torstai 14. maaliskuuta 2013

Terveysuutisia, jälleen!

Hattara kävi tiistaina silmäkontrollissa ja sai luvan treenata. Silmät paranee hienosti! Samalla silmä- ja polvitutkittiin Elsan tytär Pila (Tottakai Peukaloliisa) ja terveet paperit sai myös Pila.

Kennelliitto muisti minuu äsken sähköpostilla koskien Tuitun lonkka- ja kyynärtuloksia. Kaksi viikkoa ja 2pv kuvauksista, not bad :) Tasan viikko sitten tuli lasku omakoiraan ja nyt sitten lausunto.



Selkää ei ole virallisesti lausuttu, mutta ei siinä mitään kummallista pitäisi olla. Tosin, kokemus lähipiiristä (toinen rotu kokonaan) on osoittanut, että välillä sillä kuvanneen eläinlääkärin lausunnolla (vaikka kuinka olisi ortopedi) ei ole muuta käyttöä kuin vessapaperina.. Sitten kun kuvat lähetetäänkin lausuttavaksi kennelliton selkäspesialistille, on tulos jotain ihan muuta kuin terve. Toki enemmän pitää tietysti katsoa koiraa kun diagnoosia, mutta kyllä jokin spondyloosidiagnoosi lopettaisi agiharkat ihan samantien, on sen verta kivulias vaiva koiralle, kahden spondyloosibelggarin kokemuksella..

Noh, mutta. Ainakin mitä itse voi jo selkäkuvasta katsoa, niin lannenikamia on se 7, kuten pitää ja ristiluu näyttäisi koostuvan kolmesta nikamasta. Okahaarakkeita ei siinä näy erillään, eikä selässä näy spondyloosimuutoksia. Toki kyseessä on 1v koira, harvalla silloin spondyloosia on.

Reisiluun päät on vähän hassun muotoiset, kun on tottunut tuijottamaan pyrtsien kuvia. En tiedä onko tuo vain Tuitun ominaisuus vai onko puudeleilla tuollaiset. No, A:t ne on joka tapauksessa, vaikka lievää löysyyttä tuolla oikean lonkkamaljan alareunassa on.







Kyynäriä jännitin, olivat vähän löysemmän näköiset vrt. pyrreihin, tuo vasen etenkin. Mutta hyvä näin!

Olen tosi tyytyväinen kyllä, etenkin kun taustoista ei ole tietoa, pikkupuudeleilta tutkitaan pääasiassa polvet ja silmät vain. Tuitun emä on epävirallisesti kuvattu terveeksi. Mietin itsekin, maksanko lausuntoa, joka ei varsinaisesti kiinnosta kuin minua itseäni ja miullekin olis riittäny se tieto et agiharkat luuston puolesta voi jatkua. Mutta samapa tuo oli, onpa siinä tilastoihin taas yksi kuvattu puudeli lisää. Lisäksi Tuittu on ensimmäistä paria kuukautta lukuunottamatta ruokittu raakaruualla, ensimmäisenä koiristani. Raakaruualla koko porukka on ollut viime kesästä. Toki Tuittu saa nappuloita ollessaan hoidossa/näyttelyreissussa kuten muutkin ja vaihdokset jokaisella sujuu ihan ongelmitta. Suurempaa eroa en ole koirissani huomannut raakaruualle siirryttäessä, kun ei niillä nappuloidenkaan aikaan mitään ongelmia ollut.

Raakaruoka meillä sisältää eri lihoja ja muutaman kerran viikossa myös jotain ns. lihaisia luita, lähinnä kanan siipiä ja kalkkunan kauloja. Hampaat pysyy hyvänä! Muutoin en usko noiden ravintoarvoon ja ei sitä kalkkia rustoissakaan taida olla..  Pääasiassa ruoka pohjautuu nauta-sika-jauhelihalle ja kanalle, syystä että ne ovat edullisia, etenkin kun ne käy hakemassa suoraan Tessulta. Lisäksi löytyy heppaa (suoraan teurastamolta) ja sitten Sohvin valinnasta hankittuna hanhea, poroa, kalkkunaa, sisäelinseosta ja varalle aina kun kasvissose loppuu niin myös esim. valmiita murremixejä. Kasvissoseet väännän pääasiassa itse; jäävuorisalaatti, kesäkurpitsa + porkkana. Vanhat marjat haalin myös porukoilta ja mummolasta ja soseutan ne tuohon porkkanan tilalle. Jemmaan myös kananmunankuoret normaalistakin käytöstä ja soseutan ne sekaan. Kasvissoseen tarkoitushan on olla vaan kuituna, vitamiinit + kalkki tulee purkista (teräsrekku). Sitten lohiöljyä, rypsiöljyä tai pellavansiemenöljyä sekaan. Kiki saa lisänä myös glukosamiinia. Kerran - pari viikossa (miten satun muistamaan) niin saavat kananmunan raakana. En ole koskaan laskenut annoksia vaan katsonut koiraa ja vähentänyt/lisännyt sen myötä. Hyvin tuntuu sopivan, vaikka onhan tää huomattavasti työläämpää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti