähtö on vaikuttanut eniten Tuittuun. Tuittu on ollut paljon leikkisämpi ja energisempi niin lenkillä kuin sisällä. Hassu reaktio, Tuitulla ei itsellään ollut mitään ongelmia Kikin kanssa, mutta tiedä näistä sitten.

Harmittaa Kikin puolesta myös se, että tästä väistämättä tulee käsitys että Kiki olisi ollut jotenkin aggressiivinen koira. Sitähän se ei todellakaan ollut. Eihän se koskaan kenenkään muun kanssa tapellut kuin Elsan, ei ikinä. Ja viimeistä kertaa lukuunottamatta Elsa oli aina se, joka kävi päälle. Tosin tappeluun tarvitaan aina kaksi..

Miun pieni Kettu, on niin hirveä ikävä <3

Ja jos joskus syliin mustan maan
mä sua joudun kantamaan
niin minä sinua vaan.

Olit paras pieni torvi

Viime keskiviikkona yövuoron jälkeen lähdin koirien kanssa aamulenkille. Monen sattuman summana pyrrit ottivat ihan kunnolla yhteen. Sain ne hetkeksi irti, mutta en tappelua loppumaan. Lopulta Kiki sai Elsasta sellaisen otteen päästä, etten enää saanut sitä irti. Makasin sen päällä polvillaan ja huusin apua. Naapurin setä tuli sitten avuksi ja saatiin koirat lopulta irti.
Muutaman kerran Elsa ja Kiva ovat tapelleet aiemminkin, muttei koskaan näin..

Tässä vaiheessa selväksi tuli, että Kiki lähtee. Olin oikeasti aika shokissa ja järkyttynyt, nyt tiedän mitä on kun koirat tappelevat tappaakseen. Se epätoivo kun et pysty enempään ja tilanne vain jatkuu. Voit vain huutaa apua ja toivoa, että joku kuulee.. 

Mietin, että etsin Kikille uuden kodin. Sitten todellisuus iski tajuntaan.

Miten löydän kodin nivelrikkoiselle 4v koiralle, joka on luonteeltaan terävä, kekseliäs, dominoiva ja älykäs. Sitä ei voi laittaa lapsiperheeseen, eikä narttujen kaveriksi. Sitä ei voi antaa harrastuskoiraksi, eikä takuita ole, että se pystyy lenkkeilemään niin paljon fyysisesti kuin sen henkinen puoli vaatii ja se on aktiivinen koira. Miten takaan, ettei sitä rasiteta liikaa ja että sen kivut huomataan? Se myös vahtii, jos sen kanssa ei ole hereillä. Entä sen taito avata kaikki ovet, laatikot ja kaapit? Kiki on haastava koira, mutta olen sen haasteiden kanssa pärjännyt. Mihin uskaltaisin sen antaa?  

Toisaalta tuntui, että Kiki ansaitsisi kuitenkin mahdollisuuden.. Se on pohjimmiltaan aivan ihana koira, avoin, rohkea ja reipas. Sellainen pieni suurisydäminen seikkailija, joka tekee kaiken täysillä, koirapersoona vailla vertaa.

Mutta, totuuden nimissä en tiedä mihin sen olisin uskaltanut antaa, että voin nukkua yöni rauhassa. Suurimpana asiana oli toki sen lonkkien tilanne. Miten paljon sillä on kipuja? Jos nämä pörhistelyt johtuivatkin niistä? Luultavasti niitä oli enemmän kuin uskoinkaan. Ihan säännöllisesti se ei saanut kipulääkettä koskaan, mutta epäsäännöllisesti ja etenkin rankempien lenkkien jälkeen, koska majoittautui sohvalle ja oli selkeästi vaivalloisen näköinen noustessaan. 

Päätös oli tehtävä. Mietin, että jätän sen seuraavaan viikkoon, mutta haluanko laskea tunteja, laskea viimeisiä ruokailuja, viimeisiä lenkkejä, viimeisiä leikkejä, viimeisiä hetkiä koiraystävän kanssa kun tiedän lopputuloksen kuitenkin. Tiesin, etten pysty siihen. Juttelin Katrin, Jussin, äidin ja kasvattaja-Seijan kanssa ja tein päätöksen.

Kun Kiki ummisti silmänsä viimeisen kerran, kuiskasin sille "olit paras pieni Torvi, ja rakastan sinua niin kovin"

Itkettää, itkettää ihan hirveästi. 

Minun pieni Kiki,Oma Torvi. On niin hirveä ikävä <3

Sertiä pukkaa!

