Villikoira

Otsikoidaan samoin kuin teksti aprillipäivältä. Ette ehkä uskoneet, tai uskoitte aprillipilaksi, mutta kyllä meille ihan oikea villikoira muutti!

Moni varmaan miettii, että miksi villakoira. Eräs treenikaveri sanoikin, et loppukin uskottavuus on hävinnyt, kiitti ;) Kai toikin pitää kääntää positiiviseksi, eli uskottavuutta on joskus ollut!

Kahden pyrrin kanssa ei kiirettä kolmannen koiran suhteen todella pitänyt olla. Jossain vaiheessa havahduin kyllä todellisuuteen, että agilitykoirani täyttää tänä vuonna 6v eikä realistisesti kisaile juurikaan kahta- kolmea vuotta enempää. Ja kun Kivasta ei tullut agilitykoiraa. Ei sillä, että maailma olisi tuohon kaatunut, mutta.. kolme "isoa koiraa" (pyrriä) tuntui aika paljolta..Ja joskus elämä vie suunnille, joita et arvaakaan!

Muistan ihastuneeni villakoiriin jo lapsena, ratsastusleirilläkin oli hurjan oppivainen aprikoosi villakoirapoika, jonka kanssa aksailtiin ratsastuskentällä heppojen kavaletteja. Ajatus jäi sitten muhimaan. Toki turkinhoito mietityttää ja niin kun olen vannonut, etten halua turkkikoiraa  ;) No, jossain vaiheessa sanoin, että voinen tehdä myönnytyksen.. Ja onneksi kasvattaja hoitaa trimmit ja pesut sekä näyttelyt myös.

Kaverillani Marjolla on ruskea kääpiövillis Lola, jonka näin ensimmäisen kerran 8-viikkoisena pienenä puudelina aksakentällä. Miettikää pieni kikkarapää, täysin vieraassa ympäristössä ja vieraiden ihmisten ympäröimänä. Ja mitä se teki? No riehui ja leikki, ihan kaikkien kanssa ja taisteli hurjasti! Sanoin, että jos joskus tulee pienen koiran aika, haluan juuri tuollaisen!

Marjon kanssa on tässä heppapuolella nähty jonkin verran ja siinä samassa sitten Lolaa myös. Lola on hurjan reipas, leikkisä ja taistelutahtoinen, koira, jonka kanssa elämä on helppoa. Syksyllä kuulin sitten Lolan astutussuunnitelmista, tulin lähteneeksi Marjon mukana moikkaamaan kasvattaja Jonnaa ja hänen koiriaan ja sitten tulin menneeksi katsomaan pentuja ja..

Tervetuloa Executive Sabotage "Tuittu"!!

video Tuitusta viikon takaa