Arki helpottuu hieman

(c) Milena Nevanto

Tänään oli viimeinen työpäivä päivystyksessä vähään aikaan. Niin kyllä nään itseni suostumassa ensimmäiseen kysyttyyn keikkaan heti ensi viikolla, joten en ole mitään läksiäiskakkuja sinne leiponu. Nyt helpottuu arki, onhan tää 3 viikkoa ollu aika hulabaloota! Esim. olin sunnuntaina aamuvuorossa 7-15, menin maanantaina Polvijärvelle 24h vuoroon, eli 08-08, sit siitä kotiin ja lenkille, sit iltavuoroon päivystykseen 13.30-21.30 ja olipa pomo muistanut oikein aamuvuorolla heti keskiviikkona ja illalla oli koulutusta. Ilta-aamut ei ole vuorotyön parasta antia! Periaatteessa kukaan ei ole minua pakottanut mutta toisaalta en saanut virkavapaata ja toisesta paikkaa toivottiin että teen mahdollisimman monta elokuun vuoroa..
Satuin kyllä valitsemaan vuorot ihan hyvin! Tänään olisi ykkösvuoron vuoro ja siellä on aseman muutto kovassa vauhdissa. Työpari just viestitti et saatan päästä jopa valmiille kun tiistaina meen töihin ;) Uusi asema on siis väliaikainen parakkiasema, mutta parakit ovat uudet ja voittavat mennen tullen homeisen aseman. Ihan oikeasti uusi asema valmistuu joskus muutaman vuoden päästä.

Työkaverit ovat vähän sitä mieltä, ettei Pelalta kukaan ole takaisin tullut.. Mutta pelkkä sairaanhoitajan koulutus ei pitkälle tuolla riitä, pitäisi käydä 30op lisää. Onko siihen sitten oman työn ohessa resursseja (jos olen päivystyksessä) niin on sitten toinen juttu. Vaihtoehdot ovat aikuispuolen AMK tai täydennyskoulutus, joka maksaa n.3000e. Vakituisen henkilöstön koulutuksen maksaa pelastuslaitos (en aio itse maksaa tuota). No, katsellan miltä homma alkaa maistumaan! Ainakin työpari on tosi hyvä (ja pätevä!) tyyppi ja se tekee niin paljon kun vietät 7 vuoroa kuukaudessa 24h kerrallaan saman ihmisen kanssa.

Kisattiin Tuitun kanssa viime la ja ei kyllä oo ikinä puudeli kulkenu niin huonosti kun ekalla radalla =/ Se kyllä sitten ripuloi kolmesti radan jälkeen (joku pyrrien kanssa elänyt pikkupuudeli varasti Katrin autosta puoli pussia lihapullia edellisiltana). Toisella radalla meno oli jo vähän parempaa, mutta keppejä ei saatu onnistumaan. Kolmas rata oli jo enemmän meitä ja neljäs taas vähän vaisumpi, mutta kohtuullinen. Ei kai tässä auta kun kisata.. Harmittavasti viikon päästä on juuri työvuoro kun olisi naapuriseuran kisat.

Agilitymasennus ei pitkään kestänyt ja löysin itseni treenaamasta puudelin kanssa jo keskiviikkona ja uudelleen torstaina. Kalla treenasi myös tuolloin agilityt vol 9 ja 10. Ei siis ole paljoa sekään tehnyt, pääpaino on ollut ihan yhteistyöllä, leikkimisellä ja temppujen opetettelulla. Vähän (eli aika paljon) olen kyllä ollut laiska tässäkin. Mutta Kalla on innokas, vauhdikas ja raivokas pieni pyrrieläin, joka on niin ihanan täysillä mukana jokaisessa treenissä.Ei voi kun ihailla hienoa pientä pentua, jota ei häiriöt hätkäytä! Ihan parasta kun on reipas pentu, jota ei tarvitse erikseen ensin sosiaalistaa johonkin paikkaan, että siellä voi treenata. Varmaan pärjäisin sellaisenkin kanssa, mutta onhan tämä nyt niin paljon helpompaa!
Ehkä nyt taas aktivoidun koirien suhteen ja oman urheilun myös..
Huomenna lähdetään vähän extempore käymään veljen luona Mäntsälässä kattoo uutta kämppää. Tarkoitus on varmaan käydä Helsingissä keskustassa pyörimässä, mutta kyseessä on aika pikainen visiitti. Ehkä kuitenkin jonkun tutun ehtisi nähdä :)

(C) Milena Nevanto

Kalla 20 viikon iässä 7,3kg 39cm