Lupaan kyllä joku päivä päivittää loput reissujututkin!
Tuntuu, että kolmivuorotyöhön siirryttyä on entistä vähemmän aikaa. Tottahan se ei ihan ole, se on kiinni ajankäytöstä, mutta siinä missä yötyö toi mukanaan pitkiä vapaita, saa kolmivuorotyöläinen nautiskella pari-kolme vapaata kerrallaan ja nehän ovat tunnetusti täynnä puuhaa. Toisaalta on ollut kuitenkin ihan kiva näin. Johan tuota yötyötä tuli tehtyä yli neljä vuotta!

Itsenäisyyspäivänä kisattiin perinteisesti kotihallissa. Tuitulle kolme rataa lauantaina ja Elsalle kolme sunnuntaina.
Ekalla radalla Tuittu tuntu taas vähän tahmealta vaikka se oli intoa pinkeänä kisapaikalla. Videolla se ei onneksi näytä ihan niin hitaalta miltä tuntui. No, ohjaaja voi katsoa peiliin niin kisafiiliksen kun ohjauksenkin suhteen, viimeinen keppiväli jäi pujottelematta oman hätiköinnin vuoksi ja ei korjattu vaan jatkettiin eteenpäin muuten puhtaasti. Toisella radalla sama virhe, kuka kehuikaan puudelia hieman liian aikaisin edellisellä radalla ;) No, otettiin kepit nyt uusiks, innostin ja haukutin sen ja pujotteli hienosti. Keinu oli ekaa kertaa nyt kisaradalla kolmanneksi viimeisellä esteellä ja kehuin niin, et luuli varmaan saavansa palkkaa ja ohitti viimeisen esteen. Väliäkö tuolla. Vauhti oli ihan jees ja saatiin onnistuneet kepit :)
Kolmas rata sitten päästiin virheittä maaliin, voitettiin ja SERTiä pukkasi. Seuraavaksi pikkupuudeli kisaa kakkosluokassa :)
Tuittu kisasi siis ykkösluokassa 8 starttia, niistä 4 nollaa (3 samalta tuomarilta) ja 4 hylkyä.
Nyt pitää kyllä etenkin keppi- ja kontaktiosaamista parantaa ennen kun seuraavan kerran kisataan. Onhan tässä pari kuukautta aikaa.

Pila (Tottakai Peukaloliisa Elsan ekasta pentueesta) kisasi kakkosissa ja päivä loppui nopeammin kuin muilla, kolmesta radasta tarvitsi juosta vain kaksi kun SERTiä jo pukkasi Pilallekin kahden nollavoiton myötä. Tämä pari nähdään siis seuraavaksi sitten kolmosissa. Hienoa!
http://youtu.be/FpasJINm_zo

Sunnuntaina oli sitten Elsan vuoro. Aloitettiin hyppiksellä ja kisafiilis piti kaivamalla kaivaa jostain vaikka tiesin että todennäköisesti kisaan viimeistä kertaa Elsan kanssa. Elsa ei ole enää viimeisten pentujen jälkeen toipunut ihan ennalleen (no ihmekö tuo, onhan koira jo yli 8v) ja sen hyppytekniikka on huonontunut entisestään, joten päätös sinänsä oli helppo, vaikkakin kovin haikea.

No, rata oli aika haastava ja rimat 55-65cm. Eihän me noita kuusvitosia olla treenattu yli vuoteen.. No, sehän ei toki ole tuomarin vika! Hieman kohmeisesti suoriuduttin kuitenkin nollalla maaliin. Tuloslistasta näki, jotta ei ne muutkaan oo tainnu kuusvitosia treenata, sen verran paljon rimoja kolisi alas, jotta niin siellä vaan ykköspallilla komeili Elsi Pyrrisen nimi ja saatiin se mitä ollaan niin kauan haettu - HYPPYSERTI! En ole ylpeä radasta, me ollaan tehty monta paljon parempaa, hienompaa ja nopeampaa hyppyrataa, mutta tällä kertaa näin. Elsi on nyt myös FI AVA-H Elsi Pyrrinen! Toiselta radalta tekaistiin jo vähän parempi nolla (sij.3) ja viimeisellä radalla tehtiin ihan rehellinen HYL.

Jeti oli myös vierailulla Joensuussa, olipa mukava nähdä pikkupoikaa! Se on reipas ja avoin, mutta toisaalta kuitenkin pikkuisen mammanpoika :P Tällä hetkellä korkeutta on 43cm ja ikää siis 8kk. Korvia löytyy ja kieltämättä äidistä ei tässäkään tapauksessa ole suurta epäselvyyttä..

