Koiran, tai eläimen ylipäätään, älykkyys, oppimiskyky ja nokkeluus on aina ollut jotenkin ihastuttavaa. Se tuo elämään omat haasteensa, mutta on se myös hurjan hienoa.
Mutta rajansa kaikella!
Kiva on hassu koira. Se on nimenomaan sitä. Se on hulivili, poikatyttö, yksinkertaisesti semmoinen hessuhopomainen torvelo, jonka elämäniloa on ihana katsoa. Se on koira, joka tykkää oivaltaa ja tehdä asioita itsenäisesti. Sen vuoksi se onkin ollut kovin erilainen harrastuskoira Elsaan verrattuna. Elsa on koira, joka ei halua toimia vastoin ohjeita (toimii kyllä jos ohjeet eivät tule ajoissa), se on nöyrä ja sanoisinpa, että miellyttämishaluinen. Siihen en nyt jaksa puuttua, mitä miellyttämishalu loppujen lopuksi on.. :) Mutta siinä määrin, missä se ymmärretään yleisesti, Elsa on miellyttämishaluinen. Kiva on suorempi, mutta toisaalta niin paljon kierompi ja enemmän ajatteleva otus, jonka pääasiallinen ajatus on, kuten kylläkin kaikilla koirilla pohjimmillaan, hyödyttää itseään. No, sitähän se niin kutsuttu miellyttämishalu on!
Edellisessä postauksessa tulikin mainittua muutamia Kiksin puuhaamia ja oivaltamia juttuja. No, nyt sitten tuo ovien avaaminen on saanut asteen uuden! Meillä pyrrit olivat aiemmin portin takana kodinhoitohuoneessa yksinoloajat. Sitten tuli pentupuudeli ja ensin se oli yksin ns. "isolla puolella" olohuoneessa ja keittiössä, sittemmin myös pyrrit jäivät kaveriksi. Alkuun homma meni hyvin, tuhoja ei ollut eikä mitään. Ostin muutama viikko sitten säkin natural menu:ta ja pussitin sen minigrip-pusseihin ja laitoin yhden tuulikaappiin, onpa sitten helppo ottaa mukaan lenkille namuja! Eräänä iltana Jussi oli sitten tullut kotiin, väliovi pikkueteiseen oli avattu ja raidallisen pyrrin kitusiin oli kadonnut vaatimattomasti litra natural menu:ta ja lisäksi treeneissä mukana olleet kolmen koiran aamuruuat, joita ei sitten silloin tullut annettuakaan. Kun 14-kiloiseen hoikkaan koiraan ahtaa n. 1,5 litraa evästä, niin näky on jo jonkinmoinen! Minen käsitä kuinka se voi noin turvota halkeamatta?
No harjoituksen tulostahan tuokin vatsanahan venyminen on! Pentua varten ostin Puustiselta 2-3l säkin possunkorvasuikaleita. Kiksi oli avannut kaapin (joka oli siis köytetty kii) ja jakanut elsi pyrrisen kanssa moiset herkut. Ulkonäöstä ei voinut erehtyä kumpi oli syönyt enemmän... Ajattelin jo, ettei Elsa entisenä hieman nirsona koirana oisi moiseen ylen määrin osallistunut, vaan yölliset herätykset 2h välein "kevyen" rasvaripulin vuoksi paljastivat kaksi syyllistä.
Olin kahtena peräkkäisenä päivänä töissä 7.00-21.30. Jussin työpäivät ovat 7-16.30. Koirille siis pitkä aika olla yksin! Yleensähän teen yötyötä, joten koirat eivät hirveästi joudu olemaan töiden vuoksi keskenään. Muuten sitten toki kyllä. No epäaamuihminenkin heräsi 5.20 käyttämään koirat reilun puolen tunnin lenkillä ennen töitä, ettei päivä olisi niin pitkä. Maanantai meni hyvin. Tiistaina taskussa ollut puhelin alkoi pahaenteisesti täristä 16.47. No, tietäähän tuon, että puhelimeen voi suoraan vastata kysymyksellä "No mitä se kiva nyt on tehnyt?"
Kiva oli jätetty kodinhoitohuoneeseen portin taa ja mustat isolle puolelle. Näin oli myös maanantaina. Olin viritellyt hienot naruviritelmät kaappeihin ja piilottanut kaiken mielestäni suunnilleen syömiseksi kelpaavan kaapeista. No, kaapinovet oli auki, tietenkin ja kissanruokapusseja oli pistelty kitusiin. On ne kääreet mahtaneet olla hyviä..
..mutta sen lisäksi takaovi oli auki! Tiedättekö miten mukava ajatus on avoimien ovien päivästä, joka on saattanut kestää esim. vaatimattomat 9h?? Siihen kun lisätään faktat "koiranpentu mahtuu aitaverkon silmäyksistä karkuun" ja "kissa on karannut" niin voitte uskoa, että ei tehnyt mieli hirveästi suukotella raidallista kotiintultua! No, kissa löytyi naapurin takapihalta ja Kiva ja Tuittu sisältä. Elsan ulkoiluthan esti portti, jonka ali taas Tuittu pääsee (kissan on siitä päästävä toiselle puolelle). No, loppu hyvin, kaikki hyvin! Meillä on siis aidattu takapiha, matalimmalta kohdalta 80cm ja korkeimmalta reilummin. Puuaidan alla on verkko, josta puudeli halutessaan sopii kyllä karkuun. Jonkin matkan päässä takapihaa menee jalkakäytävä, jossa kulkee ihmisiä ja koiria. Autotietä ei onneksi ole vieressä, mutta silti! Uusi verkko on jo ostettuna, vaan ei asennettuna, kun aina vapaapäivinä on satanut vettä...ja jotenkin tuollaista ei osannut ihan odottaa kuitenkaan!
En tiedä oliko takaovi lukossa vai ei. Luultavasti (ja toivottavasti) ei. Meillä on ns. uudet lukot, joissa lukkoa vain käännetään ja kahva painetaan alas. Ei tarvitse kiskoa eikä "napsauttaa", joten periaatteessa koira pystyy tuon avaamaan. Voi huoh..
No, sitten muihin asioihin..
Viime viikonloppu ei varsinaisesti ollut mikään menestys koiraharrastusrintamalla. Lauantaina tokoiltiin elsan kanssa ja faktahan on se, että jos nollaa kaksi liikettä, ei auta, jos muista saa 9:n. Kaukoja (joista 8,5) lukuunottamatta muista 9, mutta paikallaistuminen nollille (meni maihin) ja tunnari myös. Voi tunnari! Meidän varma liike! Elsa lähti syystä tai toisesta kesken liikkeen tarkistamaan liikkeenohjaajan taskut! Ennen kuin ehdin kääntyä edes. Ei sillä, että 8 ois riittänyt ykköseen ja tietenkin se sitten toi nätisti oman kun pyysin sen sivulle ja aloitettiin alusta..
Sunnuntaina sitten kolme agistarttia. Oli niin vetelä ja epäagikisamainen olo, vaikka kuinka yritin. No ensimmäisellä hylkäännyttiin koiran ohittaessa hankalassa linjassa olevan esteen. Jatkettiin siitä vain rataa. Toisella radalla koira juoksi törkeästi puomin läpi ja olin jo ajatellut, että koira lähtee kyllä sylissä radalta. Vaan ennen kun ehdin mitään tehdä, on elsa jo mennyt puomin uudelleen ja odotteli minua siistissä 2o2o asennossa.. Jep! Kolmannella radalla sitten tippui okseri, muutoin ihan jees rata. Odoteltiin huolella kontakteilla. Ei siis yhtään enempää SM-nollia kuin ennenkään. Yhdet kisat jäljellä (voisi olla kahdet jos jaksaisi). Mutta kai osa minusta haluaa alitajuntaisesti mennä SM-kisojen sijasta Kotkaan pyrriporukalla vähän laskemaan koskea, mejäilemään (kouluttajakin on!), näyttelyyn ja yleisesti hengailemaan :)
Tuittu oli mukana aksakisoissa. Kiitos Katri avusta pentusen kanssa :) Se oli siellä oma, riehakas itsensä, rakasti kaikkia ja leikki raivoisasti :D Se on niin hupaisa kun se on niin tosissaan ja sit se on tommoinen pieni ja kikkara! Siellä koirahoitolan tiloissa oli lemmikkivaakakin ja 13,5 viikon iässä puntari näytti 2,2kg.
Ainiin, on me mejäkausikin avattu! Kaksi jälkeä tehty, joskaan treenit ei ihan ole olleet niin kuin suunniteltiin. Toisella kertaa oli tarkoitus tehdä pitkä, koemainen jälki, vaan kuinka sellaisen valaan kanssa oikein jäljestetään?? Siispä ollaan tehty 2x reilu 200m jälki kulmamakauksin. Ihan hyvin on mennyt. Videotodistekin siitä on..Joskin tuossa mie hätäilen ja ohjaan koiran tarkastuslenkiltä takaisin jäljelle, vaikka se tekee koko ajan töitä.. Tyhmä mie! Kiva siis lähtee makuulta väärään suuntaan. Etsii jäljen ja lähtee uudelleen sivuun, jolloin palautan sen jäljelle. Malttia nyt miulle hommaan! Hassua, miten niin touhukas koira rauhoittuu tuonne jäljelle noin. Jäljestämisessä se kiirehtijä on sitten Elsa! Tässäpä video, kiitos Heidi kuvaamisesta :) Perjantaina mejäillään taas, koe alkaa lähestyä uhkaavasti..
Palataas asiaan taas ensi viikolla haasteen ja ehkäpä pentu-uutistenkin kanssa!
P.S. Kiva meni äsken paljastamaan kikkakolmosensa ovien avaamisen suhteen, ei ne tassut vaan hampaat!! Jotenkin ei nyt kyllä yllättä..
Päivitin vähän ulkoasua, ja nyt pitäisi kommentoinninkin onnistua paremmin ilman gmailin tunnusta! Mutta jos roskakommentteja alkaa tulla, pitää vaihtaa taas..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti