sunnuntai 12. toukokuuta 2013

askartelin ihan itte!

Meinaan ton bannerikuvan! Eikä menny ees hermot :) Joku vois neuvoa kädetöntä myös miten noista sivupalkeista saa alasvetovalikot? Tai oikeastaan tulla mielummin neuvomaan ihan tänne, koska en kuitenkaan osaa :) Noita on liikaa ja lisää ois kuitenkin kiva saada. Kaikilla koneilla ja selaimilla nuo ei näy yhtenä rivinä vaan hyppäävät kahdelle. Pääsääntöisesti taitavat kuitenkin näkyä ok.

Molemmat pyrrit alottivat juoksunsa kerrankin lähes yhtäaikaa. Elsan juoksun alkua tuskin huomasin ajoissa, koska se riiasi naapurin Ottoa-koiraa jo aivan "liian" aikaisin ja Elsan mielestä Cotton de Pyrenees ois ollu kiva mix. Normaalisti Elsa siis tiuskii pallittomalle naapurilleen eikä Otolla ole asiaa Elsaa moikkaamaan. Tuitun juoksuja edelleen odotellaan..


Siispä ei Elsin kanssa päästy kisaamaankaan ja Joensuun 4 starttia jäivät starttaamatta. Heiluin siellä parin startin verran kuitenkin kamerani kanssa ja kuvia löytyy täältä. Edelleen on noi säädöt uuden kameran kanssa vähän hakusessa. En olekaan muistanut hehkuttaa, että olen nykyään Canon EOS7D:n onnellinen omistaja :) Ongelmana on se, että kameran näytöltä kuva näyttää ihan hyvältä, mutta kun sen siirtää koneelle, se on ylivalottunut. Mistä sitä muuten kuvaa kattoo ja säätöjä viilaa jos ei siitä näytöstä =/ Mutta on tolla vaan huomattavasti kivampi kuvata, vaikka kyllähän setti 7D + sigma 70-200/1.8 painaa melko paljon..

Tässä yksi suosikkikuvistani, kaunis Helmi :)

Kuvausolosuhteet huomioonottaen (halli oli pimeä!)
tää on ihan jes, Jytinä-Panda lentää!
Kuvanmuokkaustaitoinen saisi tästä ihan hienon!
Ilmoitin sitten Elsan Kuopion kisoihin viikon päästä. Yövuoron jälkeen kisaaminen ei ole varsinaisesti parasta, mitä tiedän, mutta jo on kaikkeen totuttu kun kohta tulee 3v yötyötä täyteen :P Sitten seuraavana viikonloppuna on Joensuussa 7 starttia ja sitten katsellaan mikä on tilanne.

Saatiin eilen osteopaatti Jerry Ketola vierailulle Joensuuhun ja hoitoon pääsi Elsa. Vasemmalla puolella niin etu- kuin takajalassa oli jumeja, muutama myös selässä. Ei pahoja onneksi :) Elsa kyllä nautti käsittelystä täysin! Kesällä sitten taas uudestaan.

Olen tainnut unohtaa mainita, että Dukki-setäkin on aloittanut agilityn. Dukkis ja mamma ovat osallistuneet meidän seuran "agilityä löysin rantein"-kurssille ja mamman olettamus (agilityä kirein hermoin) on osoittautunut totaalisen vääräksi ja kahden ensimmäisen kerran (jotka menivät ihan hyvin, ei sillä) jälkeen setäkoira on ollut suorastaan liekeissä! Hallinta on sitten ollut hieman kadoksissa kun raitapaita on pomppinut puomia edestakas ja aina tilaisuuden tullen karannut putkeen niskatukka hulmuten. Mutta hauskaa, että Dukkiskin on päässyt agilityn makuun! Onhan se muutamia kertoja miun kans treenannu, mutta ei niin montaa kertaa et ois tajunnu kunnolla lajin ideaa ja hauskuutta.

Laitetaan loppuun vielä video Hattaran ihkaensimmäisistä mölleistä, toivottavasti linkki toimii! Vähän se ihmetteli erinäköisiä hyppyjä, mutta muuten sillä oli ihan superhyvä fiilis tuolla kisapaikalla. Hattara <3
https://www.facebook.com/photo.php?v=10151531628483046&l=9191026694385231055

loppuun vielä kuva Kepun valmiista terassista. Tikapuut tosin puuttuu tästä kuvasta vielä




sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

terassikausi on avattu!


Kissamme Kerttu, tutummin Kepu tai Kepukka, tuo raivostuttavan ärsyttävän suloinen otus!

Kepu on tähän saakka viettänyt ihan tavallista sisäkissan elämää ja ulkoillut säiden salliessa takapihalla. Valjaat + flexi on ollut toimiva yhdistelmä ötököiden ja tirppojen tiirailuun ja jos Kepu valjaista karkaa, se karkaa sisälle (kissan logiikka?)  Talvella Keps ulkoili takapihalla irti sen päivittäisen pariminuuttisen ennen kun kylmä yllätti, helppoa kun hienohelma ei lumelle astu, eipä se sitten terassinvierusaitaa pidemmälle mennyt :)

Jo pari vuotta oon haaveillu kissatarhasta, johon Kepu voisi suht vapaasti itse mennä. Hyvinkin usein olemme nimittäin eri mieltä siitä, onko nyt sopiva ulkoiluaika vai ei.. Rivitalossa asuessa suurta tarhaa on vaan turha haaveilla! Lisäksi takapihalle sitä ei järkevästi saa niin, että kissa sinne itse pääsisi. Onneksi meillä on päätyasunto ja mukavat naapurit, lupa pienelle tarhalle heltisi ja nyt sellainen sitten parin päivän rakentamisen jälkeen on tuossa päädyssä!

Pienihän se on ja vielä kesken ulkoasultaan, mutta en malta olla esittelemättä jo! Kattorimat on sahaamatta ja etuseinässä on pitkien rimojen tilalla toistaiseksi vielä tuollaiset pätkät :P

Kepukka pääsi siis ensimmäisenä avaamaan terdekauden!

etsi kuvasta kissa
Tikapuut suunnittelin vielä tuohon niin, että maasta pääsee tuohon toisellekin tasolle. Hyllyjä on toistaiseksi kolme. Vanha, itsetehty kiipeilypuun pätkä sai uuden elämän tuolla ulkona. Valokatetta olis tarkoitus laittaa vielä kattoon.

Tokihan mulla on jo visio, millainen tarha rakennetaan kunhan tilaa oikeasti on enemmän eikä tarhaa tarvitse tehdä talonyhtiön pihalle, mutta vaikka tarha on pieni (keskeneräisyys ei taida Kepua haitata), se vaikuttaa kovasti mieleiseltä käyttäjälleen ja se on tärkeintä :))

Kustannuksia tuli suunnilleen seuraavanlaisesti:
- verkko silmäkoko 16x16mm, 0,5m x 15m n. 25euroa
- puutavarat yht. 32e
    -runko kyllästettyä puuta 5x5cm(x420cm) yht. 20m
    -sahatavarana rimaa 2,5x5cm (x420cm) yht.20m (ei riittänyt, tarvitaan pari metriä lisää)
- maali (jokin valkoinen pikateho ulkomaali) 8e
- ruuvit, kulmaraudat ym. n.15e
- hyllyt jämätavaroista
-kiipeilypuu oli jo aiemmin tehty ja käytöstä poistettu
____________
Yht. noin 80 euroa

Ei paha :)

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

pitäiskö tätäkin joskus päivittää?



treeniblogi on päivittynyt tasaiseen tahtiinsa, ollaan kunnostauduttu treenirintamalla! Mustille aksaa ja Kikille tokoa. Tosin Kikin tokokoesuunnitelmat menivät mönkään juoksujen vuoksi, mutta kyllähän nuo juoksut odotettavissa olivat, edelliset oli huhtikuussa 2012..

Tuittuli on treenaillut aksaa 2-3x viikossa riippuen miun työvuoroista. Lomalla oltiin tosi ahkeria ja loman loputtua sitten koitti arki ja yövuorojen välissä ei juuri tee mieli treenata. Yhdellä kertaa ei toki paljoa tehdä =) Kerta viikkoon treeni (jota eka vuosi harrasteltiin) ei kyllä vie nuorta koiraa eteenpäin ei sitten ollenkaan, joten jos joskus kisakentille haaveilee, piti vähän aktivoitua :) Mutta nyt kun ikää on jo reilu vuosi, on koiran kanssa huomattavasti mukavampi treenailla, pohjat kun on tehty hiljakseen. Jonkinlaista kehittymistäkin on ehkä havaittavissa, vaikka pääpaino on edelleen irtoamisella, irtoamisella ja irtoamisella. Kepit on otettu jokaviikkoiseen ohjelmaan, samoin kontaktit. Saatiin aloiteltua keinuakin vihdoin, katsotaan mitä siitä tulee. Ohjauksia ei olla paljoa tehty, mutta tuo tuntuisi ohjautuvan sen verta herkästi, ettei niillä ole kiire. Mielummin kiroan irtoavaa ja huonosti kääntyvää koiraa kun hyvin kääntyvää joka ei kädestä lähde puolta metriä edemmäs. Ensin vauhti ja sitten tekniikka on meidän motto :)
Pistetääs vähän videota esille, ihan samassa näytetään olevan kuin edellisessäkin julkisessa videossa :D
 http://www.youtube.com/watch?v=0mGyJu-V5bw

Tuittu ei varsinaisesti ole tokoillut, osaa se jotain pikkujuttuja ja ruutu on hirmuisen hauska. Tarjoamisen kautta opetetulle koiralle tuntuu vaan olevan kovin vaikeeta ymmärtää, että joskus vaan ollaan paikallaan ja sekin on tekemistä esim. paikkamakuu ja muutkin odottamiset. Hattara on hassu :) Se tarjoaa luontaisesti kontaktia ja siitäpä olen sitten lenkillä vähän lenkkeilyn sivutuotteena palkkaillut tällaisen seuraamisen, vaikka muutoin meillä kyllä lenkkeily on ihan lenkkeilyä ja treenit sitten erikseen.
http://www.youtube.com/watch?v=1CMOLUxnizM

Eilen Hattarainen kävi lenkkeilemässä keskustassa puolivelipoika Vilin (Triguettes Hypertic) kanssa.





Elsinen on aksaillut ja kisannutkin. Joensuun kisoista saaliina nolla ja ohjaajan moka kolmanneksi viimeisellä esteellä. Ei me sitä tuplaa oltais tarvittukaan ;) Katsoin rataantutustumisessa et haluaisin olla puomin toisella puolella niin voisin tehdä tyylillä A (vetää koira itseen päin). Totesin, että ei ehdi, joten on pakko tyytyä suunnitelmaan B (työntää koira takaakiertoon). Koko rataantutustumisen ajan jouduin huomauttamaan itselleni, että muista takaakierto kun koko ajan meinasi tyyli A tulla mieleen. No, nollaa tehtiin ja nanosekunnin koomalla vedin elsan kuitenkin puomilta itseä päin ;) Koira ei onneksi huomannut mitään virhettä, harmi että tuomari huomasi :D Sen siitä saa kun kisaa yövuorojen välissä ja meinaa myöhästyä rataantutustumisesta ja näin..
Seuraavana päivänä tuli molemmilla radoilla yhdet rimat alas. Ei ole Elsalle kovinkaan tyypillistä, mutta rimavitosilla maaliin, tupla tavallaan sekin, ehhehe.

Varkaudessa käytiin kisaamassa pari viikkoa sitten, saaliina yksi nolla. Nollia ei juuri tullut ja Elsinen pääsi sillä omallaan korkeimmalle palkintopallille. Ihan kivaa :)

Nyt kisataan Joensuussa 4.5. ja toukokuun lopussa. Jos ei tuplaa niistä tule, sitä ei sitten tule! En kyllä edes tiedä haluanko SM-kisoihin, mutta ainakin olisi kiva sitten jahkailla ja miettiä jos oikeus on siellä kisata. Realistisesti nää kuitenkin alkaa olla viimoiset tai toiseksi viimoiset SM-kisat Elsalle. Ei miulla ole ikäkriisiä siitä paljonko itse täytän (vaikka seuraava tasakymmen häämöttää jo aika lähellä) vaan ennemminkin kauhistelen sitä, että Elsa täyttää  7v muutaman kuukauden päästä.

7v koira on toisaalta keski-ikäinen, mutta Elsi on kyllä virallisestikin nyt mummo! Kikin emä Aune sai pari päivää sitten 5 pentua kaksoisastuksen tuloksena ja ainakin yksi niistä on Elsan Pakki-pojan jälkeläinen. Aika näyttää kuka kenenkin on, värien perusteella on pääteltävissä, että molemmista uroksista siellä pentuja on ja yksi niistä ainakin on Pakin. http://www.tottakai.com/

Elsisen kuopukset, Tottakai Se On- pennut ehtivät täyttää jo 2v! Aktiivisia kakaroita ovat ja silloinhan tunnetusti sattuu ja tapahtuu. Vähän sairaslomauutisia on kantautunut Kodan osalta (tapaturma), mutta toivotaan että sairaslomat ovat nyt taaksejäänyttä elämää!

Pitäisikös sitten kertoilla lomareissusta? Muutama viikko sitten käväistiin Virpin kanssa Ranskanmaalla. Mukaan sieltä tarttui pikkuriikkinen pyrrinpentu, joka toivottavasti aloittaa kasvaa vähän reippaammin varsin tujun matokuurin jälkeen. Jos ei kasva, sitten ei kasva ja jää joksikin historian ensimmäiseksi miniksi ;) Tukkaa löytyy sen verran, että sitä voi löytyä aikuisenakin keskivertoa enemmän.. Pentuhampaita löytyy oikea määrä, samoin kulkusia eikä purennassakaan ole huomauttamista. Pennun emä on (puoli)pitkäkarvainen ja isä lyhytkarvainen. Luonnetta löytyy ja onneksi myös reippautta! Ihmisistä ja lapsista Demoniksi ristitty pyrrinpoikanen (Icko du pic d'Espade) tykkää kovasti ja rauniotreenit on jo aloitettu. Katsellaan mitä kakrusta kasvaa!

Demon Blanc  (kuva Virpi S-V)







perjantai 29. maaliskuuta 2013

haaste!

 Katja haastoi kera kysymysten:

1. Miten kehittäisit oman rotusi jalostusta, jos saisit päättää siitä aivan yksin?
Hehe, kuinkahan korkeaksi saisi blogin kävijämäärän vaan vastaamalla tähän kunnolla ;) En taida kokeilla.. mutta vihjaista vois kuitenkin tuonne terveys- ja luonnepuolelle. Jos nyt vaikka alkuun saatais edes perusasiat kuntoon; koiria tutkittaisiin (edes ne perustutkimukset) ja testattaisiin enemmän. En tarkoita, että vikaa pitää etsimällä etsiä, mutta ehkä ne, jotka haluavat, ymmärtävät kyllä pointin :)

2. Miten monta koiranpantaa kotoasi löytyy?
hahah!  villi veikkaus on 20 +++ ainakin...

3. Ketä agilityohjaajaa ihailet eniten? Miksi?
Yleisesti esimerkkinä voisin mainita Silvia Trkmanin (ja ehkä suomalaisista esim. Janita Leinosen). Kova työ ja treeni, kehittäminen, omaan tekemiseen uskominen ja oivaltaminen on tuottanut menestystä, eikä takuulla ilmaiseksi. Eräänlaisia uranuurtajia omalla "alallaan".
Lisäksi Anna Strömin jalat liikkuvat ihailtavan vikkelästi ja Vähäniityn Sarilla on kyllä juuri oikeanlaista asennetta!
Totuus on kyllä se, etten seuraa kovinkaan paljoa suomen enkä maailmankaan (huippu)agilityä, että osaisin antaa tähän yhtään persoonallisempia ja syvällisempiä vastauksia :D

4. Jos koirasi olisi ihminen, miten se käyttäytyisi kaupan kassajonossa kun vanhempi täti-ihminen kiilaisi kärryineen sen eteen?
-Arkielämässäkin usein esilletulevaa poliisi-Elsaa tarvitaan taas! Elsa käärisi hihansa tarttuisi tehtävään ja nauttien siitä täysin siemauksin (myös silloin kun kuka tahansa muu kanssaeläjä joutuisi röyhkeän ohitteluyrityksen uhriksi) Lopputuloksena täti poistuisi kaupasta häpeänpuna kasvoilla (ilman ostoksiaan) julkisesti nöyryytettynä.
-Kiki yrittäisi mulkoilla tätiä pahasti ja välttäisi varsinaista konfliktia viimeiseen asti. Toki tätiä voisi huomauttaa ja yrittää ärsyttää vähän tönimällä ja tuuppimalla. Lopulta Kiki kiilaisi eteen juuri oikeaksi katsomallaan hetkellä ja pääsisi kassalle juuri omalla vuorollaan.
- Tuittu miettisi syvästi järkyttyneenä mitä ihmettä tehdä, kuinka joku voi käyttäytyä noin huonosti? - ja päätyisi rääkäisemään kovaa ja korkealta jotain painokelvotonta (ilman minkäänlaista vaikutusta kyseiseen tätiin).

5. Mikä on mielestäsi tärkein harrastuskoiran ominaisuus? Miksi?
yksikö vain? Hmm.. Leikkisyys? Se kattaa sekä yleisen iloisuuden että takaa pienen pilkkeen silmäkulmaan, mutta myös sen, että koira palkkautuu hyvin ja varauksetta lelulla. Leikki ei ole vain harrastuskoiran yksinoikeus, vaan se on yhteinen hauska hetki koiran ja omistajan välillä, leikki luo suhdetta koiraan ja leikin kautta voit oppia koirastasi. Leikki voi myös toimia koiraa rentouttavana tekijänä jännittävässä tilanteessa. Kannustan aina ihmisiä leikkimään koiransa kanssa ja antautumaan siihen! Leikki ei välttämättä tarkoita pallonheittoa tai lelun kiskomista, mistä leikistä koirasi sitten tykkääkään eniten!

6. Millaisia makupaloja käytät palkkaamisessa? 
Niinä päivinä kun ehdin, palkkoina on yleensä broilerin sydäntä, kivipiiraa tai sianlihakuutioita keitettynä ja pienennettyinä. Joskus jos olen oikein ahkera, tyrkkään ne vielä kuivumaan uuniin. Joskus jaksan tehdä pellillisen maksamakupaloja. Usein kuitenkin matkassa on lihapullia tai nakkeja, tai kuivista natural menua.

7. Mikä on saanut sinut valitsemaan juuri ne rodut, joita kotoasi löytyy?

sattuma. Jussi ei suostunut belggariin vaan koiran piti olla pienempi. Olin nähnyt jopa yhden pyrrin aiemmin ja ihastunut siihen. Siitä se sitten lähti.. Näin niitä järkeviä päätöksiä tehdään ;)
Nyt tuntuu ihan hullulta ajatukselta, että mietin myös lancashirenkarjakoiraa ja espanjanvesikoiraa. Ei millään muotoa pahalla, mutta HAH! Miulla jompikumpi noista?
Ainiin, puudeli. No ei siihen olekaan oikein mitään järkevää selitystä =)

8. Minkä ominaisuuden voisit koirastasi antaa pois ja minkä haluaisit tilalle?
Kikiltä vaihtaisin D-lonkat terveisiin ja Elsalta pikkuhiljaa näin vanhemmiten päätään nostavan ääniherkkyyden pois [tässä siis (yksi) syy miksei Elsalle tule enää kolmansia pentuja, vaikka niitä miulta säännöllisen epäsäännöllisesti kysellään ja vaikkei ääniherkkyys juuri arkielämässä näy]. Hattara taas.. No jos jotain niin ihan pikkasen pehmeyttä ja herkkyyttä pois ja tilalle röyhkeyttä :)

9. Mitä samaa löytyy koiristasi ja sinusta?
Innostutaan herkästi ja sitten kun sen idean saa, niin pistetään tuulemaan (ja mieluiten heti)!

10. Jos ottaisit jonkun muun rotuisen koiran kuin kotoasi nyt löytyy, mikä se olisi? Ja miksi?
voisin ottaa monenkin rotuisia koiria (pääasiassa ryhmästä 1), mutta vain jos saisin tietynlaisen yksilön. Paljastettakoon, että "salainen" ihailuni kohde on kuitenkin (rata) greyhound, mutta se ei noin muuten sovi intresseihini mitenkään päin..

11. Mitkä ovat koirasi parhaat ominaisuudet?
Elsalla motivaatio ja tekemisenhalu, ihailen aina sen intoa ja paloa päästä treenaamaan, vaikka tietenkin sen palon suurin sytyttäjä on pallo :) Kiki on ihailtavan älykäs ja kekseliäs eläin, joka kyllä oivaltaa! Tuittu taas on iloinen ja hyväntuulinen eikä sen seurassa oikein itsekään voi muuta olla:)


mie haastan Katrin, Jennin, Piian, Annen ja Claudian

 Ja kysymykset:

1.Mitä rotua ihailet, mutta et tule todennäköisesti koskaan omistamaan?

2. Kuvitellaan, että sinusta ja koirastasi/koiristasi on otettu valokuva teidän hienoimmalla yhteisellä hetkellä - mitä siinä näkyy ja missä se on otettu?

3. Kuka henkilö on vaikuttanut sinuun eniten koiraharrastuksien suhteen, miten ja miksi?

4. Koirasi erikoisin tapa?

5. Jos koirasi olisi ihminen, mikä sen ammatti olisi?

6. Mitä samaa löytyy koirastasi ja sinusta?

7. Mikä koiraharrastuksissa on parasta/pahinta?

8. Koirasi parhaat kaverit?

9. Mitkä olivat nimivaihtoehdot ennen kun koirastasi tuli sen niminen kun se nyt on?

10. Mitä piirteitä arvostat eniten koirassasi?

11. Nimeä joku sykähdyttävä koira ja kerro miksi juuri se

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

palkintoja

torvi mikä torvi =)


Perjantaina Elsi pyrrinen palkittiin oman seuramme (JOA) vuoden 2012 toiseksi parhaana tokokoirana. Jo aiemmin Elsinen lunasti Suomen Pyreneläisten vuoden tokokoira-tittelin, neljäntenä vuonna peräkkäin! Olen tosin saattanut mennä jo laskuissa sekaisin :P Katsotaan kuinka käy vuonna 2013 kun myös Tara ja Flamma kisaavat EVL:ssä.

Suuria palkintoja ei tän päivän näyttelyistä (Rautalampi RN) tullut, kuten olettaa saattoi. Tuomarina oli Elina Haapaniemi, rodun ihan hyvin tunteva tuomari. "Tavoitteena" oli edes EH ja sehän me keskiarvona saatiin ;)

Kivan arvostelu kuului näin:

2,5-vuotias, brindle, feminiininen narttu. Liian kupera kallo, turhan pyöreät silmät, purenta ok. Hyvä kaula ja ylälinja. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Voimakkaat takakulmaukset, yksinkertaiset kannukset. Runsaasti valkoista kaulassa ja eturinnassa. Eturaajoissa valkoiset sukat ja valkoista myös rungon alla ja takaraajojen varpaissa. Pehmeä turkinlaatu. Liikkuu hyvin.

VAL H

Elsi:

6,5-vuotias, hyvän tyyppinen, vilkas narttu, joka esiintyy hyvin. Hyvä päänmuoto. Keskiruskeat, hieman pyöreät silmät, purenta ok (poistetuista hampaista esitetty SKL:n hammastodistus). Hyvä ylälinja, sopiva luusto. Hyvin kulmautuneet takaraajat, joissa ei kannuksia. Hyvä runko. Liikkuu hyvin.

VAL ERI, SA, PN1, VSP

ROP oli Zin, joka valioitui. Onnea :) 

Elsin mielestä kehässä oli hauskaa. Seuraavaksi kerraksi (jos sellainen tulee) voitaisi treenata homma niin et ei tartteis tarjota temppuja kuten vilkuttamista ja niiaamista kesken arvostelun :) Tästä elsalle eläkelaji, tavoitteena tietty veterans of veterans-gaala..ehehe =))

Kotiin tultua suunnattiin vielä hiihtämään. Jussi osti eilen sukset! Mie sorruin ostamaan "vaan" uudet monot ja uuden, todella tarpeellisen, uuden Gore-tex-takin. Hups :) Hiihdeltiin jääladuilla pyrrien kanssa 6km puoleen tuntiin, ihan hyvin sinänsä kun Jussi on hiihtänyt viimeksi intissä (metsäsuksilla ;) ja siitä tosiaan on aika jo yli 11 vuotta! 


sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Girl power!

Kokeillaas samalla bloginpäivittämistä ipadilla.

Viikonloppu vierähti kera kolmen pyrrin. Siihen pieni puudelilisä, niin ei tarvinnut miettiä mitä puuhaa ja kenen kanssa. Omien koirien lisäksi menossa oli mukana dukkiksen siskopuoli, Rilla-pyrri. Miulle tuttu tapaus jokaviikkoisista aksakoulutuksista, mutta miun koirille uusi tuttavuus. Hauska pikkukoira, jonka hännäntöpö ei lakkaa heilumasta!

Yllättävän hyvin meni. Sai oikeasti olla ylpeä miun pyrritytöistä (no puudelistakin, mut siitä
nyt harvoin on harmia kellekkään), vieras aikuinen koira tulee meille ja viikonloppu selvittiin ilman yhtään rähinää! Elsaa rilla väisti, mutta kiki esitti koko perjantain dressman- mainoksesta tuttua kävelyä.. Onneksi ilman hymyä;)

Kepu joutui asumaan suurimman osan ajasta rajoitetussa tilassa kodinhoitohuone-kylppäri-akselilla ja protestoi sitä tasaisin väliajoin kaapimalla ovea. Äsken sitten avasin kodinhoitohuoneen oven, että hänen suuri korkeutensa pääsee nyt taas arestista ja tyyppi kävi tässä keittiössä pyörähtämässä ja siirtyi nukkumaan kodinhoitohuoneen lattialle. Kissat....

torstai 14. maaliskuuta 2013

Terveysuutisia, jälleen!

Hattara kävi tiistaina silmäkontrollissa ja sai luvan treenata. Silmät paranee hienosti! Samalla silmä- ja polvitutkittiin Elsan tytär Pila (Tottakai Peukaloliisa) ja terveet paperit sai myös Pila.

Kennelliitto muisti minuu äsken sähköpostilla koskien Tuitun lonkka- ja kyynärtuloksia. Kaksi viikkoa ja 2pv kuvauksista, not bad :) Tasan viikko sitten tuli lasku omakoiraan ja nyt sitten lausunto.



Selkää ei ole virallisesti lausuttu, mutta ei siinä mitään kummallista pitäisi olla. Tosin, kokemus lähipiiristä (toinen rotu kokonaan) on osoittanut, että välillä sillä kuvanneen eläinlääkärin lausunnolla (vaikka kuinka olisi ortopedi) ei ole muuta käyttöä kuin vessapaperina.. Sitten kun kuvat lähetetäänkin lausuttavaksi kennelliton selkäspesialistille, on tulos jotain ihan muuta kuin terve. Toki enemmän pitää tietysti katsoa koiraa kun diagnoosia, mutta kyllä jokin spondyloosidiagnoosi lopettaisi agiharkat ihan samantien, on sen verta kivulias vaiva koiralle, kahden spondyloosibelggarin kokemuksella..

Noh, mutta. Ainakin mitä itse voi jo selkäkuvasta katsoa, niin lannenikamia on se 7, kuten pitää ja ristiluu näyttäisi koostuvan kolmesta nikamasta. Okahaarakkeita ei siinä näy erillään, eikä selässä näy spondyloosimuutoksia. Toki kyseessä on 1v koira, harvalla silloin spondyloosia on.

Reisiluun päät on vähän hassun muotoiset, kun on tottunut tuijottamaan pyrtsien kuvia. En tiedä onko tuo vain Tuitun ominaisuus vai onko puudeleilla tuollaiset. No, A:t ne on joka tapauksessa, vaikka lievää löysyyttä tuolla oikean lonkkamaljan alareunassa on.







Kyynäriä jännitin, olivat vähän löysemmän näköiset vrt. pyrreihin, tuo vasen etenkin. Mutta hyvä näin!

Olen tosi tyytyväinen kyllä, etenkin kun taustoista ei ole tietoa, pikkupuudeleilta tutkitaan pääasiassa polvet ja silmät vain. Tuitun emä on epävirallisesti kuvattu terveeksi. Mietin itsekin, maksanko lausuntoa, joka ei varsinaisesti kiinnosta kuin minua itseäni ja miullekin olis riittäny se tieto et agiharkat luuston puolesta voi jatkua. Mutta samapa tuo oli, onpa siinä tilastoihin taas yksi kuvattu puudeli lisää. Lisäksi Tuittu on ensimmäistä paria kuukautta lukuunottamatta ruokittu raakaruualla, ensimmäisenä koiristani. Raakaruualla koko porukka on ollut viime kesästä. Toki Tuittu saa nappuloita ollessaan hoidossa/näyttelyreissussa kuten muutkin ja vaihdokset jokaisella sujuu ihan ongelmitta. Suurempaa eroa en ole koirissani huomannut raakaruualle siirryttäessä, kun ei niillä nappuloidenkaan aikaan mitään ongelmia ollut.

Raakaruoka meillä sisältää eri lihoja ja muutaman kerran viikossa myös jotain ns. lihaisia luita, lähinnä kanan siipiä ja kalkkunan kauloja. Hampaat pysyy hyvänä! Muutoin en usko noiden ravintoarvoon ja ei sitä kalkkia rustoissakaan taida olla..  Pääasiassa ruoka pohjautuu nauta-sika-jauhelihalle ja kanalle, syystä että ne ovat edullisia, etenkin kun ne käy hakemassa suoraan Tessulta. Lisäksi löytyy heppaa (suoraan teurastamolta) ja sitten Sohvin valinnasta hankittuna hanhea, poroa, kalkkunaa, sisäelinseosta ja varalle aina kun kasvissose loppuu niin myös esim. valmiita murremixejä. Kasvissoseet väännän pääasiassa itse; jäävuorisalaatti, kesäkurpitsa + porkkana. Vanhat marjat haalin myös porukoilta ja mummolasta ja soseutan ne tuohon porkkanan tilalle. Jemmaan myös kananmunankuoret normaalistakin käytöstä ja soseutan ne sekaan. Kasvissoseen tarkoitushan on olla vaan kuituna, vitamiinit + kalkki tulee purkista (teräsrekku). Sitten lohiöljyä, rypsiöljyä tai pellavansiemenöljyä sekaan. Kiki saa lisänä myös glukosamiinia. Kerran - pari viikossa (miten satun muistamaan) niin saavat kananmunan raakana. En ole koskaan laskenut annoksia vaan katsonut koiraa ja vähentänyt/lisännyt sen myötä. Hyvin tuntuu sopivan, vaikka onhan tää huomattavasti työläämpää!