Kuva on viime viikolta kun Jeti aloitti agialkeet (kuva pöllitty Tiinan FB;stä). Ilmeestä päätellen on ollut kivaa :)

Viikonlopun tuloksista vielä pitää mainita Elsan lapsenlapsi Taavin (Tottakai Uskomaton olen) menestys messarissa. Pikkupoika oli ROP ja näinollen sertiä pukkasi sinnekin ja cacibia ja voittaja-titteliä. Hienoa :)

Tähän päättyy kisavuosi 2014 ja samalla yhden koira(ko)n pitkä ja paljon ikimuistoisia hetkiä tarjoillut kisaura. Elsa on ollut mitä parhain kisa- ja treenikaveri. Ollaan koettu ja reissattu paljon yhdessä, kisattu kisoja ympäri Suomen. Välillä voitettu, välillä pärjätty vähän huonommin, mutta koira on takuulla aina antanut kaikkensa. Rakkaudesta lajiin - ja palloihin :) Olen niin onnellinen, että miulla on ollut mahdollisuus treenata ja kisata Elsan kaltaisen koiran kanssa. Jatkamme mummelin kanssa muiden puuhien parissa.
Nyt on aika sulkea Elsan kisakirja viimeisen kerran ja antaa pikkupuudelille mahdollisuus ottaa ykköskoiran viitta kantaakseen :)

FI AVA, FI AVA-H, FI&EE&SE MVA, FI TVA, V-07, JV-07, BH Bagheera de la Patonniere

<3

Treenaamassa

Ajettiin mustien rekkujen kanssa Jänesniemen Elinan oppiin alkuviikosta. Hulluilla ei tosiaan ole tässä tapauksessa halvat huvit, etenkään jos sattuu saamaan pikavoiton tolppapoliisilta..

Mutta oli vaan hyvä koulutus ja hitsi miten taitava puudeli alkaa jo olla!! No, puomi on rikki, jostain syystä puudeli on kadottanut koko ajatuksen pysähtymisestä, mutta tuohan on suorastaan positiivisella tavalla rikki, Tuitun kanssa asiat voisivat olla PALJON huonomminkin! :D Elinan oppiin on suunnitelmia päästä taas keväällä. Samaan syssyyn voi yhdistää myös kavereiden tapaamista, kuten nytkin. Yöpaikan tarjosivat Maria, Joonas ja shelttipojat ja Katjan kanssa käytiin syömässä paluumatkalla. Oli ihana nähdä!

Elsa siis treenasi myös. Onhan se hyvä opettaja mulle, vaikkei enää aktiviisesti kisaile ensi vuonna. No, tätäkään vuotta ei voi kovin aktiiviseksi sanoa..

Sunnuntaina juostaan sitten Caloanderin Jennan opein. Odotan innolla :)

Maanantaina oli herra D:n synttärit, setäkoiralle tuli 5 vuotta ikää mittariin. Dukkis se vaan porskuttaa omaa tasaista tahtiaan, se on loputtoman hyväntuulinen halinalle, kiltti herrasmies. Terveyttäkin on riittänyt, eipä Dukki ole joutunut eläinlääkäriin vielä kertaakaan muutoin kuin rokotusten ja terveystarkkien takia. Toivotaan jatkossakin samanlaista tuuria..

Koirissa on eroja kun pistää nämä raidalliset vierekkäin. Dukki tietää mitä ei saa tehdä eikä tee. Kiki tietää mitä ei saa tehdä, muttei välitä. Niin ne vaan iskältä "karkasivat" etuovesta suoraan takapihalle ja takaisin tuli kovin pahoillaan oleva D ja lintujen talipötköä (1kg) kitusiinsa maailmanennätystahtia pistelevä K. Kikin tuntien se varmaan katsoi jo ikkunasta (istuen pöydällä, jossa koirat eivät siis saa istua) "jaahas, lintujen talviruokinta on alkanut!"

Thaimaa vol 2 - Koh Lanta

Päivä 1 eli päiväkirjaa Lantalta

Tila-auto tuli hakemaan klo 10 ja poimittiin muilta hotelleilta auto täyteen porukkaa ja aloitettiin matka kohti Lantan saarta. Ajoaikaa oli jotain 2h, mutta jo alkumatkan kiekurat ympäri Ao Nangia antoivat aihetta odottaa, että matka on kestoltaan pidempi. Puhumattakaan tietyön ja lautan aiheuttamasta odotuksesta saarten välillä..

Lanta on siis saari (oikeastaan 2 saarta), joka on hyvin lähellä mannerta ja välissä kulkee lossin tapainen lautta. Ainut vaan, että tiettävästi Suomen lossit eivät käänny kahta kertaa ympäri matkan aikana kuten tämä! Autot lastattiin, sitten käännyttiin ja ajettiin ja käännyttiin taas, ettei autojen tarvinnut peruutella. Tämä siis n. 200m matkalla Lantan saarien Koh Lanta Noin ja Koh Lanta Yain välisellä lautalla.. 

Kun puhutaan Lantasta, tarkoitetaan yleensä eteläisempää Koh Lanta Yaita.

Lanta on n. 27km pitkä saari, jonka hiekkarannat (ja hotellit, ravintolat ja turistit) sijaitsevat saaren länsipuolella, kun taas itärantaa asuttavat siviilit. Asukkaita on n. 20 000 ja 95% on muslimeja. Näinollen et ihan jokaisesta kaupasta alkomahoolia löydä.

Lanta on ollut perinteisesti reppureissaajien vakiopaikka ja tunnettu rauhallisesta menostaan, mutta pikkuhiljaa turismi on lisääntynyt ja tulee lisääntymään edelleen.
Meidän hotelli sijaitsee saaren pohjoisosassa lähellä Saladan-nimistä saaren pääkylää. Pienen matkan päässä on pitkä ranta - "Long beach", jonka auringonlaskut ovat näyttävät. Sen saimme kokea jo ensimmäisenä iltana juodessamme viiniä rannan majassa thairuoka-annoksen jälkeen.

Hotelli on vähän turhankin hieno, mutta kun.. Agodasta sai huoneen -60%! Hintaa huoneelle jäi 47e/yö (ei nyt ihan halvimmasta päästä kuitenkaan). No, kahden yön sijasta varasin kaksi huonetta kahdeksi yöksi (jep, ipadilla on osuus asiassa, en ole sen kanssa väleissä) ja peruuttaa ei voinut. Noooo.. saatiin se muutettua silti neljäksi yöksi ja oho - heillä ei nyt ollutkaan tarjota neljäksi yöksi varaamaammee huonetta, "saatte tollaisen parin muun huoneen kanssa yhteisellä uima-altaalla varustetun huoneen".. tää ei ihan perus reppuretkeläisten huone kyl ole :D

Päivät 2-3
Lähdettiin heti aamiaisen jälkeen Saladaniin, joka on siis "pääkaupunki" tällä saarella. Otettiin tuktuk kun ei oltu varmoja matkan pituudesta.
Tehtiin vähän ostoksia ja  varmistettiin viikonlopun suunnitelmat.
Kyselin useammastakin turisti-infosta et paljonko maksaa laivakyyti Koh Jumille ja sain aina saman vastauksen; 400 bahtia (10e). Blaah, suhteessa tosi paljon kun pidempi matka Ao Nang - Koh Lanta (tosin pikkubussilla) maksoi 350bht! Koh Jumhan on tossa puolivälissä.  No, kysyin ehkä viidennestä paikasta, vaikken uskonut saavani muuta vastausta, mutta kappas - 350bahtia! Ostettiin siis liput siitä (ja säästettiin ehkä 5e ;) ja lauantaina suuntaamme Jumille. Sunnuntaiksi on ostettuna myös liput Krabi towniin. Varattiin samasta kojusta myös jumin majoitus, hintaa/yö oli 1400 bahtia, eli n.35e. Bungalow omalla vessalla ja (lämpimällä) suihkulla. Enää uupuisi siis Krabi townin majoitus.

Surffailtiin aikamme Saladanissa ja lähdettiin kävelee kotiin. Matkalla jätettiin pyykit pesulaan, kilo pyykkiä silitettynä 50 bahtia (vähän yli euron). Pesisinkö juurikaan pyykkiä kotona jos ois tollainen mahdollisuus?!

Saladanin kylänraittia

Koh Lantan "päätie"

Tienvarresta löytyi tällaisiakin

Oleiltiin pari tuntia rannalla ja tultiin hotellille suihkuun. Sit lähdettiin jo syömään ja kattomaan auringonlaskua. Haettiin huoneelta viel juomat ja istuttiin rannalla kattomassa hieno auringonlasku. Auringonlaskun myötä koloistaan kömpivät myös ravut. Täällä on erilaisia rapuja kuin Ao Nangissa/Raileylla. Täällä ne ovat melko isoja (en tiedä mihin toki verrata) ja Ao Nangissa sellaisia vain hieman hämähäkkiä isompia ja ne tekevät kuviota hiekkaan pyörittelemällä palloja.  Oli oikein harmi kävellä niiden rakennelmien yli, mutta ne kuvioivat todella isoa alaa.

