on siis kevät..

ainakin kovaa vauhtia tulossa!
yövuorot loppuivat aamulla ja suunnattiin katrin ja helmin kanssa ulkoilemaan. Kamera lähti mukaan kauniin kevättalvisen päivän kunniaksi.

Ihan hävettää tunnustaa, että olen nyt vasta saanut aikaiseksi ruveta kuvaamaan täysmanuaalilla. Aiemmin olen tykännyt käyttää enimmäkseen Tv-toimintoa, jossa kamera valitsee aukon, minä valotusajan, tarkennuksen, ISO-arvon, valkotasapainon jne. Täysautomaatilla en sentäs ole ikinä kuvannut, sen välttäminen oli periaatteena järkkäriä hommatessani jo. Mutta toisaalta oli hassua huomata, että sanomalehteen työkseen kuvaava tyyppikin käytti noita automaattivalintoja hyväkseen. Töihin tuli erään nimeltämainitsemattoman sanomalehden kuvaaja ja kun en suostunut kuvattavaksi, sanoin että olen mielummin toisella puolella kameraa, tyyppi tyrkkäs mulle käteen Canonin Eos 1D mark III:sen ja sanoi et senkus kuvaat. Yllätyksekseni aukon esivalinta oli siinäkin päällä. Mutta onhan toi vähän huvittavaa sinänsä.. Mie olen yrittänyt pitää periaatteena, et kun järkkärin hommasin, sillä opettelen kuvaamaan sitten myös. Kantapään kautta, kuinkas muuten.. Mutta noita osa-automaattijuttuja olen kyllä sortunut käyttämään tilanteissa, joissa haluan onnistua, en harjoitella. Eli mukavuusalueelta on poistuttu kyllä luvattoman vähän..

Olen haaveillut uudesta rungosta. Nythän kuvaan tuolla 400D:llä, joka oli poistumassa jo myynnistä kun sen aikanaan ostin. 7D tulee joskus olemaan sitten se runko, jonka hommaan, mutta toisaalta on vähän ajatus, ettei ole kaikkea ottanut irti tuosta vanhastakaan vielä. Eronahan lähinnä on laajemmat ISO-säädöt (miun rungossa saa vaan 1600 asti), kuvausnopeus (mahtaneeko mulla olla jotain 3kuvaa/sekunti, huvittavaa :), videokuvaus ja tarkennuspisteiden määrä. Toki monia muitakin juttuja, mutta tuossa nyt nuo omalta kannalta oleellisemmat. Koko sensijaan on 7D:n miinus, tuo 400D sopii oikein mukavasti käteen, 7D:n ollessa iiiiso! Siihen kun heittää ton telen nokkaan, niin on tytöllä kantamista..
Haha, tytöllä hyvinkin. Pari viikkoa sitten kysyttiin paperit kun ostin yhden siiderin! Mutta tässä eräänä yönä palasin maanpinnalle kun töissä eräs mummo kysyi miulta "ei sulla ihan mahda olla kahtakymmentä työvuotta takana..?" Juuuuuei, ihan =) Sama mummo (öpaut siis 90v) sanoi sitten lääkärin vastaanotolla miulle ja lääkärille (joka sattuu olemaan entinen luokkakaverini) "heitätte vaan nuo työvaatteet nurkkaan ja lähdette Kimmeliin (yökerho/hotelli täällä) bailaamaan!" No hitto! :)

No, olisin ehkä ostanut uuden rungon jo piankin, mutta tietokone uhkaa heittää hanskat tiskiin. Ja kun entinen kamera kuitenkin toimii, niin eipä ollut paljon valinnanvaraa, mitä ostan. Siispä tuhlasin ison summan rahaa tietokoneeseen..ja käytän silti tätä vanhaa :D No, eilen sain tuohon vasta tarvittavat ohjelmat..seli seli. Kevään mittaan on kuitenkin rahanmenoa tiedossa, aika näyttää kuinka paljon;) Kesällä sitten on tarkoitus kattaa toi meidän takapihan patio, käväistä mamman kans Skotlannissa, syksyllä sitten taas Ranskaan ja niin edelleen. Saapi Heidi harrastaa pipojen ompelua ihan urakalla :D

No mutta sitten tämän päivän kuvatuksiin (kuvat saa isommaksi klikkaamalla!). Sää suosi, aurinko paistoi (ja lämmitti!), lintuset visersi ja hanki kantoi. Siihen vielä hyvä ystävä seuraksi niin mikä jottei :)

Elsi söpöilee

Kiva ja Helmi ovat kuin paita ja peppu. Raitapaita ja pilkkupeppu :) Missä helmi, siellä Kiva ja toisinpäin. Etenkin toisinpäin.. Pilkkulapsen suuri idoli on tuo raidallinen, ärisevä kääpiö ja eipä Kivalla noin hauskaa Helmin lisäksi ole juuri muiden kuin Dukkiksen kanssa! Elsa sensijaan muistaa kertoa pilkkuneidille säännöllisin väliajoin, että Helmi on aivan vääränlainen ja Helmi onkin parhaansa mukaan ottanut vaikutteita- ja onkin hyvin pitkälti wannabe-paimenkoira. Raidallisen idolinsa innoittamana se on toki opetellut mm.taskuvarkauden jalon taidon, paskassa pyörimisen onnen ja autuuden, sekä tietenkin hanskarosvouden :)
Tänään Helmi vei omistajaltaan rukkasen ja apajille tuli salamannopeasti eräs pyrri..Kuvasta voinee päätellä paitsi taistelun voittajan, myös sen, kenen pipoa homma tavallaan kiristi hieman enemmän ;)

voitin!

Torvi on torvi, vaikka mikä olis :)

Kivaa ärsyttää suuresti, kun se ei enää saa Helmiä talsittua ja heiteltyä miten sattuu. Kauan aikaa sitten on jo 48cm/15kg pyrri jäänyt pieneksi dalmiksen rinnalla. Mikään ei silti estä yrittämästä!

dalmaatialainen leikkiinkutsu

No mutta sehän passaa!

ihana tarkennus tossa kuvassa, suoraan torvin naamaan :)

 Tää on ehdoton suosikkini :))

team torvelon raidallinen jäsen

ja team torvelon pilkullinen jäsen

Helmistä (ja toki pyrreistä siinä samalla) löytyy lisää kuvia täältä

Pakko vielä lopuksi kehaista Eestin kennelliittoa; näyttely oli sunnuntaina, virpi lähetti paperit spostilla maanantaina ja valionarvon vahvistus ilmestyi sähköpostiin tänään torstaina! Esimerkillistä :) Itsehän en ole vielä tehnyt asian hyväksi mitään......