tokokokeita ja terveysjuttusia

otsikko on taas toooosi hieno!

Terveysuutiset koskee tällä kertaa Neiti Hattaraa. Sillä vuoteli silmät ajoittain ja diagnoosiksi varmistui, kuten monella muullakin puudelilla, ylimääräiset ripset. Kertaalleen olin sille omatoimisesti aloittanut silmätippakuurin ja silmien vuotelu hoitui sillä. Kuitenkin näyttelypäivänä ja näyttelypaikan valaistuksessa toinen silmä oli taas vuodellut ja Tui siristeli silmäänsä, joten Tui poistui kehästä EVA(ei voida arvostella)-nauhan kanssa, ansaitusti. Normaalissa valaistuksessa silmä ei näyttänyt niin pahalta, mutta lääkäriinhän se piti viedä. Ohjeeksi tuli laittaa tippoja 2vkoa ja sitten ripsien poisto. Viikon kuluttua silmä oli kuitenkin jo niin hyvä, että ripset poistettiin viime tiistaina.

Tuittu sai muuten tosi kivan arvostelun ja EVA kertoo miun mielestä lähinnä tuomarin rohkeudesta puuttua terveydellisiin epäkohtiin. Ja miksikö Tui sitten meni kehään? No, kun sinne paikalle nyt oli jo menty ja maksu maksettu.. Arvostelun saa silti :) Kunpa niihin terveydellisiin epäkohtiin puututtaisiin entistä rohkeammin, mutta edelleen ontuvia ja iho-ongelmaisia koiria palkitaan puhumattakaan niistä, jotka meinaavat läkähtyä lyttynaamoineen jo yhdelle kierrokselle pientä näyttelykehää =/

Tuittu on toipunut ripsien poistosta hienosti, eikä silmät vaivaa yhtään. Kauluri sillä on päässä ainoastaan öisin ja silloin kun ei olla kotona. Tosin..No, aloitetaan tarina niin, että Kikin on aina saatava jotain suuhunsa kun tulen kotiin. Vaikka sitten pöytäliina "ohimennen" kun se sattuu kohdalle, yleensä se vaan tyytyy viemään miun hanskan tai pipon. Torstaina kun tulin töistä, se oli sitten Tuitun kauluri suussa minuu vastassa! En tiedä kuka sen alunperin oli pois ottanut, mutta voitte kuvitella miltä se kauluri nyt näyttää... Torvi on niin Torvi :))

Samalla rauhoittamisella läpivalaistiin puudeli ja ihan kelvollisia tuloksia sieltä pitäisi olla tulossa, katsotaan mitä mieltä kennelliitossa ollaan, mutta ei ainakaan mitään agiharrastukseen vaikuttavaa sieltä löytynyt =)

Tuittu on nyt aksatauolla pari viikkoa. Sinänsä hassua puhua tauosta kun tyyliin kerran viikossa ollaan treenattu ;) Mutta julkaistaan Hattaran keppivideo parin viikon takaa, ("on vain yksi tapa suorittaa nämä oiken ja se on minun tapa!" T: Tuittu) Tyyppi on vähän vallaton noissa suorituksissa, mutta olkoon ;) Ohjurit oli ekaa kertaa paikallaan ja en tiedä laitanko niitä. Varmaan sillointällöin, että tottuu, voipi sitten käyttää jos tulee ongelmia. Pujotteluasento on matala, kuten pitääkin ja monesti tuosta huomaa kujilla opetetun koiran eron vs. suorat kepit. Väitän näin! Myöskään turhaa sivuttaisliikettä ei tule. Kukaan ei vaan oo kertonut Tuitulle, ettei sille varmaan voi tulla tommoisia ravillakauhomiskeppejä :D
http://www.youtube.com/watch?v=Zl83ZXq3x84&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA&index=5

Tänään tokoiltiin. Treeniblogia lukevat ovat varmasti jo kyllästyneet miun jahkailuun Kikin kanssa kisaamisesta. Nouto ei ole sellainen kun haluaisin, ei missään tapauksessa ja parin viikon aikana se rupesi sotkemaan liikkeestä seisomista johonkin, mahdollisesti luoksarin loppuosaan ja lähti aina miun käännyttyä kohti minuu. Se teki sen virheen vielä torstaina.. Sitten viime viikolla se keksi, että kaukot (ja istumisen käsimerkki) tarkoittaaa myös luoksetuloa! No, eikun vaihtamaan kaukot niin, että käsimerkkiä ei tule.. Hirrrrmu kiva :D On se vaan haasteellista kun koira ajattelee liikaa. Se yhdistelee ja miettii, Elsan mielestä riittää, että se voi toteuttaa hymy naamalla sille annetun tehtävän :) Siinä on tokokoirissa jo iso ero!

Menin sitten kuitenkin kokeeseen..

Paikkamakuu: 10 (oli kerran pienesti nuuskinut)
Seuraaminen: 9, (pieni kämmi täyskäännöksessä)
Liikkeestä maahan: 9 (vinoon pomppas ylös)
Luoksari: 6 (melkein läpijuoksu, tässä huomaa käsimerkin huonon puolen, koira vilkaisee juuri merkin kohdalla sivulle eikä huomaa käsimerkkiä)
Liikkeestä seis: 9 (ehkä vino? Oikein hieno miusta!)
Nouto: 8 (vino perusasento, noh, juuri ja juuri riittävä vauhti, mutta kun oletus on, että tää nollataan niin oon tyytyväinen!!)
Kaukot: 9, (tuplakäsky ekaan istumiseen kun kyyläs liikkuria)
Hyppy: 7 (oikeasti olisi pitänyt kyllä olla nolla, mutta alokkaassakin tällaisesta sai samat pisteet, eli hirmu hyvä hyppy, kesken sivulletulon päätti hypätä hypyn uusiks, istua ja tulla käskystä sivulle ;))))

Voi Torvinen :D Kuitenkin pisteitä 166 eli ykkönen, hikisesti ;) sijoitus 2/5. Luoksari harmittaa eniten, koska se on Kikillä oikeasti tosi hieno! Mut näin tänään, Kikin kanssa on aina aika jännää :D Ne liikkeet, joita pelkäsin, meni ihan hyvin ja nyt suoristetaan noi perusasennot myös kokeessa. Ei se nyt ihan noin niitä oo pojoillu treeneissä, mut palkattomuttakin on tehty hävettävän vähän!
video kokeesta: http://www.youtube.com/watch?v=jVcWjzR2ckE&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA
Ihan oon tyytyväinen torveloon, vaikka toisaalta parannettavaa jäi aika lailla. Ei onneksi mitään isoa ja ylitsepääsemätöntä, Torvisella oli ihan hyvä fiilis :)

Elsi oli ilmoitettu myös. Kotitokojen lisäksi oltiin treenattu ihan neljä kertaa :D

Mutta Elsi on niin pätevä <3
Kymppejä ei EVL:ssä paikkamakuun jälkeen kellekkään jaettu. Oli Anne Nokelainen tiukalla tuulella :)

Paikalla istuminen: 10
Paikallamakuu: 9 (tassu taas kippurassa)
Seuraaminen: 8 (edisti, mutta muutoin parhaita kisaseuraamisia!)
Zeta: 9
Luoksari: 9
Ruutu: 9 (jeeeeeeee! Meni niin taakse, et häntä oli yli :)

Ohjattu: 9,5
Metallihyppy: 9,5
Tunnari: 9 (meni jo aluksi omalle, mut tarkisti muut)
Kaukot: 6 (teki yhden omatoimisen vaihdon, jossa liikkui)

273p ja EVL1 :) Sijoitus 2/5. Elsillä oli myös oikein hyvä fiilis, oli niiiiin hauska kisata sen kaa kun pystyy olemaan ihan rennolla fiiliksellä itte ja luottamaan koiraan ja sen vireeseen. Meillä oli hauskaa :)
video: http://www.youtube.com/watch?v=MOqyXzZhUvY&list=UUAlWKSevt4ht1X-sjWECrcA&index=1

Kyllä sitä monesti etenkin paikkamakuiden aikana miettii, et miksi kiusaa itseään tällaisilla.. Oon aina ollu ihan toivoton jännittäjä ja en tykkää "esiintyä yksin" ja ehkä siksi olen entinen joukkueurheilija yksilöurheilun sijaan ;) Mutta jokainen kisatilanne on itsensä voittamista ja kisoissa jännitys yleensä laukeaa kehään mennessä, on miun tehtävä auttaa sitä koiraa mahdollisimman hyvään suoritukseen! Voitan jännitykseni joka kerta kisatessani, kai se on jonkinlaista masokismiä hakeutua niihin tilanteisiin, vaikka tuntuu, ettei jalat kanna.. Nyt kun joukkueurheiluajat on takana päin, ollaan koiran kanssa se joukkue. Parikymmentä pelikaveria on vaihtunut yhteen nelijalkaiseen (kerrallaan), mutta loppujen lopuksi peruselementit ovat pysyneet täysin samoina. Tarvitaan sitä kuuluisaa "joukkuehenkeä" ja molemminpuolista luottamusta. Joukkueena työskennellään kohti yhteistä päämäärää, pitäen hauskaa :)