Sitä saattaa vaikka säikähtää jos Lantalla asuva rapu päättää oikaista jalkapöydän yli pimeässä ;)

Raileyn rapujen tekosia ja kotikoloja

Torstaina herättiin jopa melko ajoissa aamiaiselle. Ajateltiin vuokrata skootteri, mutta sitten hullut turistit päättivätkin lainata hotellilta polkupyörät..
Lähdettiin ajamaan lantaa etelään, ajatuksena katsoa mihin saakka jaksaa. Lähdettiin kaakkoon haarautuvalle päätielle ja ajeltiin erään luolalle johtavan pikkutien päähän. No, luolalle ja takas ois yhteensä 2h kävely - ei kiitos. Käännyttiin takas ja lähdettiin kohti eteläkärkeä rannan tuntumassa kulkevaa tietä pitkin.

Pyörät olivat joskus olleet ihan hienot ja niissä oli ollut 21 vaihdetta, vaan nyt kummassakin toimi yksi, mutta sehän riittää! Vasta varsin etelässä tie alkoi olla niin mäkinen, että luovutettiin. Eteläkärkeen ois ollu ehkä enää vain 4-5km, mutta toki sama reitti takaisin. Eteläkärjessä sijaitsee kansallispuisto, se jäi nyt näkemättä. En tiedä menetettiinkö mitä, itse "viidakkoon" olisi ollut pääsymaksu!. Tie vei pienten kylien läpi, kaakkoon haarautunut tie olisi vienyt toiseen " kaupunkiin" Lanta Pieriin, jossa olisi tänään ollut isot sadonkorjuu-partyt auringon laskettua. Kokemushan se toki olisi ollut (puhuttiin jopa 2000 ihmisestä), mutta tuo matka..

paikallinen bensa-asema ;)

eteläosissa rannat olivat jo kovin kivikkoisia

turisti pyöräretkellä :P

Ajeltiin hissukseen takaisin taukoja pitäen ja sitten vielä hotellin ohi kohti Saladania hakemaan pyykit. Ja ne oli kyllä puhtaat ja sileät!

Hotellilla oli pakko tarkistaa google mapsista välimatka meidän hotellin ja kääntöpaikan välillä ja sehän oli vaatimattomat 18,5km! Tuohon lisää pyykinhaku ja turha matka sinne luolalle niin ehkä 45km riittää juuri ja juuri :P no tulipa ainakin urheiltua! Se on muuten ollu vähän vähäistä tällä reissulla.
Käytiin suihkussa ja levättiin hetki hotellilla ja lähdettiin taas syömään. Ruokapaikassa istuttiin taas auringonlaskuun asti.

nää rannan ravintoloiden katokset oli tosi kivoja istuskella

Koh lantan neljäs päivä meni hengaillessa. Oli pilvistä ja loppuajasta myös sateista ja ukkosti. Tällä kertaa sähköt kuitenkin säilyivät toisin kuin edellisiltana.
Mentiin tuktukilla Saladaniin ja käveltiin sieltä pois. Sit mentiin rannalle syömään ja kastuttiin läpimäriksi paluumatkalla. Ihan kunnon trooppinen rankkasade kera ukkosen!
Pari tuntia meni hotellilla ja lähdettiin illalla taas rannalle vähän syömään ja kävelemään. Käveltiin melkein koko long beach (Hat Phra Ae, 4km) edestakas ja istuskeltiin ravintolassa auringonlaskuun.

Lantan plussat ja miinukset

+ leppoisa ilmapiiri

+ paljon rantoja

+ rannalla paljon kivoja ravintoloita

+ näin marraskuussa ainakin vielä rauhallista ja jopa tyhjää

- pilvisellä säällä tai ainakin sateella vähän tekemistä

- 3 yötä olisi riittänyt itse saaren näkemiseen

- aallot ovat aika isoja uimiseen ainakin lapsille

Ja hotellimme Lanta resortin plussat ja miinukset

+ sijainti, sekä saladaniin että rannalle ja ravintoloihin pääsee nopeasti

+ aamupala, sai valita neljästä annoksesta, lauantaina buffet-aamiainen

+ hotellilta voi vuokrata skootterin tai lainata pyörät

- wifin toiminta vähintään epävarmaa, yhteys katkesi heti kun selaimen suljit ja usein muutenkin

- turistikaudella varmaan iso ja ahdistava paikka täynnä ihmisiä

mangosmoothie oli hyvää :)

Matkakertomukset sikseen ja kisahommiin!

Kisasin eilen Elsan kaa pari rataa Kuopiossa. Kolmelle olin ilmoittautunut, mutta viimeinen jätettiin väliin kun piti kiirehtiä jo seuraavaan kohteeseen.
Eihän meillä oo tavoitteita kuin hypärillä, ja se meni sitten heti ekaan rimaan, jonka päälle E laskeutui aika rumasti. Sitten tuli suoran putken ohitus (liian tiukka putkijarru) ja näinollen ihan kökkö kymppi. Se fiilis menee jo siihen ekaan rimaan..

Toiselta radalta koira lipsahti selän takaa väärään putkenpäähän, muutoin paljon parempi rata ja olin tyytyväinen ohjausvalintoihini, jotka osaltaan erosivat kyllä muista. Täytyy pistää koulutettavat treenimään tuota rataa keskiviikkona :)

Illaksi kiirehdin sitten mamman kaa Raskasta Joulua-konserttiin. Senparemmin joululaulut kuin heavykään eivät ole niitä ihan ykkösjuttuja,mutta kyllä se vaan oli hieno konsertti! Ihan käsittämättömiä laulajia ja hyvä show. Niillä näkyy olevan musiikkivideokin. Kun mamma varaa liput, ne on aina "parhailta paikoilta" kuten hän asian ilmaisee. Siinäpä sitten istuttiin keskellä riviä kaksi..Hyvin kuului, kiitos :D

Ja tänään sitten kello soi 5.45 ja kisavuorossa oli Tuittu. Ajatuksena oli saada puudelille hyvä kisafiilis ja kokemusta. Lisäksi toivoin keppien, puomin ja keinun onnistuvan. Vierailla puomeillahan Tuittu ekan kerran menee epävarmasti, nii myös tänään. Keinua ei ollut yhdelläkään radalla ja kepit onnistuivat jokaisella! Viimeisellä piti varmistella ja mennä sitä puolta, jolta ne oli jo kaksi kertaa onnistuneet.. Ei näin, ei näin ;) Tuittu on vieläkin varsin kaukana siitä, mitä ajattelin, että se on kun alamme kisaamaan (lähinnä keppien ja puomin osalta), mutta arvatkaas kuinka meidän kävi?

Eka rata hitaahkolla puomilla, mutta ihan kohtuullisella muun radan vauhdilla -> 0 ja voitto!

B-radalle lähtikin ihan erimoinen puudeli. Se oli lähes vikkelämpi kuin treeneissä, osasi kepit, osasi puomin ja teki puhtaan radan, jolla voitti :D

Kolmas rata mietitytti keppien osalta. Jostain syystä se pujottelee huonommin miun oikealla, vaikka takuulla on yhtä paljon treenattu. Tosi vähän toistoja sillä on ylipäätään kepeiltä ilman etupalkkaa, joten mietin menenkö ollenkaan kun on niin hyvä fiilis kahdesta aiemmasta. No, menin tutustumaan, päätin mennä ja varmistella kepit, enkä ole kovinkaan ylpeä keppien jälkeisestä ohjauksesta, mutta mitäpä sillä on väliä kun tuloslistassa lukee sijalla 1. käävil Tuittu ja etenemä on 4,87m/s!

Jotta Tuitun tokat kisat (ekat meni ihan höpöhöpöks) ja kolme nollavoittoa. Ei tätä nyt ihan todeksi usko :D Eikä ne nollat ja voitot, vaan se, et Tuittu teki niin hyvin kuin se osaa, meni hyvää vauhtia ja oli hirmu iloinen! Tuollaista puudelia haluan jatkossakin ohjata <3

Tässäpä viimeisen radan video.

Hullu-Mape kävi treenaa hyppiksellä hylyn arvoisesti, joskin pääasia tälle reissulle oli mittaus, joka yllättäen laitattikin Mapskun kiertoon. No, seuraavat tai sitä seuraavat kisat näyttävät sitten lopullisen estekorkeuden.

Mapen (puoli)sisko Maisa kävi myös mittauksessa ja päätyi mediksi kertamittauksella. Maisa ei vielä kisannut, mutta etevää menoa kelpaa kyllä katsella! VIDEO

Pila oli myös kehissä, yksi kieltovitonen ja seuraavalla Pila oli todennut, että tuomari on suunnitellut reilusti liian vähän esteitä kyseiselle radalle ja kolmannella tuhma-Pila oli päättänyt karata lähdöstä..No, aina ei suju :D

Matkakertomusta osa 1 Ao Nang

Pidin vähän päiväkirjaa toisen blogin puolelle ja lupasin laittaa sen julkiseksi kera kuvien tännekin. 

Ohjelmassa siis melki parin viikon omatoimimatka Thaimaahan, ensimmäinen laatuaan kyseiseen maahan. 

Matkavalmistelut:

-viime tingassa hankittu passi (kun sen pitääkin olla voimassa 6kk matkalta paluun jälkeen. 5,5kk ei riitä)

-elukoiden sijoittelu ympäri maakuntaa

-lääkevaraston täydennys (mm. ab-kuuri jos kuumeinen paskatauti/pissatulehdus/ihoinfektio yllätää, särkylääkkeet, maitohappobakteerit,litalginit, rakkolaastarit sun muut :D)

- viime tipassa pakattu rinkka. Mitä tarvitsee mukaan? No ei ainakaan niin monia sukkia kun pakkasin. Vähällä pärjää!

Lennettiin siis la aamuna Bangkokiin Helsingistä ja Helsinkiin Joensuusta. Lento oli pääasiassa yöllä (lähdettiin Helsingistä perjantaina klo 16.40, perillä 7.25, aikaero +5h) ja nukuin tosi huonosti. Kuuntelin musiikkia ja katselin yhden leffan. Päästiin matkaan yli puol tuntia myöhässä, ruumassa oli joku ylimääräinen laukku, joka piti turvallisuussyistä poistaa. Oiskohan ollu järkevämpi tiedottaa asia vähän toisin kuitenkin..

Bangkokissa oltiin siis klo 8 paikallista aikaa ja otettiin laukut, checkauduttiin uudelle lennolle ja turvatarkastuksen kautta odottelemaan lentoa Krabille. Onneksi tuo klo 11 lähtevä lento ilmaantui, koska alunperin lennot lähtivät klo 9.20 (oltaisiin ehditty ellei kone olisi ollut myöhässä ja klo 13.10, joka oli turhan pitkän odottelun jälkeen). Krabille lensi n. 1,5h ja sen pääasiassa nukuin. Otettiin lentokenttäbussi Ao Nangiin jossa mein majapaikka sijaitsi ja käskystä vaihdettiin tuktukiin, joka vei meidät perille.

Ao anghan on se turistiversio Krabista, erikseen on sitten Krabi town ja Krabin provinssi kattaa vielä isomman alan. Kun puhutaan Krabista, se tarkoittaa matkaesitteissä yleensä Ao Nangia.

Meillä oli lennot Finnairilta (suora HKI-BKK) ja erikseen lento BKK-Krabi Thai airwaysiltä. Joensuu-Helsinki + Helsinki - Bangkok tuli maksamaan n. 1000e/hlö ja BKK-Krabi n.40e/suunta. Halvemmalla olisi voinut päästä, mutta 10h lento on itsessään jo niin pitkä ja rankka, ettei siihen enää mitään välilaskuja matkanvarrelle kaipaa. Finnairin kone oli jättisuuri ja jokaiselle oli oma näyttö, josta sai valita musiikkia ja leffoja. Matkalla tarjoiltiin ruoka + aamiainen.

Krabilta oltiin varattu majoitus kolmeksi yöksi etukäteen agodan kautta. Kriteerinä sopiva hinta, Wi-Fi, aamiainen ja sijainti. Ei tarvita luksusta, mutta toisaalta en halua tinkiä siitäkään, että käytössä on oma wc ja suihku ja paikka on suhteellisen siisti.

Kopioituna suoraan toisesta blogista:

Meillä on oma bungalow- pieni maja, jossa on vessa ja suihku. Täysin riittävä meille. Hintaa reilu 30e/yö.

Otettiin päikkärit la ja lähdettiin palloilemaan kaupungille ja syömään.

Bungalow sisältä

Vessa ja suihku :P

ja ulkoa

Sunnuntai oli jo aurinkoisempi päivä ja päätettiin suunnata pois Ao Nangista (wonder why..) ja otettiin pitkähäntäveneellä kyyti Railey Beachille (Phra Nangin niemi), jossa on neljä erilaista rantaa. Hengailtiin ensin Downtown Raileyn rannalla, minne vene meidät jätti ja otettiin hetki aurinkoa.

Sit lähdettiin kävelemään itäiselle Raileylle. Siellä ranta oli aika kivikkoinen ja mangrovepuustoa oli paikoitellen tiheässä. Niemen läpi meni "walking street".

magrove + laskuvesi -> ei mikään postikorttimaisema

walking street

Kävelttiin "walking streetiä" takaisin apinoiden vauhdittaessa matkaa vieressä ja lähdettiin etsimään reittiä Ton Sai-beachille.Ei jaksettu kiertää tietä pitkin vaan mentiin oikopolkua rantakallioiden lomasta.

Ton Sailla ei ollu ruuhkaa, tosin ei Downtownin rantakaan ahdas ollut. Köllöteltiin hetki rannalla ja käytiin katselemassa paikkoja. Juteltiin kiipeilyfirman pitäjän kanssa ja päätettiin tulla seuraavana päivänä klo 9 takaisin.

Käytiin Ao Nangissa syömässä ennen ku tultiin majapaikkaan takas.

Ton Sai beach

Maanantaina herättiin jo klo 7 ja silti meinas aikataulu pettää..Aamulla oli hieman sateista, mut lähdettiin kuitenkin liikkeelle. Tuktuk-kuski tööttäsi sopivaan aikaan ja sai meidät kyytiinsä. Siitä sitten satamaan/rannalle ja veneellä Raileylle. Mentiin suoraan Ton Saille ja oltiin perillä 8.50. Kuitenkin kiipeilyfirman tyyppi oli sitä mieltä et on huono sää, tulkaa iltapäivällä uudelleen (eka kurssi alkoi klo 9, toinen klo 14) No, lähdettiin rannalle, niin huono se sää oli..:P okei, kalliot on liukkaita sateella ja vielä sen jälkeenkin.

Pari tuntia hengailtiin rannalla ja sit alkoi olla sen näköiset pilvet et lähdettiin kävelee. Lähdettiin walking streettiä, mut eri suuntaan eräästä risteyksestä ja päädyttiin jonkun muun kiipeilyfirman paikkaan. Kysyttiin sitten mahdollisuutta kiipeilyyn ja se järjestyikin samantien! Hinta oli n. 20bahtia enemmän, mutta siltikin vain n.25e/hlö varustevuokrineen. Lähdettiin sitten matkaan ja löydettiin itsemme Phra Nangin rannalta, joka taisi oll Raileyn se "näe ja tule nähdyksi"-ranta (emme käyneet edellisenä päivänä). Onneksi kiipeilypaikka oli siellä syrjemmässä! Kumpikin kiipesi 4 reittiä. Suoritin ekan ja tokan sekä neljännen lyhennettyyn kohtaan. Kolmannessa loppui usko, ts. En vaan löytänyt enää otepaikkoja. Maali ei kauaksi jäänyt.. Jussi- apina kiipesi helposti kaikki 4. Ei kuulemma ollu helppoa, mut siltä se näytti! Mie olen kiivennyt viimeksi lukion liikuntatunneilla yli 10v sitten (sisätiloissa tietenkin). Jussi on käynyt boulderoimassa muutamia kertoja viime vuosina.  

Oli kiva kokemus! Ehkäpä täytyy suunnata ainakin boulderoimaan Joensuussa.

Jussi kiipee

 Krabihan on Thaimaan the kiipeilypaikka. Mikä jottei, noilla kallioilla lienee ihan hyvät reitit ja näkymät!

etsi kuvasta kiipelijä

Siitä mentiin sit uimaan ja istuttiin hetki ennen ku haettiin ruokalaivasta paikallista ruokaa. Hyvää ja tulista!

Lähdettiin takas Downtown Raileylle ja oltiin viel hetki siinä. Sit alkoi tuuli yltyä ja päätettiin lähteä pois. Matkalla tuuli ja aallot yltyi jo sellaseksi että vähän hirvitti miten purtilo siitä selviytyy! Ei pystytty palaamaan siihen rantaan mihin piti vaan mentiin aallokon vuoksi syrjemmälle. Vaatteet oli läpimärät roiskuneesta merivedestä kun tallusteltiin majapaikkaan. Mulla ei oo mitään erityisiä kammoja tai pelkoja, mut vesi, etenkin meri on vähän sellainen hui. En oo hyvä uimari, pysyn pinnalla joo ja jaksan uida matkaa (joka ei ole järkevää jos tekniikkana on sammakko:D) mut en oo ikinä tuntenu itteeni oikein kotoisaksi vedessä. En osannu penskanakaan mitään hienoja sukelluksia enkä temppuja, en vaan luota veteen elementtinä. Tästä venematkasta päädyimme siihen lopputulokseen että menemme koh lantalle autolla :D lähtö aamulla klo 10.

Ao Nangin plussat ja miinukset

+ rannat (lähinnä Railey)

- turismipaikka viimeisen päälle "ostapaitateetäpukutulesyömäänentäpämassaaaaaage?"

Krabi Blue Village

+ ihan kiva bungalow

+nopea ja hyvin toiminut Wi-Fi

- hieman kuitenkin kaukana

- aamiainen

Mitä mietteitä:

- jos menisin uudelleen/suosittelisin tätä jollekin niin jättäisin Ao Nangin pois ja menisin suoraan Raileylle ja majoittuisin siellä (vaikka hinnan sanotaan olevan kalliimpi)

- Ainakin marraskuun alussa turisteja oli vielä varsin vähän (vertailukohtaa ei ole, mutta esim. Raileyn rannat olivat lähes tyhjät)

- muista tinkiä esim. kyydeistä ja vaatteista. Meinaa poistua paikalta seuraavaan paikkaan, tässä vaiheessa hinta luultavasti löytyy :P

tämän nappasin matkaan (ei kannata katsoa isommassa koossa ak:n crossfittailun kovettamia käsiä ;)

Palaamisiin!