Yksi yö jouluun, kirjaimellisesti! Yksi yö valvottavana töiden merkeissä enää. Edessä on ensimmäinen joulu viiteen vuoteen vapaalla! Olisin ehkä halunnut töitä, mutta käy se näinkin. Parhautta on yhdessäolo perheen kanssa, isäkin on vapaalla ja Hausjärvellä asuva pikkuveljeni tulee käymään.
Harmittaa kun ei tullut tehtyä joulukorttia. Useampana vuonna sellainen on tullut viime tipassa tehtyä. Nyt idea joulukorttiin syntyi jo marraskuun puolella, olisihan se pitänyt arvata, että toteutuksesta se sitten jää kiinni ;) For sure, tarkoitus oli valokuvata ennen loman loppumista torstaina, mutta idässä saatiin nauttia kireähköistä pakkasista (-25, jopa -30) päivisinkin, joten kuvailut jäivät.
Nytkin pakkasmittari näyttää -25. Ollaan sitkeästi lenkkeilty jopa tunnin lenkkejä näilläkin pakkasilla. Ostin koirille "joululahjaksi" uudet Pomppa-takit ja hitsit ne on hienot! Elsa sai harmaan (kun punaista ei ollut), Kiki keltaisen ja Tuittu violetin. Ehkä ne enemmän lämmittävät lenkeillä miun ajatuksia, mutta kyllä nuo treeneissä odotteluun tulee tarpeeseen. Tuittu on saanut jalkaansa kovimmilla pakkasilla myös fleecetossut eikä nuudelia näytä palelevan. Kiki pitää sellaista vauhtia yllä, että hiki tulee :)
Pentukuumetta (!) kävin kasvattamassa perjantaina kun käytiin hakemassa kaverille puudelinpentu, Tuitun puoliveli Vili (Triguette's Hypertec). Niin pieniä ja suloisia <3 Puudeli on kyllä toisaalta niin helppo koira, että niitä menisi helposti useampi. En ole kylläkään ottamassa, kunhan totean ;) Sinne jäi vielä pikkuinen narttupentu vapaaksi. Puudeleita voisi helposti kuvitella sen 3-4, ja monella onkin, sensijaan 3 pyrriä ajaa miut ihan riittävästi hulluuden partaalle! Puudelin näyttelyturkin hoidossa on toki oma hommansa, mutta voitteko kuvitella, miusta on jopa kiva vääntää sille noita pompuloita päähän :D Mutta kunhan Tui on näyttelynsä käynyt, niin kyllä toi turkki katoaa alta aikayksikön, vaikka siihen silmä onkin jo tottunut.
Harrastuksista ollaan nyt muutama viikko ansaitulla tauolla. Elsalla on vähän arkuutta vasemmassa jalassa, lonkkaa ympäröivissä lihaksissa ja sisimmässä varpaassa. Onneksi sopivaan saumaan sattui joulu ja pakkaset. Nautitaan lenkkeilyistä ja tempuista, ei malta olla pikkaisen kuitenkin tekemättä iltaisin, kun on 3 (huomenna 4) superinnokasta treenikaveria :)) Elsa varsinkin, se vain höperöityy ja maanistuu tuon treenaamisen kanssa, mitä vanhemmaksi se tulee. Nään niin sieluni silmin 10+ vuotiaan Elsan-mummon tohkeissaan pakkaavan pallon matkaan kun treenireppua pakataan ja kun oma vuoro koittaa, kuuluu tuttu "väh väh väh". Elsan treenimotivaatio on kyllä ehtymätön <3 Eipä valittamista ole näissä muissakaan, Elsa vain elää tuota hetkeä niin joka solullaan. Jokainen on hieman omanlaisensa treenattava. Tuitun ajatuksenjuoksu poikkeaa pyrreistä, mutta hauska se on ja takuulla yrittää parhaanssa! Ja onhan se hupaisaa kun hattarapallo tappaa kaninkarvalelua kikkurat hiekkaa pöllyten eikä millään suostu vaihtamaan sitä namiin.. Siinäpä teille puudelitahtoa!
Nyt lenkille ja sitten töihin, tuli nukuttua vähän reilummin yövuoron jälkeen; 8-16.30 ;)
Tasapuolisesti toivotamme jokaiselle
RAUHALLISTA JOULUA & ONNEA VUODELLE 2013!
Hauskaa ja rauhallista joulua myös teille :).
VastaaPoistaItselläni on 3 ½ vuotias toyvillakoira tyttö, samanlainen agilitymenijä varmaan kuin Tuittu. Treenikaverit aina ihmettelee, että miten noin pienestä näyttelypuudelista (mua aina naurattaa tuo näyttisjuttu, kun viimeksi ollaan oltu 2 vuotta sitten kehissä :)) voi tulla noin makea agikoira ;). Pentukuumetta pukkaa myös täällä, ehkäpä seuraava puudeli tuleekin kohta... Ja tuo on kyllä totta, että villakoirat varastaa sydämen. Ne on niin mahtavia :).
Kiitos :)Oon kyllä aina ollu sitä mieltä, et puudeli on kyllä vähän aliarvioitu harrastuskoira! =)
VastaaPoista