tiistai 13. joulukuuta 2016

Oomikin kävi!

Oomi (Kivasti Meniks Tunteisiin) oli Katrilla hoidossa pari viikkoa ja Mapen mielestä oli pelkästään ihanaa saada pentu kotiin käymään. Ensin piti toki olla sitä mieltä et kun kerran olet lähtenyt, ei takas tartte tulla, mutta siinä mamma viikon kuluessa suli ja oli sen jälkeen pelkästään kärsivällinen ja salaa hyvin ihastunut :D

Aikamoinen menijä on Oomista kasvamassa :) Reipaskin se on, vieras halli ja kisat oli ihan jees ja treenatessa viereisen kentän häiriöt eivät vieraassakaan hallissa haitanneet. Tyyppi leikkii niin, et vois nostaa lelusta ilmaan :) On se paljon myös Mapen kaltainen, hyvässä ja pahassa. Kiltimpi ja sosiaalisempi, mutta vähintään yhtä pahaääninen :D Kokoa 41cm, pieni ja siro. Harmittavana juttuna tähän pentueeseen pesiytyi hammaspuutokset (Oomilta 2, Miinalta 1, Qummalta 1) ja sen vuoksi Oomikaan ei varmaa tule näyttelyissä pärjäämään vaikka muuten nätti onkin. Vähän ylläri ongelma kun ajattelee molempien vanhempien sukuja taaksepäin (vaikka tämä ei tosiaan ole harvinaista tässä rodussa) ja sitä, että tämän rodun mittakaavassa kyseessä on aika ulkosiitos.

En osunut kameroineni Oomin luo valosan aikaan, joten tyytyminen on pariin hyvin pimeään kuvaan. Eikä ihan tuo seisotuskaan onnistunut :D





 Kepukka, lauman kissavahvistuskin saavutti veteraani-iän 5.12. Eipä uskoisi 8-vuotiaaksi!


ja 10.12 tuli kaksi vuotta siitä kun Kiki lopetettiin. Ajeltiin Oulusta takas ja radiosta soi "minä sinua vaan", biisi joka kuului viimeisellä eläinlääkärireissullakin.. Itkuhan siinä pääsi. Ei ole päivää, ettenkö Kikiä ajattelisi, Kiki oli Persoona isolla P:llä ja siitä muistona kettu juoksee ikuisesti miun oikealla puolella <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti