Tarinaa (torvi-)koiranomistamisen tähtihetkistä ja siitä miksi kasvattajalle soitettiin eilen puhelu "vieläkö tämän voisi palauttaa ja vaihtaa uuteen pentuun.." (damn, edelleen olivat kaikki varattuja, mutta ovatko enää kohta.. ;)
Aloitettaan viime viikosta. Säikähdin kovasti perjantaiaamuna Torvisen käytöstä, yhtäkkiä se tuli aamulenkillä miun luo, istui, uikutti ja vapisi. Pyysin sen seisomaan niin seisoi hieman takajalat alla. No tietenkin heti taivuttelemaan lonkat ja kipulääke naamaan. En saanut kyllä mitään selkeää reaktiota esille. Siinä taivutellessa Kiki päätti yhtäkkiä livetä paikalta jahtaamaan Elsaa taas, mutta jäi kuitenkin aavistuksen vaisuksi. Arvatkaa tuliko uni ja montako kertaa hautasin jo tuon koiran sinä aamuna? Mitä muuta tulee mieleen kuin lonkkakipu kun ottaa huomioon tiedossa olevat D-lonkat? No eipä kyllä yhtään mitään muuta. Ei ainakaan..Noh, palataan asiaan tuonnempana.
Alkuviikko sujui kohtuullisen hyvin, mutta totesin Jussille, ettei Torvi ole kunnossa, eihän miulla oo moneen päivään menny siihen ees hermot! Tuo raivostuttavan ihana torvieläin kyllä saa savun kohoamaan miun korvista lähes päivittäin jollain tempauksellaan! Mutta ei tämän viikon alussa. Lenkeillä se oli suht ok, mutta jäätyään jälkeen se ei kiihdytellyt tuhatta ja sataa ohi kuten normaalisti vaan hölkkäsi meidät kiinni. Ei siis normaalia Kikiä. Muutoin oisi voinut mennä juoksujenkin piikkiin ellen olisi todistanut tuota kipukohtausta.
Keskiviikkona miulla oli aamuvuoro (jee..) ja kello oli soimassa 5.20. Herään kuitenkin 4.50 tuohon jokaisen koiranomistajan unelmaääneen ja huomaan Kikin oksentavan sängyn viereen lattialle. Unenpöpperössä meni tovi jos toinenkin tajuta mitä pahanhajuinen kasa heinän lisäksi sisälsi. Jotain värikästä ja kiiltävää?! Kurkatkaa rohkeasti tämä kuva, trust me, se ei ole mitään kovin ällöttävää ;)
Tyyppi oli sitten herkutellut ja syönyt tuon pakkauksineen päivineen ja ihan isona palana!
Oliko Kiki penkonut roskista vai mitä? No, koiran käytös muuttui kuitenkin selkeästi, se oli oma torvimainen itsensä, heti aamuvuoron päätteksi se koetteli miun hermoja nappaamalla avainnauhan (+avaimet siis) miun kädestä ja tapporavistellessaan sitä se onnistui heittämään nipun sohvan alle. Thänks!
On tainnut olla joskus ennenkin puhetta siitä, miten Kikin pitää saada jotain suuhunsa aina kun mie tuun kotiin.. Talvella pääsee paljon helpommalla kun vain antaa sille sen lapasen, näin se ei ehkä ryhdy repimään vaatteita päältä..
No, keskiviikosta päästii lauantaiaamuun ja uskoin itsekin että tuo kipukohtaus ja vaisuus johtui tuosta foliopussista tyypin mahassa, niin selkeästi koiran käytös kuitenkin muuttui.
Koirat jäivät pe-la yöksi keskenään kotiin kun Jussi lähti reissuun ja mie töihin. Lähdin pikkasen kiireellä ja en sitten ollut kovin huolellinen.. Kodinhoitohuoneen portti oli jäänyt ilmeisesti jotenkin auki (ei se OIKEASTI saa sitä muutoin avattua!) ja.. No siellähän oli pidetty whiskas-kestit (kissanruuat löytyy yhdestä kaapista ja Torvihan osaa ne avata, portti vaan on yleensä kii). Arviolta kymmenen pussia oli auki revittynä lattialla. No, siivosin jäljet ja menin nukkumaan. Viereen kömpi tuttuun tapaan -kukapa muukaan kuin Torvi.
Meni muutama sekunti tajutessa, kuka/mikä on kammottavan hajun lähde. Tarkempi tarkastelu osoitti paskakuorrutuksen raidallisen korvakarvoissa ja eikun aamupesulle.. Ilmeisesti tämä on päässyt tapahtumaan jo edellisillan lenkillä, koska mitään pskaksi luokiteltavaa ei kodin lattialta löytynyt..
..vielä.
Kello soi puoli kolmelta tähän koiran omistajan unelmapäivään ja heti kun havahdun, nenääni tulvii aivan kammottava haju. Whiskassit oli yllättäneet Torvisen ja ulostautuneet makkarin lattialle! Tai jos totta puhutaan niin lattialla olleen päiväpeiton päälle! Päästin läähättävän raitakoiran takapihalle ja astuin keittiössä märkään länttiin. Tuittu!!! No, kylpyhuoneesta löytyi hattaran isompi läjä. Tässä vaiheessa alkoi hermo olla sen verta tiukalla, että turvallisuussyistä päätin olla lähtemättä kovinkaan pitkälle lenkille ennen Suomen peliä...
No, peli oli ja meni ja lähdin koirakolmikon kanssa lenkille. Sieltä palattuani ajattelin nopsasti imuroida ennen töihinlähtöä. Imuroin kaikessa rauhassa, kunnes jossain hetkessä tajusin, että olkkarissa näkyy vain yksi musta koira. Missä Torvi ja Tuittu? Kodinhoitohuoneessa niitä ei näkynyt, parivaljakko olikin ollut ovela ja mennyt pimeään kylppäriin pitämään whiskaskestejä vol2! Tuossa hetkessä en enää tiennyt itkeäkö vai nauraa kun siivosin folionpaloja lattialta... Torvi p**kele!
Eipä siinä sitten muuta, rekrytoin Katrin käymään koiria katsomassa vielä ennen kun menee nukkumaan ja niin, tosiaan kissanruuat saivat uuden sijoituksen kodinhoitohuoneessa hieman ylempänä..
..To be continued...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti